Pojasta polvi paranee
Amerikkalainen jalkapallo on kaikessa testosteronipullistelussaan mennyt täysin ohi toisentyyppistä pallourheilua seuraavalta eurooppalaiselta kohdeyleisöltä. Meillä Suomessakin lajin ystävien on tyytyminen kotoisen Vaahteraliigan lisäksi kerran vuodessa näytettävään Superbowl-kamppailuun. Tämä finaaliottelu on myöhäisestä lähetysajastaan huolimatta takuuvarmaa viihdettä. Jenkkifutis on mielenkiintoinen yhdistelmä aivotonta rusikoimista ja mielenkiintoista taktikointia. Juuri siinä piilee lajin viehätys ja suuren suosion salaisuus rapakon toisella puolella. Onhan kyseessä kuitenkin amerikkalaisten kansallisurheilu toisen eurooppalaisen marginaalilajin, baseballin, ohella.
Electronic Artsin Madden NFL –pelisarja on ollut yksi yhtiön lippulaivoista. Vuodet ovat vierineet, mutta Maddenit parantuvat iän myötä kuin hieno viini. Viime vuoden versio oli jo lähellä täydellisyyttä, ja nyt voidaan puhua jo täysosumasta. 2007-vuosimallia kantava uusin tuotos on nimittäin sarjasta vastuussa olevan Tiburon Studiosin voimannäyte, josta muiden urheilupelikehittäjien tulisi ottaa mallia.
Madden 07 julkaistiin samanaikaisesti usealle eri alustalle. Testissä ovat tällä kertaa pelin PlayStation 2- ja Xbox 360 –versiot, joiden välillä on vain kosmeettisia eroja. Tehokkaampi konsoli takaa tietysti paremman grafiikan, ja pelimoottoria onkin viritetty varta vasten Microsoftin konsolille sopivammaksi. Tuloksena on 06-painostakin näyttävämpi peli, jonka graafista loistoa himmentävät vain muutamat satunnaiset bugit. Pelaajat sinkoilevat ajoittain toisistaan läpi ja testiversio tuppaa tahmaamaan hektisimmissä tilanteissa. Näitä ongelmia ei Sonyn koneella esiinny, mutta peli on muuten huomattavasti vaatimattomamman näköinen. Äänimaailma on molemmilla koneilla identtinen, eikä pop-painotteinen soundtrack vieläkään sovi Maddenin maailmaan. Selostus pysyttelee onneksi asialinjoilla.
Parannuksia kautta linjan
Madden-peleihin on siinä mielessä helppo tutustua, että ne oppii hetkessä. Kontrollit iskostuvat selkäytimeen nopeasti alustasta riippumatta ja pelistä pystyy nauttimaan jo muutaman minuutin kokeilun jälkeen. Kunnon temput ja taktiset hienoudet ovatkin sitten jo hieman vaikeamman tien päässä, mutta työ kiittää tekijäänsä. Jokaisella joukkueilla on omat pelikirjansa, joissa riittää kuvioita kokeiltavaksi. Kromipintaisen ulkokuoren alta paljastuu koko joukko hienouksia, jotka paljastuvat vasta syvemmän perehtymisen myötä.
Hyökkäyspeli on jälleen uudistunut. Kun viimevuotisessa versiossa keskityttiin heittopelin parantamiseen, tällä kertaa hiomista on kokenut maahyökkäys. Pienet taitopelaajat osaavat nyt näppäriä harhautuksia ja he jopa välttelevät raamikkaita puolustajia niin hyvin kuin taitavat. Isommat hyökkääjät sen sijaan rynnistävät läpi voimalla, eivätkä sorru turhaan kikkailuun. Näillä parannuksilla pelistä on saatu huomattavasti realistisempi ja tv:stä tuttuja pitkiä pallonkuljetuksia on nyt enemmän. Heittopelilläkin pärjää edelleen, joten puolustavalla joukkueella on edessään melkoinen haaste. Onneksi tekoäly hoitaa leiviskänsä hyvin niin omassa kuin vastustajankin leirissä.
Pelattavaa riittää, sillä pikapelien kaltaisen peruskauran lisäksi viime vuonna debytoinut Superstar-tila on saanut lisää lihaa luittensa ympärille. NFL Hall of Fameksi nimetyssä moodissa pelaaja ohjaa yhtä pelaajaa draftaustilaisuudesta aina mahdolliseen Superbowl-sormukseen asti. Valmentaja ohjaa harjoittelua ja valitsee otteluiden kuviot. Matsit itsessään ovat perus-Maddenia, kunnes oma pelaaja vaihdetaan kentälle. Sen jälkeen ohjataan pelkästään tätä yhtä tähteä ja yritetään hoitaa voitto kotiin. Joukkuepelaaminen on tärkeää, vaikka omat ratkaisut vaikuttavatkin olennaisesti pelin lopputulokseen. Pukukopissa pääsee vielä antamaan lausuntoja lehdistölle ja kohottamaan täten omaa statustaan. Uramoodi on viimeinkin saatu tasapainotettua, ja se iskeekin kuin miljoona volttia.
Hyvää jälkeä, jälleen kerran
Jos verkkovermeet löytyvät ja yksinpeluu kyllästyttää, Xbox 360:lla pääsee pelaamaan nettiin. Palvelu toimii mainiosti ja ainakin toistaiseksi pelaajia tuntuu riittävän. Yksinpelistä tuttuja bugeja esiintyy silloin tällöin, mutta ne eivät onneksi pilaa pelinautintoa. PlayStation 2 –versiossakin voi lytätä vastustajia jopa kahdeksan ihmispelaajan voimin, mutta nettipeliä ei paketista valitettavasti löydy. Multitap-pelaamisessa on toki siinäkin oma hauskuutensa, mutta Madden-sarja käy Sonyn alustoilla verkkoaikaan vasta PlayStation 3:n myötä.
Kuten alussa todettiin, Madden NFL 2007 on sarjan tähän mennessä paras osa. Pelilliset uudistukset on nyt saatu siihen pisteeseen, että seuraavan vuoden painoksen on vaikea kuvitella pystyvän radikaaleihin parannuksiin. Xbox 360 –versio on kahdesta testikappaleesta hieman laadukkaampi, kiitos verkkopelin ja paremman grafiikan. PlayStation 2 –versio on kuitenkin sekin erinomainen vaihtoehto lajityypin ystäville. Hatunnosto Tiburonille, jälleen kerran.
