Toisella kierroksella EA on yrittänyt ottaa opikseen kritiikistä. Tällä kertaa mukaan sisällytetään perinteisempi tarinaosuus, eikä myöhemmin saapuvista ekstrakartoistakaan tarvitse enää pulittaa ylimääräistä. Täysin putkeen ei kuitenkaan mene nytkään: Tuoreimman julkaisun kohdalla kohu paisui entistä isommaksi hämäräperäisten mikromaksujen ja niiden käyttöön turhankin hanakasti kannustavan kehitysjärjestelmän vuoksi. Parin ensimmäisen viikon aikana onkin jo nähty äkkikäännöksiä verkkopuolen ansaintamallien suhteen.
Kampanjan tuiskeissa
teksti: Tero Lepistö
Soolomoodi on jäänyt moninpeliin kytkeytyvän porun keskellä kovin vähälle huomiolle. Kampanja starttailee Jedin Paluun aikajanalta, mutta nopeasti siirrytään elokuvan jälkeisiin tapahtumiin. Kuolontähti johtoryhmineen saadaan räjäytettyä, ja kapinallisten tilanne alkaa näyttää huomattavasti lupaavammalta. Raskaista tappioistaan huolimatta imperiumia ei ole kuitenkaan vielä lyöty, vaan sotiminen jatkuu kiihkeänä läpi galaksin. Pelaaja astutetaan tuoreen kasvon, Iden Version, saappaisiin. Imperiumin maineikkaan Inferno-ryhmän jäsenenä työskentelevän Version ensimmäinen tehtävä on soluttautua vastarintaliikkeen aluksen kyytiin hävittääkseen vääriin käsiin ajautuneita tietoja.
Noin kuusituntisen kampanjan aikana vieraillaan lukuisilla moninpelistä tutuilla planeetoilla, joten ilmassa on suuren seikkailun tuntua. Toisinaan päästään jopa saagan ikonisempien sankarien puikkoihin, mikä piristää normiräiskettä. Jalkaisin melko tiukassa putkessa etenevää toimintajunaa rytmitetään myös seesteisemmillä osuuksilla, joissa on mahdollista turvautua hiippailutaktiikoihin. Varsin ailahtelevan tekoälyn ja kankeasti ohjattavan sankarin vuoksi aseiden laulattaminen on kuitenkin usein se houkuttelevampi vaihtoehto. Selkeämpää vaihtelua arkeen tarjotaan lentotaistoissa, kun pelaaja pääsee käskyttämään niin TIE-hävittäjiä, X-siipisiä kuin hieman eksoottisempaakin kalustoa. Parhaimmillaan miltei saumattomasti ilmaan siirtyvät mittelöt nousevat ehdottomasti yksinpelin parhaaksi anniksi ennen kaikkea kiitettävän eeppisiksi äityvien kahakoidensa vuoksi.
Kampanjan pelastukseksi koituu nimenomaan huikea tekninen toteutus. Varsin kevyet räiskintämekaniikat ja tykinruoaksi päättömästi juoksevat tekoälyjoukot on helppo antaa anteeksi, kun moitteeton audiovisuaalinen tykitys suorastaan huokuu Star Wars -universumin rakastettavaa tunnelmaa. Kovin yllätyksettömästi kääntyilevää juontakin seuraa lopulta ihan mielellään, kun tarinaa yritetään edes jollain tasolla punoa tasoittamaan elokuvien välistä tyhjiötä. Kertakäyttöinen viihdepläjäys toimii myös oivana tutoriaalina verkkopuolelle, mikäli netin aalloille sukeltamista jaksaa vartoa pari iltaa.
Verkkomoninpeliä testaamassa
teksti: Olli Ouninkorpi
Ulinaa ja pulinaa – vuoden toistaiseksi suurin pelikohu ei ole varmasti jäänyt ainoaltakaan harrastajalta huomaamatta. Battlefront II:n mikromaksuista ja ylihintaisista sankarihahmoista on kohistu pelaavan maailman ulkopuolellakin, eikä syyttä. Epäkohtiin voimalla puuttunut yhteisö sai EA:n lopulta laskemaan pelin sisäisiä hintoja ja poistamaan aidolla valuutalla tehtävät ostokset käytöstä, mutta korjausliike tehtiin liian myöhään ja epäonnistuneella viestinnällä ryyditettynä. Nyt boikotointikampanjat rehottavat, ja kilpailijat toisensa jälkeen ovat hyödyntäneet tapausta mainonnassaan. Vaan mitä löytyykään karun kalabaliikin alta?
Vihan keskipisteenä kärvistelevä etenemisjärjestelmä perustuu yllätyslaatikoista kerättäviin kortteihin, joilla sotilasluokkien, kulkuvälineiden ja sankarihahmojen kykyjä voi joko parannella tai muuttaa kokonaan. Pelkkään tuuriin ei kuitenkaan tarvitse luottaa, sillä haluamiaan yksittäisiä läpysköitä saa myös ostettua erillisiä pisteitä käyttämällä.
Korttijärjestelmä eroaa pohjimmiltaan muiden räiskintöjen perk-systeemeistä vain tehosteiden parantelumahdollisuuden osalta.
Päivityksille varattuja paikkoja on aluksi saatavilla vain yksi luokkaa kohden, mutta pelaajalla on mahdollisuus raivata tilaa kahdelle lisätehosteelle keräämällä ja parantamalla kyseisen yksikön tehostekortteja. Ratkaisu on kuluttajan kannalta huono, sillä se kannustaa tuhlaamaan valuuttaa ei-haluttujen päivitysten hankkimiseen. Vaikka suosikkiluokkansa perustason kortit saa nykyiselläänkin kahmittua kokoelmiinsa kohtalaisen nopeasti, olisi hahmolla saavutettuun menestykseen perustuva järjestelmä ollut sekä järkevämpi että palkitsevampi. Korteista riippumatonta systeemiä on sovellettu tuliluikkujen ja niiden muokkausmahdollisuuksien avaamiseen, mutta sillä saralla valikoima on varsin rajallinen muihin räiskintöihin verrattuna.
Mistään riistosta ei pelin sisäisen talouden kohdalla voi EA:n muutosten jälkeen enää puhua. Haasteita suorittamalla ja taisteluihin osallistumalla tilille kilahtavilla summilla pääsee siedettäville tuntipalkoille, mutta esimerkiksi päivittäishaasteiden suurempi määrä olisi tervetullut lisä tuomaan monipuolisuutta rahantekoprosessiin.
Kohun tuolla puolen
On aika siirtyä sivummalle vihaisen väkijoukon luota ja uppoutua varsinaiseen toimintaan valikoiden ulkopuolella. Tarjottimella on viisi pelimuotoa, joista kirkkaimpana tähtenä loistaa 40 soturin Galactic Assault. Se komentaa sodan osapuolet moniosaisille tehtäville, joissa yhden ryhmän tavoitteena on suojella kohteita ja toisen tuhota niitä. Hieman suuremman mittakaavan sotiminen yhdistettynä ajoneuvoihin ja sankarihahmoihin on ehdottomasti verkkopelin parasta antia.
Ensimmäisestä osasta uupuneet avaruustaistelut on palautettu sarjaan oman pelimuotonsa mukana. Avaruusromun ja meteoroidien välissä puikkelehtiminen on tehty valitettavasti turhan helpoksi, ja alukset pysyvät aloittelijankin hyppysissä vaivatta – toisin kuin vaikka saman kehittäjän Battlefield-sarjan lentohärpäkkeet. Hävittäjätaistelut ovat toki nyt helposti lähestyttäviä, mutta pelkistetty lentotuntuma haukkaa mukanaan aimo palan hupia.
Lisää pesäeroa Battlefieldiin tekee ensimmäisestä osasta tuttu Heroes vs. Villains -moodi, joka on tällä kertaa täysin nimensä veroinen. Kentällä ei ole enää lainkaan tavallisia sotilaita, vaan kyseessä on puhdas Tähtien sodan ikonisimpien sankareiden välinen yhteenotto. Taistojen parissa peli muovautuu lähes Overwatchin kaltaiseksi hahmopohjaiseksi räiskyttelyksi. Mittelöt ovat lisäksi oikein mukavaa vaihtelua normaaliin tarjontaan. Valikoiman viimeistelevät perinteisemmän osaston tappomatsi sekä 16 ottelijan tavoitepohjainen ja ainakin periaatteen tasolla taktisempi Strike.
Sotilasluokat erikoiskykyineen ovat pitkälti tuttua ohraa lajityypin muista nimikkeistä – kilvet, erilaiset kranaatit ja väliaikaisia tehosteet aktivoituvat pääosin kolmella pikanäppäimellä. Tehokkaimpiin hahmoluokkiin ja omaperäisemmillä kyvyillä varustettuihin sankarihahmoihin pääsee tällä kertaa käsiksi yksittäisessä matsissa kerättävillä pisteillä. Järjestelmä piristää perustoimintaa ja palkitsee hyvästä suorittamisesta. Pistevaatimukset eivät myöskään ole järisyttäviä, joten jokaisella on mahdollisuus leikkiä kovemmilla mörssäreillä kohtalaisen tasaisella tahdilla. Sarjan perinteisiin maisemiin sijoittuvat taistelukentät ajavat asiansa eivätkä suunnittelunsa osalta erotu massasta niin hyvässä kuin pahassakaan.
Valosapelin viuhuttelu ja laserpyssyillä lahtaaminen ovat tekniseltä toteutukseltaan pääosin maittavia kokemuksia. Kontrollit toimivat ilma-alusten yksinkertaisuutta lukuun ottamatta mallikkaasti, ja hahmoissa on Battlefieldille ominaista massan tuntua. Ympäristöt ja efektit ovat tuttuun tapaan kaunista katseltavaa, mutta latausajat niin peliin siirryttäessä kuin sieltä poistuessakin lyövät ikävän suuria rakoja sessioiden välille. Taukojen aikana kannattaa jaloitella ja hakea eväitä jääkaapilta – tai vaikka lähikaupasta. Myös ylimääräisissä hienouksissa on säästelty: servereitä ei voi selata, yksityispeleistä ei ole tietoakaan ja hahmojen ulkoinen muokkaaminen rajoittuu muutamiin eleisiin.
Battlefront II:n sotatantereilla koetaan toimivaa ja usein viihdyttävää räiskettä. Ympärille kyhätyn kokonaisuuden puutteet eivät kuitenkaan mahdollista täysihintaisen paketin varauksetonta suosittelemista juuri muille kuin Star Wars -intoilijoille. Markkinoilla kun on jo valmiiksi laaja tarjonta niin ikään sujuvia räiskintöjä, joissa myös oheispuoli on toteutettu mallikkaasti. Mikromaksukohun laajempia vaikutuksia jäädään sen sijaan odottamaan sitäkin suuremmalla mielenkiinnolla koko peliyhteisön voimin.
