Kosto motivoi
Julkaisija Panic tunnetaan muun muassa pari vuotta sitten markkinoille tulleesta Playdate-käsikonsolista. Firmalla on siis intoa ja rohkeutta rahoittaa omaperäisiä, rohkeita teoksia, jotka erottuvat suuremmasta massasta. Arco on mahtava sekoitus vuoropohjaista ja reaaliaikaista taistelua, tosielämää ja fantasiaa, keskusteluja ja verisiä yhteenottoja. Se yhdistää monia osa-alueita useista eri genreistä tuntumatta missään vaiheessa sekametelisopalta.
Kaikki alkaa pyhän puun juurelta, jossa vanha ja uusi kohtaavat. Meren takaa saapunut ylivoimainen vihollinen ei luonnosta tai historiasta välitä mustan kullan kiiltäessä silmissä. Nuorukaisen koko kylä poltetaan ja sukulaiset murhataan. Tästä lähtee liikkeelle useampaa ihmistä koskeva kostovyyhti, jossa jokainen pelattavista hahmoista tarjoaa oman otteensa ja motivaationsa tappamiselle. Oikeutta haettaessa omatkin kädet tahrautuvat vereen, sielu tummuu. Välillä edetään yksin, joskus matkalle löytyy kumppani. Lopputavoite on kuitenkin kostaa brutaalille The Red Company -jaostolle.
Genre sieltä, toinen täältä
Arco on jaettu kolmeen osaan. Karttanäkymässä valitaan kohde, tämän jälkeen siirrytään reaaliaikaisesti tutkimaan kyseistä paikkaa ja keskustelemaan paikallisten kanssa. Kolmas ja merkittävin osa on veriset kohtaamiset joko ihmisten tai villieläinten kanssa. Taistelut ovat sekoitus vuoropohjaisia valintoja ja reaaliaikaista toteutusta. Vastusten yläpuolella oleva pieni ruutu näyttää heidän seuraavat aikeet, joiden perusteella kannattaa tehdä omat toimintansa. Perusvaihtoehtoina on liikkua, iskeä tai levätä.
Taistelu on toimintapisteillä tasapainottelua, sillä joka vuorolla ei voi heiluttaa veistä tai venyttää jousipyssyä. Eikä se ole edes järkevää, sillä vihollisten revolverit laulavat nopeasti, jos jää paikalleen ihmettelemään. Omat iskut kannattaa ajoittaa niille hetkille, kun vastus lataa pyssyään tai on esteen takana piilossa. Vastassa on harvemmin vain yksi taho, joten yhteenotot ovat hyvinkin vaikeita ja taktisia. Ilmassa on koko ajan panoksia enemmän kuin tequilaa nauttinut rivisotilas osaa laskea, joten Arco muistuttaa monessa mielessä shmupia (shoot ’em up).
Karttanäkymä päivittyy sitä mukaa, kun paikallisväestöä auttaa askareissa tai tupakkaa polttava länkkäri rukoilee armoa hävittyään kaksintaistelun. Jokainen osa-alue täydentää toisiaan. Keskustelut muokkaavat kuljettua polkua, toisinaan tarkkaavaisuus avaa uusia mahdollisuuksia ilman tappamista. Inventaario täytyy niin ikään lääkkeistä, ruuista kuin aseparannuksista. Samalla myös kykypuun valikoima elää omien päätöksien kautta. Tarinaa seurataan useamman hahmon näkökulmasta, jolloin samoja kykyjä ei hyödynnetä liian pitkään kerrallaan. Toisaalta kykypuunsa alussa olevaan hahmoon hyppääminen tuntuu kuin kädet sidottaisiin selän taakse.
Tökkii niin pirusti
Pikselinen grafiikka hurmaa alusta asti. Varsinkin taustat luovat tunnelman menneestä maailmasta vapaana teknologiasta. Lisäksi käsikirjoitus leikittelee fantasian ja todellisuuden välimaastossa, mikä antaa myös graafiselle tyylille omia vapauksia. Vastaan astelee välillä mitä omituisempia vastuksia.
Arcon oikeastaan ainoat ongelmat liittyvät Switch-version bugisuuteen. Suorituskyky kyykkää ajoittain todella pahasti ruudunnopeuden pudotessa muutamiin ruutuihin sekunnissa. Samalla myös äänet tökkivät häiritsevästi. Kaatuipa peli muutamia kertoja kokonaan ilman mitään selkeää syytä. Ilman näitä ongelmia pelille voisi auliisti antaa yhden tähden enemmän.
Villiin länteen sijoittuva Arco tarjoaa todella haastavaa mutta viihdyttävää toimintaa. Omat valinnat vaikuttavasti sopivasti tarinaan, vaikka loppujen lopuksi kosto onkin kaiken keskiössä. Hurmaava pikselinen ulkoasu yhdistettynä todella monipuoliseen sisältöön takaa omaperäisen, rautaisen kokonaisuuden, jonka parissa viihtyy pitkään. Switch-version tekniset ongelmat pilaavat kuitenkin osan kokemuksesta, mutta eiköhän niihin löydy ratkaisu päivitysten kautta.
