Mario Tennis Open

Suuret odotukset

Tenniskauden 2012 huippuhetket ovat käsillä. Juuri päättyneiden kovatasoisten Ranskan avointen lisäksi lajin ystäviä hemmotellaan pian alkavalla Wimbledonin Grand Slam -turnauksella ja loppukesän Lontoon olympialaisten arvokilpailulla. Katsottavaa riittää koko rahan edestä. Maailmanlistan ykkösmiehet Novak Djokovic, Rafael Nadal ja Roger Federer ottavat jälleen mittaa toisistaan ja pelaavat iloksemme ikimuistoista tennistä.

Samaan aikaan urheilun seuraajat harmittelevat kunnollisen tennispelin puutetta. Segan riemunkiljahduksia aiheuttaneista Virtua Tenniksistä on jo aikaa, eikä markkinoille ole viime vuosina tullut juurikaan vakavasti otettavia yrittäjiä. Tasohyppelyistään tunnetun putkimiehen on toisin sanoen yritettävä ottaa homma haltuun. Leikkimielinen uusi Mario Tennis Open on jatkoa sarjaan, johon kuuluvat muun muassa Nintendo 64:n uranuurtaja Mario Tennis ja sen GameCuben jatko-osa Mario Power Tennis. Palloa ei ikävä kyllä vieläkään lyödä verkon yli realistisessa hengessä, vaan tarjolla on kevyttä ja vain pienen hien pintaan nostattavaa urheiluviihdettä.

Kaksoisvirhe

Tiikeri ei tunnetusti pääse juovistaan, joten niinpä Mario Tennis Open muistuttaa hyvin paljon useamman vuoden takaista Mario Power Tennistä. Uudessa pelissä 13 Sienivaltakunnasta tuttua hahmoa kokoontuu pitämään hauskaa urheilemalla. Myös luodut Miit on mahdollista juoksuttaa kentälle. Tarjolla on muun muassa voimasienen ja tulikukan mukaan nimettyjä turnauksia, mutta vaikka ottelut sijoittuvat muodollisesti ruohon ja massan kaltaisille eri alustoille, niin kamppailut ovat todellisuudessa yhdestä puusta veistettyjä. Hahmotkaan eivät käytännössä eroa toisistaan. Tasapaksuus tekee Mario Tennis Openista helpon opetella, mutta samalla peliin kyllästyy nopeasti.

Kuusi käytettävissä olevaa lyöntiä lisäävät syvyyttä, mutta valitettavasti pelattavuus ei ole mistään kotoisin. Perusasetuksia käytettäessä uusimman Mario Tenniksen pelaaminen on lastenleikkiä. Tekoäly ei kykene tarjoamaan vastusta kuin aivan pelin loppuvaiheessa. Halutessa palloa voi myös hutkia kosketusnäytöllä tai 3DS:ää kallistamalla. Vaihtoehdot nostavat haastetta mutta vain tekemällä pelaamisesta turhauttavaa. Kosketusnäyttöä käyttäessään joutuu vilkuilemaan samanaikaisesti kahta näyttöä, mikä tekee pallon seuraamisesta vaikeaa, ja konsolia heilutellessa pallo lentää miten sattuu.

Voitetuista turnauksista saadulla rahalla voi ostaa hahmoilleen muun muassa kenkiä ja rannekkeita. Niiden käyttäminen ei ikävä kyllä aiheuta suurta muutosta pelaamiseen. Tasapaksuuteen kyllästyttyään voi hakea uutta vauhtia minipeleistä. Super Mario Tanniksessä palloa lyödään ensimmäisen Super Mario Brosin pelikuvaa näyttävälle kankaalle, Ring Shotissa peliväline pitää toimittaa ilmaantuviin maaleihin mahdollisimman nopeasti, Galactic Rallyssa kohdataan Super Mario Galaxysta tuttu Luma ja Ink Showdownissa palautetaan lihansyöjäkasvien sylkemiä palloja. Minipelit ovat viihdyttäviä, mutta niitä olisi pitänyt olla paljon enemmän.

Lopulta ainoaksi järkeväksi tavaksi viettää aikaa Mario Tennis Openin parissa jää ystäviä vastaan pelaaminen joko paikallisesti tai verkossa. Satunnaisia vastustajia vastaan mitellessä pystyy ottelemaan vain kahdestaan ja pienillä pistemäärillä, joten touhusta saa eniten irti kavereiden seurassa. Teknisesti moitteettomasti toimiva nelinpeli on erityisen hauskaa hupia. Tarjolla ei ikävä kyllä ole minkäänlaisia virtuaalisia tennisturnauksia, eli yksittäisten kamppailujen tahkoaminen jää ainoaksi vaihtoehdoksi.

Putoaminen ensimmäisellä kierroksella

Mario Tennis Openin kohtalona on pudota heti ensimmäisellä kierroksella. Sen moninpeli on mukiinmenevää viihdettä, mutta muu paketti on puolivillainen. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita sinne päin toteutetut ja GameCube-ajat mieleen tuovat kolmiulotteiset tehosteet. Raudasta ei oteta kaikkea irti. Ylipirteä grafiikka saa seurakseen rallattelevan äänimaailman, joka saa realistista tenniskokemusta toivoneen repimään hiuksiaan.

Tennis on tyylikäs laji, mutta sitä ei ole pitkään aikaan onnistuttu kuvaamaan kunnolla videopeleissä. Kenestä tahansa kolmikossa Djokovic, Nadal ja Federer olisi ainesta vuosittain ilmestyvän laadukkaan julkaisun tähdeksi. Electronic Arts ei ole kuitenkaan jostain syystä tarttunut toimeen, vaikka se tekee hyviä pelejä paljon tennistä tylsemmästä lajista, golfista. Mario Tennis Open on suunnattu perheen pienimmille. Siihen kyllästyy nopeasti, joten peli kannattaa ostaa korkeintaan alennusmyynneistä.