Toinen elämä
Homma alkaa perusteellisella yhden tai useamman hahmon, eli simin, luonnilla. Ulkonäön lisäksi päätetään tyyppien luonne sekä tavoitteet, jotka vaikuttavat oleellisesti pelin kulkuun. Uraohjuksella mahdollinen perhe-elämä saattaa jäädä paitsioon, kun taas reteällä sinkkusimillä työnteko on toissijainen asia ikuisesti jatkuvien bileiden keskellä. Kun hahmo on valmis, hypätään pelimaailmaan ja ostetaan tontti tai vaihtoehtoisesti valmis talo.
Tyhjän tontin ostaminen on perinteisesti se hauskin vaihtoehto, kun saa tehdä mieleisensä asumuksen. Konsoliversion ohjaus tuntuu kuitenkin sen verran kömpelöltä, että oman luukun rakentaminen on suoraan sanottuna yhtä tuskaa. Tavarat, tapetit, kodinkoneet ja muut oleelliset osuvat sinne päin, mikä aiheuttaa turhautumista. Lopulta on vain parasta luovuttaa ja lätkiä esineistö jotenkuten paikalleen. Tämä on suuri miinus, sillä omien luomusten väsääminen ja ihastelu ovat sarjan valttikortteja. Onneksi valikoimista löytyy paljon valmiita huoneita, jotka eivät vaadi sen kummempaa tähtäämistä tai pyörittelyä.
Tökeröt kontrollit eivät toki rajoitu vain rakennusmoodiin, vaan ne haittaavat pelaamistakin. Kursori sekoilee ja hyppii miten sattuu, eikä peli aina reagoi napin painalluksiin. Surkeaan ohjaukseen joko tottuu tai sitten ei.
Hetkittäin hauskaa…
Kankeasta ohjauksesta huolimatta peruspelaaminen toimii melko hyvin, ja hetkittäin meininki on elämäsimulaattoria parhaimmillaan. Tämä toki vain silloin, kun itse ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin katsella ruudun tapahtumia.
Hahmot osaavat pääosin touhuta itsekseen, ja niitä on mielenkiintoista seurata. Tavoitteissa, urassa, ihmissuhteissa sekä muissa elämän osioissa riittää työstettävää pitkäksi aikaa. Esimerkiksi perheen perustaminen ei käy käden käänteessä, vaan asiat etenevät kuten reaalimaailmassakin, vaikkakin nopeutettuna.
Monipuolisuus ja tekemisen paljous ovat Simsin vahvuuksia. Mieleisensä kodin lisäksi myös hahmoista voi rakentaa haluamansa tyyppisiä. Mikään ei estä tekemästä erakkoa tai vaikkapa kaikki miehet ja naiset iskevää pelimiestä. Pelaajalla on mahdollisuus elää ikään kuin toista elämää omien simiensä kautta, mikä viehättää varmasti monia sarjan pariin löytäneitä.
…mutta ärsyttävän kehnosti toteutettu
Ikävä kyllä surkeat kontrollit eivät suinkaan ole ainoa ongelma Sims 4:ssä. Suurta päänvaivaa aiheuttavat niin sekoilevat tallennukset kuin vaikeaselkoinen tutoriaalikin. Tekoälykään ei vakuuta, kuten sen Simsin kohdalla kuuluisi. Simit osaavat melko hyvin hoitaa perustoiminnot itsekseen, mutta välillä niitä on käskytettävä vessaan tai syömään. Silti homma saattaa keskeytyä, kun hahmo keksiikin yllättäen lähteä kalastamaan tai jotain muuta typerää. Saattaa käydä niinkin, että tyyppi juoksee päätä pahkaa kadulle ja jää jalkakäytävälle seisomaan ilman sen kummempaa syytä. Siinä sitten tönötetään virtsat housuissa niin kauan, kunnes pelaaja antaa jonkin käskyn.
Sims 4 voisi olla konsoleilla jotain aivan muuta kuin mitä se nyt on. Sillä on hetkensä, mutta bugien ja ongelmien määrä nousee yksinkertaisesti aivan liian suureksi kolme vuotta vanhalle pelille. Konsoleille tekelettä ei missään nimessä kannata hankkia, mikäli käytössä on edes mukiin menevä PC.
