HUOM! Tämä arvostelu on pelin GameCube- ja PlayStation 2 -versioista.
FIFA murrosiässä
Electronic Arts hallitsi jalkapallopelimarkkinoita FIFA-sarjansa voimin monia vuosia. Konami pisti jenkit koville Winning Eleven / Pro Evolution Soccer -peleillään, joten EA:n piti miettiä lähestymisstrategiaansa palloiluun uudelleen. FIFA Footballithan ovat perinteisesti olleet arcade-henkisellä pelattavuudella varustettuja maalijuhlia, joissa ainoa realistinen elementti on ollut kattava lisenssi. Näillä eväillä on menty vuodesta toiseen ja myyntitulokset ovat olleet mairittelevia. Hiljattain julkaistun Pro Evolution Soccer 4:n ollessa huippuluokkaa, myös FIFA 2005 on tähän mennessä julkaistuista Electronic Artsin pallotteluista paras.
Ensinnäkin, peli näyttää kauniilta niin PlayStation 2:lla kuin GameCubellakin. Animaatio on tyylikästä, pelaajat näyttävät aidoilta ja toisin kuin uusimmassa Pro Evolution Soccerissa, hidastelua ei ole havaittavissa matsien aikana. Toiseksi, maaleja ei enää tehdä erityisen järkyttäviä määriä. Aidosta jalkapalloelämyksestä ollaan vielä kaukana, mutta parempaan suuntaan on kieltämättä menty. Lopuksi voidaan vielä mainita huomattavasti parantunut uramoodi ja yli 350 joukkuetta ja runsaat 12.000 oikeaa pelaajaa käsittävä täydellinen lisenssi. Kymmenisen aitoa stadioniakin on mukana. Ostajia houkutellaan kattavalla paketilla.
Kuten muissakin yhtiön urheilupeleissä, TV-tyylinen presentaatio on FIFA:ssa viety huippuunsa. Kuvakulmat ja hidastukset ovat viimeisen päälle hiottuja. Pelaajat menettävät hermonsa tiukkojen matsien tuoksinassa alkaen urputtaa erotuomarille ja toisilleen. Kuorrutuspuolen huonot osiot rajoittuvat lähinnä äänimaailmaan. FIFA-sarjan perinne, karmeat brittiselostajat, ovat yhä paikallaan. Ääniraidalta löytyy tukku ulkomaisia bändejä, joista suurin osa on aivan hirvittävää renkutusta. Muutamia Flogging Mollyn kaltaisia helmiäkin on tosin mukana. Isolla rahalla saa aikaan niin hyvää kuin pahaakin.
Oikeassa kurssissa
FIFA-pelit ovat perinteisesti olleet kauniita päältä, mutta onttoja sisältä. Tämän vuoden versio on pelattavuudeltaan kohtalainen molemmilla testialustoilla, mutta Pro Evolution Soccer 4 -vannoutuneena allekirjoittanut koki melkoisia tuskia ensimmäisten FIFA-otteluitteni aikana. Alkushokin jälkeen meno alkoi hahmottua, mutta Konami on pelattavuudellisissa ansioissa edelleen valovuosia Electronic Artsia edellä. Viihdyttävän arcade-palloilun edustajana FIFA on tietenkin yhä omaa luokkaansa.
FIFA 2005:n mainioin ominaisuus on ohjaimen oikean analogitatin näppärä hyödyntäminen. Edellisvuoden tapaan pallottomia pelaajia pystyy yhä kontrolloimaan oikealla tikulla, mutta nyt taitopelaajat pystyvät sen avulla tekemään myös upeita kikkoja ja antamaan seinäsyöttöjä. Hannu Tihisen kaltaiset superlahjakkuudet pystyvät vastaavasti sössimään pallon tätä käytettäessä suoraan vastustajalle. Tämä lisää pelaajien yksilöllisyyden tuntua. Tekoäly on parantunut molemmissa päissä kenttää. Hyökkäävät pelaajat hakevat aggressiivisesti vapaata paikkaa ja rankkarialueella puolustajat pyrkivät välttämään tarpeettomia rangaistuspotkuja. Pelaajien sijoittuminen on kohtalaista, mutta joskus ottelijat tuntuvat olevan täysin tietämättömiä omasta roolistaan joukkueessa. Mutta näinhän se on tosielämässäkin.
Kehuttavaa löytyisi lisääkin, mutta erityisesti maalivahtipeli ansaitsee kiitosta. Veskat osaavat blokata vetoja, mutta eivät sorru yli-inhimillisiin Urheiluruutu-pelastuksiin. Joskus maalivahdit jumittavat läpiajotilanteissa. Tällöin manuaalinen vastaantulo pelastaa usein tarpeettomalta takaiskulta. Pallon fysiikka on huomattavasti parempaa kuin viime vuoden painoksessa. Pallo ei enää takerru tarramaisesti pelaajien jalkoihin, vaan pomppii ja kimpoilee realistisen oloisesti. Mukavaa on myös se, että ns. varmoja maalikikkoja en ainakaan testituntieni aikana onnistunut löytämään.
Parempi onni ensi kerralla
Pelattavaa riittää. Yksittäisten otteluiden ja turnausten lisäksi mukana on jokainen Euroopan keskeinen jalkapallosarja, ja jopa useimpien liigojen kakkosdivisioonatkin. Veikkausliigaa ei vieläkään ole valikoimassa. Mainiossa uramoodissa leikitään osa-aikaista manageria pitäen reilassa talousasioita, valmennusta ja pelaajien tyytyväisyyttä. Päätavoitteena on tietenkin mestaruus, mutta sitä metsästettäessä kuluu tunti jos toinenkin. Ilahduttavaa on myös edellisistä versioista puuttuneen pelaajanluontieditorin tuominen mukaan.
PlayStation 2 -pelaajille FIFA 2005:n suurin myyntivaltti on kuitenkin mainio online-tuki. Pro Evolution Soccer 4:n PS2-versiostahan tämä ominaisuus poistettiin kokonaan, joten moninpelaamisen suhteen Electronic Arts on yhä selvässä etulyöntiasemassa. Verkossa voi pelata 1 vs. 1 -matseja ja päivittää kokoonpanoja. Isompiinkiin turnauksiin voi ottaa osaa, jos vain kärsivällisyyttä riittää. Nettipeli on toimiva, eikä lagia liiemmin esiinny. Pelaajiakin riittää, kiitos mainioiden myyntilukujen. GameCube-painoksessa ei ole lainkaan nettipeliä.
Kaikesta kehumisesta huolimatta FIFA 2005 tuntuu yhä jonkinlaiselta väliinputoajalta. Siinä on monia mainioita uudistuksia, ja isolla rahalla rakennettu kulissi, mutta pelattavuus on edelleen se suurin ongelmavyyhti. Tekijät eivät tunnu saavan hauskuuden ja realismin tasapainoa kohdalleen. Eteenpäin on FIFA:n kohdalla eittämättä menty, ja jonkinlaisesta identiteettikriisista menneinä vuosina kärsinyt sarja menee nykyään parempaan suuntaan. Paljon työtä on vielä tehtävänä, mutta kyllähän tätä paremman puutteessa tahkoaisi. Ongelma on vain siinä, että sitä parempaakin on tarjolla. Hupia riittää muutamaksi toviksi, mutta parempi onni ensi kerralla.
