Uuden konsolisukupolven pelien määrä ei vielä huikaise, joten julkaisijat ehostavat pikavauhtia vanhoja nimikkeitään uusiokäyttöön. Tällä kertaa ukrainalaisen 4A Gamesin Metro: 2033 ja Metro: Last Light on pakattu uudelle sukupolvelle samaan pakettiin ja mukavan kohtuulliseen hintaan.
Metro Reduxin molemmat räiskinnät pohjautuvat Dmitry Glukhovskyn alun perin netissä julkaistuun Metro 2033 -kirjaan, joka taas kertoo ydinsodan jälkeisen Moskovan metrotunneleissa elävistä ihmisistä ja olioista. Seikkaperäisemmät pohjustukset tarinaan voi lukea KonsoliFINin 2033-arvostelusta (FelisLeo), Last Lightin PlayStation 3-arvostelusta (TeRmOz) ja Xbox 360-arvostelusta (Dragonfly) sekä ennen kaikkea FelisLeon ansiokkaasta Metro 2033-kirjan arviosta.
2033
Metro: 2033 Redux esittelee molempien pelien päähenkilön, metrotunneleissa koko elämänsä eläneen parikymppisen Artyomin. Artyomin yhteisön elämä käy tukalaksi Dark One -olioiden hyökkäyksien vuoksi, jolloin mies lähtee vaaralliselle matkalle hakemaan apua tunnelin toisesta päästä Polis-yhteisöltä.
Metro: 2033 Redux on tunnelmallinen ja synkkä tarinavetoinen räiskintäpeli, jota jopa FPS-genreä tylsäksi väittävä arvostelija pelaa mielellään sen omaperäisyyden vuoksi. Ikävänä yksityiskohtana eräät ominaisuudet vain tuppaavat raivostuttamaan. Jos edellisessä kentässä ei ole löytänyt tarpeeksi kaasunaamareiden suodattimia, huomaa seuraavaan kenttään päästyään tukehtuvansa alta aikayksikön. Pahimmillaan täytyy palata takaisin edelliseen osioon, pelata se kertaalleen läpi ja etsiä tai ostaa lisää suodattimia. Tämä kieltämättä lisää ahdistavaa ja painostavaa tunnelmaa entisestään, mutta hiukan väärällä tavalla.
Kovin montaa tuntia kerrallaan ei 2033:sta jaksa pelata, sillä tunneleissa tarpominen alkaa pidemmän päälle tuntua (toki tarkoituksenmukaisen) ahdistavalta, mutta pahimmillaan myös tylsältä. Metro: 2033 Reduxin tunnelma on kuitenkin enimmäkseen osunut nappiin. Viimeinen kolmannes pelistä on jopa erinomaisen tiivistä jännitystä.
Last Light
Metro: Last Light Redux jatkaa Artyomin tarinaa yliluonnollisemmissa merkeissä. Tällä kertaa päästään seikkailemaan enemmän myös maan päällä, joka on mukava piristys verrattuna ykkösosan ankeisiin maisemiin – joskin ydinsodan jälkeinen Moskova nyt ei mikään paratiisi ole edelleenkään. Last Lightissa taistellaan enemmän ydinsodan jälkeisiä olioita vastaan. Jossain määrin tämä on tunnelman osalta menetys, sillä hirviöt tuntuvat geneerisemmiltä vastustajilta kuin ihmiset, joiden persoonallisuuteen molemmat pelit ovat panostaneet.
Samalla kun tarina menettää tehoaan, Last Lightin pelattavuus kasvattaa eroaan ykkösosaan. Ympäristön tutkimiselle annetaan enemmän aikaa. Tämä ilahduttaa painostavan ja suoraviivaisen 2033:n jälkeen. Pienet hengähdystauot tuovat kaivattua kepeyttä synkkään ilmapiiriin. Rytmitykseltään Last Light on kahdesta Metrosta se ystävällisempi tapaus.
Redux
Metro: 2033 ja Metro: Last Light Redux ovat periaatteessa ensimmäisen persoonan räiskintäpelejä, mutta myös paljon muuta. Runsas määrä välivideoita pohjustaa mukavasti kirjan tarinaa, syventäen samalla hahmokuvausta. Ryömimistehtävät ahtaiden tunnelien vieläkin ahtaammissa ilmavaihtokanavissa luovat klaustrofobista ilmapiiriä tehokkaasti, puhumattakaan jättiläishämähäkkien kansoittamista, ydinjätettä tihkuvista luolastoista.
Vaikka neljän vuoden takainen originaaliversio ja viime vuonna ilmestynyt jatko-osa ovat jääneet arvostelijalta kokematta, on selvää, että erityisesti ykkösosan grafiikkaa on paranneltu melkoisesti. 1080p- tarkkuudella ja 60 kuvan sekuntivauhdilla varustetut Metro: 2033 ja Metro: Last Light näyttävät PlayStation 4:lla varsin komeilta.
Grafiikka on parhaimmillaan käsikosketeltavan tarkkaa ja synkän tyylikästä. Pienet yksityiskohdat, kuten kaasunaamarin linssiin kertyvä kondensaatio ja pakkasen synnyttämät jääkiteet ovat mainioita oivalluksia, jotka parantavat immersiota entisestään. Tunneleista hyökkäävät viholliset ja otukset näkyvät tummina hahmoina pitkän matkan päästä, luoden näin ahdistavaa ja uhkaavaa tunnelmaa.
Kuulokkeet päässä Metro Redux pääsee viimeistään oikeuksiinsa: kaukaa tunneleista kuuluvat olioden murahdukset aiheuttavat heikompihermoisille virtsankarkailua. Valikoista saa päälle lisäksi venäjänkielisen puheen, joka on piristävä ominaisuus jenkkienglannin valtaamassa genressä – tai peliteollisuudessa ylipäätään.
Aiemman konsolisukupolven rajoitteet näkyvät esimerkiksi hahmojen jäyhissä kasvoissa. Vihulaisotusten animointi taas on raivostuttavan pomppimisen vuoksi kömpelön näköistä. Samalla pitää kuitenkin muistaa, että ukrainalainen 4A Games on pieni pulju, jolla ei ole ollut mahdollisuutta saman genren huippustudioiden resursseihin. Tämä huomioon ottaen Metro Redux on jopa 4A Gamesilta huikea saavutus.
Reduxissa molempia pelejä voi pelata nyt sekä Survival- että Spartan-moodeilla, joista jälkimmäinen on toimintapainotteisempi. Ammuksia on Spartan-moodissa saatavilla enemmän, kun taas Survival-tilassa nimensä mukaisesti yritetään selviytyä tukalammissa olosuhteissa. Ladattavana lisäsisältönä aiemmin saatavilla ollut Ranger-moodi on tosipelaajia varten molemmissa peleissä vaihtoehtona. Ranger-tilassa viholliset ovat älykkäämpiä ja panokset vähenevät entisestään, samalla kun HUD-näyttö ja ristikko lähtevät pois päältä.
Molemmat nimikkeet ovat paikoin ristiriitaisia kokemuksia, mutta yhteispakettina Metro Redux on suositeltava hankinta omaperäisiä räiskintäpelejä kaipaaville. Sarjan fanit saavat puolestaan mainion päivityksen kohtuuhintaan.
