Kahdeksas kerta toden sanoo
Mario Party -sarja on ollut yksi Nintendon viime vuosien kovimmista rahasammoista. Nintendo 64:llä, Game Boy Advancella ja GameCubella esiintynyt minipelikokoelma saa nyt jo kahdeksannen osansa. Sarja ei ole viime vuosina juurikaan uusiutunut, mutta koska Mario Party 8 on sarjan ensiesiintyminen Wiillä, peliin luvattiin innovaatioita etenkin ohjattavuuden osalta. Peli kuitenkin kärsii pikaisen kehitysprosessin varjopuolista, kuten keskinkertaisesta grafiikasta ja hyvien ideoiden toteutuksen jäämisestä puolitiehen.
Tällä kertaa Mario ja kumppanit osallistuvat Tähtikarnevaaliin, joka toimii tekosyynä pelilaudan kiertämiselle. Karnevaalitunnelmaa riittää valikoissa, mutta muuten peli on tuttua Mario Partya: neljä pelaajaa heittää vuorotellen noppaa ja kiertää pelilautaa. Kierroksen jälkeen seuraa minipeli, joka on pelilaudan ruudusta riippuen joko nelinpeli, yksi kolmea vastaan- tai kaksi kahta vastaan -mittelö. Välillä otellaan myös kaksintaisteluita. Minipeleistä saa kolikoita, joilla ostetaan tähtiä. Eniten tähtiä tietyn vuoromäärän jälkeen kerännyt on voittaja.
Juuri mikään ei ole siis muuttunut auringon alla. Peli toimii edelleen aivan liikaa sattumaperiaatteella, jossa minipelit ja koko pelin voittaa yleensä kaikkein onnekkain henkilö. Kaikkein typerin optio on edelleen mahdollisuus ottaa mukaan pelin lopussa jaettavat bonustähdet, jotka voivat ja muuttavat tuloksia ratkaisevasti. Lautoja on kuusi erilaista, mutta kaikissa sattuma ottaa suuren roolin. Huonolla nopanheitolla voi päätyä ruutuun, jossa menettää vaivalla kerättyjä kolikoita tai jopa tähtiä. Mario Party aiheuttaa hermostumista, joten peli onkin parhaimmillaan moninpelinä, jolloin onnekasta vierustoveria voi lyödä pullolla päähän.
Kummallisinta Mario Party 8:ssa on verkkopelin puute. Wiillä sen mukaan laittaminen olisi ollut oikeastaan pakollista. Kehitysaika ei ole todennäköisesti riittänyt, mutta jaetun ruudun moninpeli on laiha lohtu. Sekin tukee vain neljää pelaajaa edellisen version kahdeksan sijaan. Nähtävästi Nintendo säästää verkkopeliä ja ennätyslistojen verkkoon laittamista ensi vuoden versioon. Se on sääli.
Ne uudistukset
Uudistukset ovat vähissä. Mario Party 7:n GameCube-versiossa mukana tuli mikrofoni. Kahdeksannessa osassa Wiin ohjain tuo hieman lisämaustetta minipeleihin. Nunchuk-lisäohjainta käytetään vain yhdessä minipelissä, joten peliä voi hyvin pelata myös tavallisilla ohjaimilla. Liiketunnistinta käytetään hyväksi, mutta niin railakkaasti ei tarvitse heilua, että kaverimittelöissä ohjain osuisi ystävän kasvoihin. Vaikka mukana ei ole aivan yhtä paljon eri pelejä kuin edellisessä osassa, variaatiota on riittävästi. Yhdessä minipelissä soudetaan jokea pitkin ja käytetään ohjainta melana, toisessa taas heilutetaan lassoa ja yritetään osua maaleihin. Minipelit eivät vieläkään ole erityisen monimutkaisia, mutta haluttaessa jokaista voi harjoitella erikseen. Peli sopii siis myös perheen pienimmille.
Helppous ja poimi-ja-pelaa-tyyppinen pelattavuus vastaa Nintendon tapaa markkinoita Wiitä uudelle, kokemattomammalle pelaajakunnalle. Miljoonia myyneet edelliset Mario Partyt ovat kuitenkin vieneet tämän konseptin huippuunsa jo aivan ensimmäisssä osissa. Kokeneemmat pelaajat kyllästyvät Mario Party 8:aan muutaman kierroksen jälkeen. Sen jälkeen peliä ei halua jatkaa kuin suurella kaveriporukalla ja useamman promillen humalassa.
Aikakone
Lisää pisteitä Mario Party 8:lta vie tökerö tekninen toteutus. Grafiikka olisi GameCubellakin korkeintaan keskinkertaista, mutta nykystandardeilla se on jo rumaa. Peli on värikäs ja luottaa tunnettujen hahmojen vetovoimaan, mutta se ei näin monen osan jälkeen enää riitä. Kunnon Widescreen-tuen puuttuminen teräväpiirtotelevision aikakaudella on jo suoraan sanoen naurettavaa.
Äänipuolella mukana on Dolby Pro Logic II -tuki, mutta sitä ei juurikaan hyödynnetä. Musiikkiraita sisältää perusrallatuksia, jotka on todennäköisesti otettu suoraan GameCuben äänikirjastosta. Hahmoillakaan ei ole asiaa, sillä satunnaisia huudahtuksia lukuun ottamatta suurin osa dialogista on tekstitetty. Näin säästytään huonolta ääninäyttelyltä, mutta tämäkin on yksi lisäosoitus siitä, kuinka aika on ajanut pahasti Mario Partyn ohi.
Uudet juhlat jäävät siis pettymykseksi. Mario Party -pelien julkaisutahtia tulisi vähentää, mutta se lienee näillä myyntimäärillä epätodennäköistä. Bombermaneista tuttu Hudson, joka on Mario Partyjen kehittäjä, tulisi vaihtaa innovatiivisempaan ryhmään, joka veisi lautapelikonseptia pidemmälle. Tällaisenään peli on hauskaa pienissä erissä ja moninpelinä, mutta ei mitään muuta.
