Sony on viime aikoina haalinut siipiensä suojaan mielenkiintoisia yksinoikeuksia. Nyt Amnesia-peleistä tuttu ruotsalainen Frictional Games tuo PlayStation 4:lle uutuutensa, tieteiskauhua tarjoilevan Soman. Tekijätiimille tyypilliseen tapaan nimike panostaa painostavaan tunnelmaan halvan säikyttelyn sijaan. On aika astua matkalle syvyyksiin.
Pimeys
Traagisen auto-onnettomuuden jälkeiset terveysongelmat vievät Simon Jarrettin rutiininomaiseen aivokuvaukseen Torontossa. Toimenpiteen viimeiseksi keskustelunaiheeksi jää lääkärin humoristinen knoppitieto siitä, että intiaanit uskoivat valokuvauksen varastavan heidän sielunsa. Hetkeä myöhemmin Simon havahtuu hylätyltä vedenalaiselta tutkimuslaitokselta nimeltä PATHOS-II. Epätoivoiset huhuilut kaikuvat tyhjillä käytävillä, eikä missään näy ristin sielua. Olivatko Amerikan alkuperäisasukkaat sittenkin oikeassa? Onko tämä helvetti? Psykologiseen kauhuun luottava Soma muistuttaa monessa mielessä viime vuonna julkaistua Alien: Isolationia. Ensimmäisestä persoonasta kuvatun seikkailun pääpaino on tarinankerronnassa, jota väritetään suoraviivaisilla pulmilla ja painostavilla hiiviskelyosuuksilla. Alieniin verrattuna tekijät ovat ymmärtäneet pitää paketin kompaktisti alle kymmenessä tunnissa.
Synkkyys
Kuten arvata saattaa, tutkimuskeskus ei ole täysin tyhjillään, eikä henkilöstö ole poistunut omasta vapaasta tahdostaan. Tarinan sisältöä ei kannata avata liikaa, sillä epätietoisuus ympärillä tapahtuvista asioista on juonen yksi valttikorteista. Soma on pohjimmiltaan eloonjäämiskamppailu, kertomus menetyksestä ja yksinäisyydestä. Käsikirjoitus – varsinkin dialogin osalta – käsittelee yllättävän syvällisiä aiheita. Aivan kuten äskettäin PlayStation 4:lle julkaistu The Talos Principle, Soma sivuaa ihmisyyden tärkeimpiä arvoja ja uppoaa ajoittain jopa filosofisiin pohdintoihin. Matkalle osuu lisäksi muutama pysäyttävä valinta. Synkkä tarina kantaa loppuun asti, ja pelin lineaarinen eteneminen on pääasiassa rytmitetty onnistuneesti. Nimikkeen heikkoudet osuvat kohtiin, jolloin peli jättää psykologisen kauhun taakseen ja heittää toimintavaihteen silmään. Näissä kohdissa epäselvät kuolemat turhauttavat ja eteneminen vaatii usein yritys-erehdys-taktiikkaa.
Studion luottosäveltäjä, suomalainen Mikko Tarmia, vastaa onnistuneesta musiikkiraidasta, ja äänimaailma loistaa kautta linjan tukien synkän painostavaa yleistunnelmaa. Tietokoneiden piippauksista aina sukelluspuvun sisään vaimeasti kaikuviin kumauksiin kuulostavat juuri siltä miltä pitää. Soman suurimpia vahvuuksia on sen uskottava audiovisuaalinen kokonaisuus. Rähjäisen laitoksen työpisteitä koristavat pölyiset perhepotretit, liitutauluja tieteelliset laskelmat ja mutaisessa merenpohjassa vipeltävät, valoa välttelevät ravut. Tapahtumien taustoja avataan ympäri tutkimuslaitosta löytyvillä päiväkirjoilla, ääninauhoilla sekä valokuvilla. Pathoksen historia ja sen työtekijöiden surulliset kohtalot tulevat tutuiksi Jarrettin eloonjäämistaistelun edetessä. Soma yhdistää sulavasti todellisuuden ja fiktion – aivan kuten hyvän scifin kuuluukin.
Epätoivo
Yhtäläisyydet Alieniin eivät jää pelkästään pelillisiin puoliin. Merenalaisen tutkimuslaitoksen putkimaiset käytävät ja motoriset väliovet muistuttavat huomattavasti avaruusasemien vastaavia. Kurkistus pienestä ikkunasta vahvistaa eristäytyneisyyden tunnetta entisestään: Laitoksen ulkopuolinen ympäristö ei anna mitään anteeksi. Loputon, kuolettava pimeys ahdistaa samalla tavalla kuin ääretön avaruus. Pakopaikat ovat vähissä. Amnesia-sarjasta tuttuun tyyliin pelaajalla ei ole mahdollisuutta taistella vihollisia vastaan, joten ainoa selviytymiskeino on piiloutuminen. Ahdistavia tilanteita vahvistetaan tehokeinoilla, kuten pelihahmon raskaalla hengityksellä sekä näkökenttään ilmestyvillä harhoilla.
Latauspeliksi Soma näyttää erinomaiselta, ja valoefektien käyttö pistää erityisesti silmään. Harmillisesti teos kärsii todella pahoista ruudunpäivitysongelmista tallennus- ja latauspisteiden kohdilla. Ongelmia on yritetty ratkoa päivityksillä, mutta vielä arvosteluhetkellä (v.1.02) ruutu saattoi jäätyä hetkeksi kokonaan tietyissä kohdissa. Pelaamiseen pätkiminen ei vaikuta, mutta immersio kärsii huomattavasti.
Pelastus
Frictional Games pelaa korteilla, jotka se parhaiten tuntee. Painostavan synkkä tunnelma, uskottava ja yllättävän syvällinen käsikirjoitus sekä täydellisyyttä hipova äänisuunnittelu takaavat erinomaisen kauhuseikkailun. Soma jatkaa ruotsalaisstudiolle tuttua linjaa, mutta joka osa-aluetta on viety askel eteenpäin. Harmittavat tekniset ongelmat sekä muutamat turhauttavat toimintakohtaukset vievät muuten pätevältä digijulkaisulta yhden tähden. Sony on jälleen kaapannut pelivalikoimaansa lisähelmen.
