Raw is War
WWF Raw julkaistiin Jenkeissä yli vuosi takaperin Xboxn ensimmäisenä painipelinä. Euroopan julkaisun piti tapahtua melkein vuosi sitten, mutta Yhdysvaltoihin tehdyn terrori-iskun takia pelin sisältöä piti muokata. Samalla kun WWF:stä tuli WWE, Raw Is Warista tuli Raw. Se ei silti selitä WWE Raw'n vuoden mittaista myöhästymistä, etenkin kun muutokset olivat vain kosmeettisia. Raw'n työstäneellä THQ:n Anchor-tiimillä on selvästi kokemusta tappelupeleistä. Poppoo on työstänyt Fighting Cupin Nintendo 64:lle, Toy Fighterin kolikkopeliversion sekä Ultimate Fighting Championshipin Dreamcastille. Viimeisin näista on yksi Dreamcastin parhaista mätöistä, joten odotukset ovat korkealla.
Heti alkuruudussa painipelifani kohtaa pahimman painajaisensa, moodien vähyyden. Raw'n Exhibition-valikosta löytyy vaivaiset seitsemän moodia: Single Match, Tag Team Match, Tornado Tag Team Match, Triple-Threat, Fatal 4-Way, Battle Royal ja Handicap Match. Jokaisen saa halutessaan muuttaa Hardcore-matsiksi. Näiden lisäksi on King of the Ring Tournament ja Title Match. Voittamalla vöitä pelaaja saa avattua piilohahmoja, joita on neljä kun taas vöitä on kuusi. Moodien vähyys ei ole kuitenkaan se ainoa kauhistus. Painijoita on suhteessa hyvin vähän eikä moni edes paini WWE:ssä tätä nykyä. Painijoiden erot ovat huomattavissa muutenkin kuin erikoisliikkeiden myötä. Joidenkin painijoiden erot suhteessa muihin ovat jokseenkin epäreilut. Vaikeustaso on keskitasollakin erittäin vaativa, joten on suositeltavaa, että pelaaja aloittaa suosiolla Easyllä. Allekirjoittaneen kohdalla oli lähellä, ettei peli lentänyt pitkin huonetta, kun selätys tuli jo kahden minuutin painimisen jälkeen. Pieni haaste on aina hyvä, mutta on se omituista kun on noin huitsilleen optimoitu.
Urheiluviihdettä, kirjaimellisesti
Painijat ovat kerrassaan huvittava näky, sillä yksikään ei näytä jämptilleen esikuvaltaan. Osa näyttää kuin keskelle naamaa lyödyiltä, osa muuten vain naurettavilta kyhäelmiltä. Hahmojen erikoisliikkeet on sentään tehty esikuvamaisesti ja ovat todella näyttäviä. Omien erikoisliikkeidensä lisäksi niille on tyrkätty pari uutta erikoista joka tilanteeseen riippuen missä "asennossa" hahmokohtainen spesiaaliliike tehdään. Iskut, potkut ja heitot ovat SmackDown!-serkkuun nähden erittäin hitaita ja painin tiimellys on yleistempoltaan muutenkin erittäin hidasta. Tässä erityisesti korostuu painijoiden erot, niin nopeudessa kuin tehokkuudessa. Koska Raw'ta alettiin tekemään reilut kaksi vuotta sitten, selittää se sen, miksi Raw'ssa on vanhoja painijoita ja joukkueita. Tietynlaista nostalgiaa tämä tuo mieleen, kun painijoilla on vanhat introt, asut ja spesiaaliliikkeet. Tosin hyvin moni Raw'ssa oleva painija ei ole enää mukana SmackDown!- tai Raw-televisioohjelmassa.
Raw'n graafinen yleisilme on hämmästyttävän kaunis. Graafinen loisto ja ruudunpäivitysnopeus on saatu tismalleen samalle taajuudelle eikä päivitysnopeus laannu suuremmissakaan mätöissä. Raw'ssa on mahdollisuus pelata kolmen muun kaverin kanssa, mutta koneen ohjaamia hahmoja ei tuolloin mukaan saa. Mutta mikäli pelaajat tahtovat, voi säädöistä laittaa Interference-option päälle. Tuolloin koneen ohjastamia painijoita voi tulla - olettaen, että kehässä on jo neljä painijaa - neljä. Nämä kahdeksan painijan turpakekkerit ovat valitettavasti vain hetken huumaa, sillä hetken väänneltyään koneet poistuvat kehän ulkopuolelle tapittamaan. Kahdeksasta painijasta huolimatta grafiikka ja kuvaruudunpäivitysnopeus ei huonone ollenkaan. Graafisen puolen Anchor Inc. ainakin taitaa, vielä kun saataisiin saman verran painijoita ja moodeja kuin SmackDownissa, niin käsissä olisi maailman paras wrestling-peli.
Raw'ssa ei varsinaisesti ole musiikkeja - ainakaan mättöjen aikana kuuluvaa roskaa ei voi musiikiksi kutsua, vaikka se sitä yrittääkin olla. En tiedä sitten millaiset vehkeet musiikin teossa on ollut käytössä, mutta kuulostaa siltä, että nollabudjetilla on oltu liikkeellä. Pelitilanteessa soi sama musiikki koko ajan ja sekös pistää tympimään. Valikoiden "musiikit" rankaisevat pelaajan korvia ankaralla kädellä, samalla tapaa kuin pelitilanteessa, ei yhtään hyvä juttu. Painijoiden introjen musiikit pelastavat hieman tätä tuhoon tuomittua äänimaailmaa, mutta ei pelissä olleen "säveltäjän" mainetta. Yleisesti ottaen äänimaailma ei ole Raw'n vahvimpia puolia. Ainoa missä se jyrää suvereenisti on visuaalinen toteutus.
Ole painitähti
Se, missä Raw erottuu todenteolla muista lajin kilpailijoistaan, on hahmonluonti. Create-A-Superstarissa voi luoda painijan melko vapaasti, jokaista ruumiinosaa myöten. Näin voi korvata puuttuvia painijoita, introjen puuttesta huolimatta. Jos painijan luontiin keskittyy todenteolla, aikaa voi vierähtää jokunen tovi. Liikkeiden sovittaminen ei ole nopeaa hommaa. Kun hahmo on valmis, alkaa sisääntulon tekeminen. Myös tässä pelaajalle annetaan melko vapaat kädet tekemisessä, ainoastaan omaa ripattua musiikkia ei voi laittaa tunnusmusiikiksi, vaan sävelet täytyy valita valmiilta listalta. Areenalta löytyviä tavaroita voi laittaa hahmon kannettavaksi introssa tai pelitilanteessa, riippuen tavarasta. Tästä ei varsinaisesti ole mitään hyötyä, mutta on se kyllä huvittavaa, kun hahmo tulee boakäärme kaulan ympärillä ja joutsenpelastusrengas vyötäröllä.
Painipeli ei olisi mitään ilman pöytiä, tuoleja ja tikapuita. Saatuani tikapuut käsiini yritin kokeilla kaikkea, jotta pystyisin kiipeämään niiden päälle ja hyppäämään hienossa kaaressa alas. turha yritys, sillä tikapuilla ei voi kuin lyödä vastapuolta päin pläsiä, turhauttavaa. Tämän pienen vastoinkäymisen jälkeen kokeilin pöytien toimivuutta. Yritin kaikkea, että saisin vastapuolen pöydälle samalla, kun itse loikkaisin tolpalta. Turha yritys eikä pöytää saa helposti säpäleiksi. Vastustajan saa pöydän läpi vain, jos onnistuu heitto lähtee oikeassa kaaressa ja oikealla tyylillä. Tähän päivään mennessä olen onnistunut asiassa pari kertaa eri hahmoilla. Yhtäkään WWE:n kolmea tärkeintä "asetta" ei hyödynnetä täydellä toimivuudella, painifaneille tämä on karmea takaisku. Parantamisen varaa on roimasti tältäkin osin.
Kuten aina
Sonyn laatikoille SmackDownit tehnyt THQ:n toinen oma osasto Yuke's on selvästi parempi asiassaan kuin Anchor Inc. Eikä Anchor Inc:n luomus ole suinkaan huono, mutta se kompastuu omaan kierouteensa. Moodien ja painijoiden vähyys on pahin virhe, mitä tässä genressä voi tehdä, joten toivon mukaan Anchor Inc. ottaa mallia Yuke'silta Raw 2:ta tehdessä. Mikäli Raw 2 jatkaa samaa rataa kuin tämä, ei Anchorille kunnian kukko laula. Mättäjäisten tempoa on jotenkin nopeutettava, kontrolleja yksinkertaistettava ja "kombot" on saatava tehtyä helpommin. Nuo kun onnistutaan saamaan kuntoon, on Anchor onnistunut asiassaan. Suosittelen pahimpaan paininälkään Raw'ta, Raw 2:ta odotellessa.
