Uusi haukka joka syksy - näin on ollut jo vuodesta 1999. Ensimmäisen
kerran sarjaa uudisti kunnolla Tony Hawk's Pro Skater 3, ja toisen
kerran Tony Hawk's Underground. Nyt taas tekijöiden linja on
luultavasti hetken uusien Underground -osien tuottaminen. Uudistukset
ovat melko mitättömiä ja yleensä yhä enemmän rullalautailusta
kaikkoavia. Tällä kertaa voi kulkea uusilla ajoneuvoilla ja tuhota yhä
enemmän ympäristöä. Vaikka pelattavuus sarjan peleillä onkin aina ollut
mitä mainioin, uusimman osan ostaminen kerta toisensa jälkeen pistää
miettimään.
Viva la Bam - hulttion elämää
Tony Hawk's Underground mainostaa sisältävänsä kaksi kokonaista peliä.
Käytännössä tämä tarkoittaa kahta yksinpeliosuutta. Niistä
perinteisemmässä suoritetaan lautailuhaasteita vanhojen Tony Hawkkien
malliin. Tuoreemmassa taas vastakkain asettuvat Tony Hawk
-skeittijoukkue ja Bam Margeran hullupoppoo. Viimeksi mainitulla, tällä
hetkellä maailman menestyneimmällä rullalautailijalla onkin tuohetta
millä pistää haisemaan. Mieshän on tuttu muun muassa Jackass- sekä
täysin omaa tuottoaan olevasta Viva la Bam -sikailuohjelmista.
Jälkimmäisessä Bam lähinnä piinaa vanhempiaan ja muita sukulaisiaan.
Samanlaista possuilua Bamilta on luvassa myös Tony Hawk's Underground
2:ssa. Bamin isä Phill on myös mukana pelissä.
Neversoftin
valitsema linja ei täysin vakuuta. Hetkenhän tämäkin naurattaa, kuten
vastaavat tv-ohjelmat, mutta touhuun kyllästyy nopeasti. Ainakaan
jatko-osien puolesta moinen ei tule toimimaan.
Neversoft laajentaa myös ominaisuuksia tuomalla osia
rullalautailukulttuurista mukaan peliin. Pelaaja voi kerätä pisteitä
tuhrimalla seiniä graffiteilla ja pistämällä paikkoja remonttiin. Itse
rullalautailuun ei ole pahemmin kajottu. Uutuutena pelistä löytyy
Bullet Time -tila, joka helpottaa temppujen tekemistä. Undergroundin
ensimmäisessä osassa mukaan tullut kävelymahdollisuus on edelleen
tallella. Jalan suoritettavat osuudet ovat pelin huonointa antia, sillä
hahmon ohjaaminen on epätarkkaa ja kankeaa.
Kiertueelle maailmanympäri
Juoniosuudessa matkataan amatöörinä ammattilaisrullalautailijoiden
jengin rempassa ympäri maailmaa. Lautaillaan kuuluisilla paikoilla ja
tehdään kaikkea hullua. Rellestämisen tavoitteena on saada pisteitä
joukkueen kassaan. Pisteitä kertyy suorittamalla annettuja tavoitteita
eri kategorioissa, kuten perus-, ammattilais- ja vierasluokissa.
Perusluokan tehtävät ovat tarkoitettu pelaajan luomalle skeittaajalle.
Ammattilais- sekä vierastehtävissä pelataan tunnetuilla tai muuten vain
erikoisilla hahmoilla. Juoniosuuden tarjoamissa haasteissa on sitä
tuttua Neversoft-huumoria, tosin usein tehtävien suorittamista vaivaa
jo aiemmissa osissa nähdyn tunne.
Paketin "toisena
pelinä" toimiva Classic-moodi on lähinnä vain perinteinen Tony Hawk's
Pro Skater -osuus. Pelaajan tulee suorittaa kahdessa minuutissa
erilaisia tavoitteita kirjainyhdistelmien keräilystä suurien
pistemäärien kombosuorituksiin. Skeittausalueet ovat samoja kuin
juonipelissä, mutta kenttiä pelataan toisessa järjestyksessä.
Yksinpeliä tuhottomasti tahkoaville löytyy myös laajat Gap-listat
kentistä sekä piste- ja komboennätyslistat. Kattavista suorituksista
kaikissa pelitiloissa palkitaan tuttuun tapaan uusilla hahmoilla,
videoilla ja muulla pikkukivalla.
Lisäpelattavaa
tarjotaan eri moninpeliominaisuuksien muodossa. Tony Hawk's Underground
2 tukee perinteisen jaetun ruudun kaksinpelin lisäksi
online-verkkopeliä. Online-ominaisuudet vaativat PlayStation 2
-nettiadapterin, laajakaistayhteyden ja muut tarvittavat vermeet.
Netissä pääsee pelaamaan maksimissaan kahdeksan kaverin kanssa
yksinpelin kenttiä ja lisäksi myös muiden pelaajien omia luomuksia.
Uusia nettipelimuotoja ovat muun muassa Goal Attack ja eräänlainen
lipunryöstö. Jos jo Tony Hawk's -pelien kuudennessa osassa piste
-ennätysten saavuttaminen yksinpelissä ei jaksa enää innostaa, tarjoaa
online-pelaaminen mukavaa vaihtelua. Peliseuraa löytyy eri puolilta
Eurooppaa kellon ympäri.
Pelaamisen ohella pelistä
löytyy myös lukuisia Create-A -moodeja, eli erilaisia luomistiloja.
Pelaaja voi suunnitella oman rullalautailijansa ja skeittipuistonsa
lisäksi muun muassa oman graffitin ja uusia temppuja. Jälkimmäisessä
yhdistellään valmiita liikkeitä yhdeksi tempuksi ja lisätään
esimerkiksi pyörimisasteita ja määritellään kokonaisuuden vaatima aika.
Pienellä kikkailulla on mahdollista luoda paljon pisteitä tuottavia
temppuja, joita voi käyttää hahmollaan muissa pelimuodoissa.
Sitä samaa
Peli näyttää värikkäältä, mutta silti hillityltä ja vanhanaikaiselta.
Graafista kohennusta on tapahtunut vähänlaisesti. Hahmomallit eivät ole
enää niin kulmikkaita kuin ennen, mutta silti ontonoloisia.
Yksityiskohtaiset ympäristöt pelimoottori luo näppärästi, mutta
valitettavasti tietyillä alueilla esiintyy häiritsevää pätkimistä -
onneksi ei järin usein. Vaikka yleensä kritisoidaan monien jatko-osien
olevan vain graafisia päivityksiä, Tony Hawk's -sarjalle moinen
menettely voisi olla vaihteeksi tarpeen.
Äänimaailma
on sitä perushaukkaa: aidonkuuloiset lautailuefektit ja perinteistä
punk-, rock- sekä hiphop-musiikkia. Kappaleet on valittu huolella ja
niihin on palanut rahaa. Mikäs siinä hyvän musiikin tahdissa
rullatessa? Kappaleita löytyy myös kiitettävä määrä. Vielä suuremman
roolin saaneet ammattilaisrullalautailijat ovat lainanneet äänensä
peliin. Mitään erikoisempaa näyttelijätyötä näiltä hemmoilta ei sovi
odottaa, sillä he esiintyvät pelissä omana itsenään. Pelin keskustelut
ovatkin melko ponnetonta kuunneltavaa kautta linjan. Jopa aina niin
energinen Bam Margera on saatu kuulostamaan tylsältä.
Tony no more
Tony Hawkit poikkeavat linjansa puolesta muista urheilupeleistä
tavattomasti. Jo sarjan ensimmäinen osa oli hyvä - tosin ei järin
realistinen - rullalautailusimulaattori. Rullalautailu sarjassa on jo
pari osaa sitten saatu sille tasolle, että paremmaksi on vaikea pistää,
niin itse Neversoftin kuin kenenkään kilpailevan kehittäjän. Tämän
takia pelin toissijaisia ominaisuuksia korostetaan liikaa. Uudet
musiikkikappaleet, vaatteet, pari uutta hassua lautailijaa,
lautamerkkiä sekä temppua ja skeittausleffoista poimitut törkytemput
eivät yksinkertaisesti enää jaksa viihdyttää.
Tony
Hawk's Underground 2 on yksi pelisarjan heikommista julkaisuista.
Mikään kelvoton tekele se ei kuitenkaan ole - kiitos edelleen toimivan
pelattavuuden ja suhteellisen hyvin suunnitellun pelikokemuksen. Sarjan
pelit vaan tarjoavat yhä vähemmän oikeasti uusia ominaisuuksia. Lisäksi
tarinallinen rullalautailupeli ei välttämättä ole se suunta, jota sarja
kaipaisi. Neversoft voisi paeta oravanpyörästä lisäämällä peliensä
kehitysaikaa. Hyvää jaksaa kyllä odottaa ja kaverit pystyisivät
parempaankin.
