Alku pursuaa nostalgiaa
Kay Vess on iloinen katuvaras kaukaisella galaksilla, joka lemmikkinsä Nixin kanssa yrittää pysytellä erossa Imperiumin oravanpyörästä ja hengissä erinäisten rikollisryhmittymien keskellä. Alkutilanteessa Kay toi mieleeni vahvasti Disneyn Aladdinin, eikä se ollut minusta mitenkään huono juttu.
Aiemmista Tähtien sota -peleistä olen itse viettänyt varmasti eniten aikaa Star Wars: Old Republic -MMO:n parissa. Siinä tykästyin eniten juuri siihen aspektiin, ettei minun tarvinnut pelata jedillä. Eikä tarinassa tarvinnut höylätä jo puhtaaksi koluttua Skywalkerin sukupuuta vielä ohuemmaksi. Saatoin pelata salakuljettajaa, Imperiumin agenttia tai vaikka sith-velhoa. Näiden roolien kautta näkökulmani Star Wars -maailmasta vaihteli, ja opin pitämään tuosta kaukaisesta galaksista aiempaa enemmän. Joten kun kuulin, että Outlawsissa pelataan salakuljettajalla, kiinnostuin heti. Ja omasta lemmikistä saa tietysti aina plussaa!
Hauskassa avoimessa maailmassa on paljon rajoitteita
Avaruusrosvon elämään sisältyy monenlaista puuhaa: Outlaws sisältää paljon Tomb Raider -tyylistä kiipeilyä ja tasohyppelyä. Hiipiminen on tietyissä paikoissa varkaalle pakollista, toisissa taas ampuminen. Välissä ajetaan avaruusmopolla pitkin planeettoja, kaupungeissa voi pelata uhkapelejä tai käydä katuravintoloissa. Toisin sanoen Outlaws yrittää Red Dead Redemption 2 -tyylistä avaran maailman tekemisen mahdollistamista, ja vaikka kaikki aktiviteetit osaavat olla hauskoja, mikään niistä ei tunnu loistavalta.
Hiipimisosuuksia, sekä pakollisia että vapaaehtoisia, löytyy tietysti paljon. Pakollisissa tehtävissä kenttäsuunnittelu ansaitsee kehuja: miljöö on naputeltu tähän tarkoitukseen oikein mainiosti, ja se tekee näistä osuuksista oikein hauskoja. Mutta jos jäät kiinni, vartijat nakkaavat sinut niskasta takaisin kentän ulkopuolelle, yleensä toki täysin eri paikkaan, kuin mistä alun perin menit sisälle ja hiiviskelyn aloitit. Tästä seuraa ylimääräistä jaloittelua. Etenemistä ei voi kesken tehtävän tallentaa manuaalisesti, joten olet joko automaattisen tallennuskohdan varassa, tai hölkkäät (hiljaa) koko reitin uusiksi. Mainittakoon että tainnutettuja vihollisia ei voi myöskään kantaa muualle tai kätkeä mihinkään, ja partioivat vihulaiset nostavat toki älämölön lojuvia työkavereita löytäessään.
Myöskin, jos jostain syystä päätät poistua kentältä kesken kaiken, ruutuun läsähtää aikamittari sekä varoittava teksti, jonka mukaan tehtävä epäonnistuu, mikäli et palaa alueelle. Eli kentät ovat tosiaan tiukasti rajattuja, ja sama vika vaivaa useita muunkinlaisia tehtäviä. Esimerkiksi jokin toimeksianto saattaa käskeä sinua ajamaan avaruusmopolla kohteeseen X. Mikäli aktivoit tuon tehtävän avoimessa maailmassa ja lähdetkin muualle, saattaa peli lätkäistä sen aikamittarin taas ruudulle silmiesi iloksi. Tällaiset aluerajoitukset ovatkin sitten jo pahemman hajuinen tuulahdus menneisyydestä.
Ammuskelu on peruskauraa. Kaylla on avaruuspistooli, jota voi seikkailun aikana kehittää ja säädellä ampumaan erilaisia efektejä. Variaatiota taisteluun tuo vihollisten pudottamat aseet, joita Kay voi noukkia maasta käyttöönsä yhden kerrallaan. Vihollisilta löytyy automaattiaseita, tarkkuuskivääreitä, kranaatinheittimiä ynnä muuta peruskauraa. Ongelma tässä on se, että Kay haluaa pudottaa löytämänsä pyssyn niin kuin se polttaisi reikää hänen kämmeniinsä. Ase pysyy lapasissa luultavasti taistelun loppuun saakka asiallisesti, mutta jos Kayn pitää kiivetä, mennä ilmastointikanavaan, tai oikeastaan tehdä mitään muuta kuin ampua, ase putoaa maahan. Joten valitettavasti et voi pitää noukkimaasi asetta mukanasi koko lopputehtävän ajan.
Pakko myös mainita, että kiipeilyosuuksissa Kay yltää välillä kummankin pitkiin loikkiin. Mutta avoimessa maailmassa hän ei pysty yleisesti hyppimään matalampienkaan kivenmurikoiden yli, jos kiveä ei ole tarkoitettu yli kiivettäväksi. Kivikot tuntuvat muutenkin ongelmallisilta, kun Kayn hahmon fysiikat eivät aina tahdo leikkiä nätisti yhdessä rypyläisemmän ja korkeuseroja omaavan maaston kanssa.
Ubisoft mainostaa teosta ensimmäisenä avoimen maailman Star Wars -pelinä, mutta kaikki nämä rajoitukset yhdessä saavat maailman avoimuuden tuntumaan varsin suppealta. Mutta toisaalta peli myös palkitsee maaston tutkimisen avokätisesti. Planeetat ovat kauniita, ja maastossa ajellessa voi löytää kaikenlaisia aarteita, asukkaita tekemässä hyviä tai pahoja asioita, pieniä asuinalueita ja niin edelleen. Uusien asioiden löytäminen on hauskaa ja ympäristö on kaukana tyhjästä.
Hyviä ideoita mutta laiha tarina
Päätarina on varsin tyypillinen. Kay kerää yhteen tiimiä, jonka kanssa tehdä se legendaarinen viimeinen keikka, minkä jälkeen voidaan siirtyä elämään parempaa elämää vapaana Imperiumin ikeestä. Reissunsa varrella Kay kohtaa galaksin vaarallisimpia ja vaikutusvaltaisimpia rikollisryhmittymiä. Kay voi tehdä näille töitä ja liittoutua yksittäisten ryhmien kanssa, mutta tietysti kun toiselle kumarrat, toiselle pyllistät. Voit itse valita kenen kanssa haluat olla hyvää pataa, mutta tämä tulee vaikuttamaan negatiivisesti maineeseesi jonkun muun ryhmän osalta, koska toki nämä joukkiot kilpailevat alamaailmassa keskenään. Olen aina tykännyt tällaisista jutuista missä pelissä tahansa, eikä Outlaws ole poikkeus. Harmiksi hauska systeemi saa tuekseen yleisesti valjun oloisen tarinan.
Minipelien osalta tykkäsin Sabaccista, mikä on periaatteessa yksinkertaistettua pokeria. Nix voi auttaa Kayta huijaamaan hiipimällä katsomaan muiden pelaajien kortteja ja tekemällä muuta tihutyötä taustalla. Mitä Nixiin tulee, öttiäisen ohjaaminen on todella yksinkertaista. Nix voi pelaajan napin painalluksella harhauttaa vihollisia, hyökätä, varastaa tavaraa ohikulkijoilta ja vihollisilta, noukkia maastosta tavaraa ja avata ovia. Simppeliä, mutta toisaalta isosilmäinen avaruusmäyräkoira ei ole ikinä tiellä tai muutenkaan haitaksi. Pidin myös tiirikointisysteemistä, joka perustuu ääneen ja rytmiin. Virkistävä idea. Mikäli äänellä toimiva systeemi tuottaa ongelmia, tuotteen laajasta asetusvalikosta tiirikointiin saa avuksi myös visuaaliset avustukset. Asetuksia on tosiaan todella laajasti, joten voit säädellä kokemusta mukavammaksi jos esimerkiksi Sabacc-korttien fontti tuottaa hankaluuksia.
PC-puolella julkaisu on ankeassa kunnossa
Ikävä kyllä pelin PC-versiossa on vielä paljon optimoitavaa ja paranneltavaa. Tekstuurit ovat todella suttuisia, eikä kuvataajuus pysy tasaisena millään vaan tipahtelee varoittamatta välillä todella pahasti. Kaikista pahimmaksi tilanne käy avoimessa ulkomaailmassa, missä myös vihollisten tekoäly on välillä aivan törkeän huonossa kunnossa. Takaa-ajokohtauksissa viholliset jäävät ajamaan ympyrää, kun taas jotkut vihollispartiot ampuvat niityllä olemattomia vihollisia. Yleisestikään tekoäly ei ole lainkaan fiksuimmasta päästä, mutta tuntuu että avoimessa ympäristössä ne hämmentyvät täysin. Ainakin grafiikkaongelmien osalta tuotteen kehittäjän, Ubisoftin alaisen Massive Entertainmentin edellinen teos, Avatar: Frontiers of Pandora, kärsi saman tyyppisistä ongelmista julkaisussaan.
Halusin odottaa julkaisun yhteydessä saapuvaa ensimmäisen päivän päivitystä ennen arvostelun kirjoittamista. Se ei vielä ongelmia ratkaissut. Pelissä tuntuu olevan jonkinlainen muistivuoto. Avoimessa maailmassa ajellessa tekstuurit muuttuvat jatkuvasti sumuisemmiksi, kuvataajuus laskee ja laitteistosta ja grafiikkakortin muistista riippuen peli joko kaatuu tai jää matelemaan pätkivänä mössönä. Asetusvalikosta löytyvä muistimittari pysyy maltillisena kaupungeissa ja pienemmillä piha-alueilla, mutta avoimessa maassa mittari lähtee tikittämään jyrkästi ylöspäin. Päävalikossa käynti nollaa tilanteen ja taas voi jatkaa vähän matkaa eteenpäin, ennen kuin kuvataajuus menee taas muusiksi. Tällainen tekee pelaamisen lievästi sanottuna ynseäksi.
Näin ollen suosittelisin PC-kansaa odottamaan alennusmyyntiä, jospa ongelmat olisi siihen mennessä pääpiirteittäin korjattu.
