Peli-ikonien yhteenotto
Nykyisten Super Mario- ja Donkey Kong -pelien keskellä on hankala muistaa kyseisten maskottien olleen alunperin toistensa arkkivihollisia. Vuosien tauon jälkeen kaksikko kohtaa jälleen vanhoissa rooleissaan, mikä tietää viidakon sankari Donkey Kongille nöyrtymistä entiseen kiusankappaleen asemaansa. Hahmoasettelun ohella Mario vs. Donkey Kongin peli-ideakin noudattaa perinteitä - uudelle vuosituhannelle päivitettynä.
Tällä kertaa gorilla on iskenyt silmänsä vetävän lyylin sijasta loppuunmyytyihin Mini-Mario-leluihin, eikä otus tietenkään malta pitää näppejään kurissa seuraavan valmistuserän saapumiseen asti. Apinan logiikalla ainoaksi ratkaisuksi jää tietenkin itse lelutehtaan putsaaminen ja pakoon pötkiminen, mutta Donkey Kongin epäonneksi lelujen esikuva Mario pääsee hänen kintereilleen.
Marakattimaista touhua
Vallankumouksellisesta juonesta huolimatta se tärkein, eli itse pelikokemus, loistaa timantin tavoin. Game Boy Advancen jokaisesta Super Mario Advance -uudelleenlämmittelystä löytyvän Mario Bros.- sekä vanhojen Donkey Kong -pelien hengessä putkimiessankarimme joutuu testaamaan pujottelutaitojaan vihollisia kuhisevissa sokkeloissa. Oman kutkuttavuutensa soppaan tuo Marion haavoittuvaisuus, sillä tallustaviin kelmeihin tai teräviin piikkeihin hipaisukin johtaa elämän menettämiseen.
Tiettyjen vihollisten kohdalla näppäräkätisimmät voivat toki loikata otusten päälle ja heitellä heitä ympäriinsä Super Mario Bros. 2 -tyylin. Tämä tietenkin pätee myös sokkeloiden tavaroihin, kuten tynnyreihin. Eteneminen melko lyhyissä kentissä on aluksi naurettavan yksinkertaista muutamia pelialueen rakennetta muokkaavia nappeja painellen ja avaimilla ovia avaten, mutta kuvioihin tulee kenttä kentältä uusia etenemistapoja ja liikkeitä. Pian sitä huomaakin kuluttavansa jatkuvasti älynystyröitä, kun avain on saatava ovelle mitä kummallisinta reittiä.
Kontrollit ovat yksinkertaiset, mutta tarkat. Marioa on helppo liikkuttaa juuri sinne minne halutaankin, eikä hyppypituuksien väärinarvioinneista voi syyttää kuin omaa huolimattomuuttaan. Hätäisimmät voivat tietenkin keskittyä vain ovien avaamiseen ja kentän loppupäässä odottavien Mini-Marioiden keräämiseen, mutta tiukasta aikarajasta piittaamattomat lähtevät luonnollisesti metsästämään kenttiin ripoteltuja lahjapaketteja. Kaikkien pakettien noukkijat pääsevät vaivanpalkaksi pelaamaan ajoitustaitoa vaativaa minipeliä, josta voi voittaa tukun lisäelämiä.
Monet varmasti tässä vaiheessa ihmettelevät, miten ihmeessä Donkey Kong mahtuu mukaan kuvaan. Kunkin pelimaailman vihoviimeinen kenttä on pyhitetty kahden maskotin enemmän tai vähemmän eeppiselle yhteenotolle, jossa putkimiehen on väisteltävä gorillan nakkaamia esineitä ja palautettava ne takaisin lähettäjälleen. Melko värittömiä vastakkainasetteluja huomattavasti mielenkiintoisempia ovat näitä mittelöitä edeltävät Mini-Mario-kentät, joissa sokeasti esikuvaansa seuraavia lelufiguureja johdatetaan sokkelon läpi kuin legendaarisissa Lemmings-peleissä konsanaan. Pelin kaikkia hauskoja ja kekseliäitä ongelmatilanteita pähkäillessä kokonaisuutta latistaa jatkuvasti se seikka, ettei ilo kestä pitkään; parhaimmillaan vain muutamassa minuutissa läpäistäviä kenttiä löytyy vain viitisenkymmentä kappaletta.
Lyhytkestoinen nautinto
Graafiikka- ja äänimaailman osalta kyse on mitä tavanomaisimmasta Nintendo-söpöilystä, mikä ei tietenkään vaikuta itse toimivaan ja haastavaan ideaan mitenkään. Silmiinpistävintä on hahmojen kolmiulotteinen ote, mikä ei täysin istu perinteikkäisiin 2D-taustoihin, mutta ilmeeseen totuttua se osoittautuu yksinkertaisen virkistäväksi. Mario- ja Donkey Kong -teemamusiikkeja käytetään osuvasti, joskin audiopuolen huomattavimpiin saavutuksiin lukeutuvat Marion runsaslukuiset huudahdukset, joita viljellään melko kiitettävästi pelitilanteisiin.
Mario vs. Donkey Kong on hauska ja retrohenkinen peli, joka kuitenkin loppuu aivan liian lyhyeen; pelin koukuttavan luonteen takia kenttiä tulee tahkottua sen kuuluisan "vielä yhden kerran" ennen käsikonsolin virran katkaisemista. Pienet lisäbonukset tarpeeksi kovista pelituloksista ovat tietenkin plussaa, mutta nekään eivät riitä tarjoamaan rahoille vastinetta samalla tavalla kuin täysipitkät Nintendo-seikkailut.
