Amerikkalainen urheilulaji
Electronic Arts ja Sega kuuluvat urheilupelien tekijöiden ehdottomaan eliittiin. Koripallopeleistä keskusteltaessa monet mainitsevat usein nämä kaksi jättiä, mutta unohtavat tyystin Microsoftin ja sen NBA Inside Drive -pelisarjan. Inside Drive ilmestyi alkujaan PC:lle vuonna 1999, mutta sittemmin sarja on luontevasti kotiutunut Xboxille. Tämän vuoden painos on järjestyksessään neljäs Microsoftin koripallopeli.
Kilpaileviin pelisarjoihin nähden Inside Drive on aina kärsinyt jonkinlaisesta alemmuuskompleksista. Tämä pätee myös uusimpaan versioon, sillä vaikka peli onkin kohtalainen, se ei missään vaiheessa yllä klassikoksi asti. Tämä valitettava tosiseikka osoittautuu todeksi etenkin audiovisuaalista toteutusta tarkasteltaessa. Vaikka Xbox on selvästi tehokkain nykykonsoli, Inside Drive näyttää hiomattomalta. Pelaajien animaatio on robottimaista, kentät lähes identtisiä ja supertähtien naamataulut suurimmaksi osaksi kaukana oikeista esikuvistaan.
Electronic Artsin hamstratessa omiin peleihinsä musiikkimaailman suurimmat nimet, Microsoft on joutunut tyytymään keskinkertaisiin, laahaaviin rap-taustoihin. Itse otteluissa yleisö tuntuu tulleen seuraamaan hautajaisseremoniaa. Sen verran hiljaista matseissa on. Selostuskolmikko Kevin Calabro, Kenny Smith ja Marques Johnson hoitaa leiviskänsä pelin yleistyyliin sopivalla tavalla - kohtalaisesti.
Pallo on pyöreä
Pelattavuus on Inside Driven paras osa-alue. Pallo liikkuu kentällä liukkaasti ja pelaajat reagoivat hyvin ohjaimen komentoihin. Taktiikoilla ja kuvioillakin tuntuu olevan oikeasti vaikutusta peliin. Tekoäly reagoi muutoksiin hyvin molemmissa päissä kentää. Muutenkin tietokoneen ohjastamat supertähdet sijoittuvat hyvin kentälle, eivätkä liiemmin harhaile ympäri pelialuetta.
Hyvästä tekoälystä huolimatta Inside Drive toimii ylivoimaisesti parhaiten moninpelinä, sillä vaikeusasteen porrastus on yksinpelinä mennyt pahasti metsään. Vaikeustasoja on kolme. Niistä kaksi ensimmäistä on naurettavan helppoja, eikä viimeinenkään tarjoa ihmeempää haastetta. Tästä syystä peliä tahkoaakin mieluiten Xbox Livessä.
Kuten Microsoftin peliltä sopii odottaakin, Live-tuki on erinomaisessa kuosissa. Verkossa pystyy osallistumaan otteluihin ja päivittämään kokoonpanoja. Pelaajia ei netissä paljoa näkynyt, mutta muutama pelaamani kamppailu oli tasoltaan erinomainen. Yhteys ei katkeillut, sillä Live-järjestelmä on hyvin toimiva kokonaisuus.
Turhan keskinkertainen
Kaikki tavanomaiset pelimoodit ovat mukana. Yksittäistä ottelua, pudotuspeliä, turnausta ja kautta pelatessa tulee väkisinkin sellainen tunnelma, että jotain suurempaa puuttuisi kokonaan. Franchise-moodissa pystyy toki pelaamaan vaikka 25 kautta putkeen, mutta kyseinen muoto on huomattavan rajoittunut etenkin NBA Liveen verrattuna. Pelaajia ei pysty esimerkiksi harjoituttamaan ollenkaan. Yksinkertaiset pelaajavaihdot eivät liiemmin lämmitä, kun kilpailijoiden peleissä pystyy saavuttamaan paljon syvällisemmän koripalloelämyksen. Seuraavaan inside Driveen toivoisikin parannusta tällä osa-alueella.
NBA Inside Drive -sarja on säilynyt suhteellisen samana lyhyen Xbox-pyrähdyksensä aikana. Se toimii kohtalaisena vaihtoehtona NBA Liveen ja ESPN NBA:han kyllästyneille, mutta on silti liian keskinkertainen pidemmän kiinnostuksen säilyttämiseksi. Ei Inside Drive huono ole, mutta tänäkin vuonna Electronic Arts ja Sega vetävät pidemmän korren.
