Tyylitajuinen pallopeli
Vaikka koripallopeligenre on jo vuosia junnannut simulaatiomaisissa lähtökuopissa, niin aina silloin tällöin kauppojen hyllyille putkahtaa tuoreella lähestymistavalla oman yleisönsä ottavia yrittäjiä. Hyvänä esimerkkinä rohkeasta onnistujasta on Midwayn monen vuoden takainen kolikkopelihitti NBA Jam. Kyseessä oli loistava pallohurjastelu, joka kääntyi varsin laiskasti myös useille kotikonsolialustoille. Toinen positiivinen ilmestys oli Electronic Artsin BIG-alajaoston multiformaattijulkaisu NBA Street, aliarvostettuun asemaan lopulta joutunut tekele. Vähälle huomiolle jäämistä osoittaa myös se, että pelin GameCube-versio ei koskaan rantautunut Euroopan markkinoille rapakon takaa kantautuneiden huonojen myyntilukujen johdosta. Molempien amerikkalaisfirmojen peleillä on lukuisia yhtäläisyyksiä niin audiovisuaalisella kuin pelimekaanisellakin osastolla. Valitettavasti samankaltaisuutta löytyi myös vaa'an negatiiviselta puolelta - kovin ennalta-arvattava tekoäly ja huonosti toteutettu puolustaminen tekivät useista otteluista lähinnä tuskallisia kokemuksia.
Onneksi katukoripalloilun toinen erä pystyy korjaamaan edellisosansa pienet kauneusvirheet. Urbaania populaarikulttuuria rap-musiikin, takapihakenttien ja katu-uskottavan toteutuksen kautta yhdistelevä NBA Street 2 on samalla sekä iskevä että inhokaupallinen kokemus. Lisensoidun hip-hop-musiikin ystävät osaavat arvostaa ääniraidalta löytyvien Black Sheepin, Nate Doggin, Redmanin ja MC Lyten kaltaisia isoja nimiä. Asialleen omistautuneet korisystävät taas tunnistavat aitoja pallottelukenttiä. Ympäri Yhdysvaltoja sijoitettujen peliareenoiden joukosta löytyy mm. Rucker Parkin, The Cagen, Uptownin ja Greenlaken kaltaisia pomppimismestoja. Ympäristöt on mallinnettu tarkkaan harkitulla tavalla - kaikki on rakennettu palvelemaan kaupallisia puitteita. Audiovisuaalinen trendihelvetti iskee kuitenkin kuin miljoona volttia nasevaäänistä selostajaa lukuun ottamatta. Kun äänityskopissa istuskelee itse MC-legenda Bobbito Garcia, luulisi miehen mölinöiden soveltuvan yliammuttuun tunnelmaan. Muutaman ensimmäisen ottelun aikana miehen rennot läpät uppoavatkin juuri sopivassa suhteessa, mutta pian itseään toistavat heitot alkavat vain ja ainoastaan ärsyttää.
Turhan lässyttämisen sijaan EA BIG:in uutuuden parissa kannattaakin keskittyä loistavasti tasapainotettuun pelimekaniikkaan. Kolmella kolmea vastaan käytävät ottelut ovat oikealla tavalla sekä realistisia että sopivan liioiteltuja kokemuksia. Aitoa osastoa edustaa mukaan mallinnettujen liikkeiden kirjo. Tarjolla on koko joukko samoja kikkoja, joita myös oikeissa NBA-otteluissa on mahdollista ihailla. Utopistista puolta sensijaan edustavat kymmenien metrien ilmalennot, liioitellut donkkaukset ja soppaan sekoitetut erikoistehosteet. Ottelutapahtumat ovatkin hektisiä spektaakkeleita, joissa lisämaustetta normaaliin palloralliin tuo kokonaan uuteen kuosiin muotoiltu gamebreaker. Näyttäviä liikesarjoja suorittamalla pelaajan on nimittäin mahdollista kerätä erityistä breaker-mittaria. Sen täytyttyä pallotaiturit voivat tehdä tuhoisan erikoisheiton, joka onnistuttuaan vähentää vastustajalta yhden pisteen tuoden sen sitten omalle joukkueelle. Vauhtiin päästessään palkki on myös mahdollista täyttää kahdesti. Tällöin käytössä on entistä miehekkäämpi toisen tason gamebreaker. Lisäbonuksena tehokkaampaa versiota on vielä täysin mahdoton blokata. Pelin kulun täysin kääntävä kakkosspesiaali on nimensä veroinen - se kun vie vihulaiselta kaksi pistettä ja lisää nämä sitten heiton tehneen tiimin saldoon.
Air-Jordan hippasilla
Rosterista löytyy pelaajia joka lähtöön. Mukana on koko joukko sekä vanhan koulukunnan ässiä että nykymaailman supertähtiä. Legendojen fiktiiviselle kohtaamiselle rakennetaan siis varsin kutkuttavat puitteet. Lajin ystävät voivatkin halutessaan verestää vanhoja muistojaan todellisten all-star-kamppailujen parissa. Koripallofanien kosiskelua edustaa myös saumaton animaatio, jossa peliväline liikkuu sulavasti mieheltä miehelle. Kokonaisuus vaikuttaa muutenkin samalla sekä hiotulta että esteettisen yksinkertaiselta. Katukentät näyttävät aidoilta esikuviltaan ja grafiikkaan on myös saatu häivähdys sarjakuvamaisuutta runsaalla piirrosvärien käytöllä. Kieli poskella -asennetta korostetaan, mutta silti rap-musiikin sävyttämä paketti pystyy säilyttämään haetun katu-uskottavuutensa. Alkuvalikkojen vanhahkoista kaupunkikuvista päästään nopeasti pelitapahtumiin ja kaikki toimii kuten pitääkin.
Myös tuikitärkeät pelilliset elementit ovat saaneet osakseen hiomista. Lukuisten kamerakulmien joukosta löytyy paljon hyviä vaihtoehtoja, vaikkei sitä täydellistä perspektiiviä ole mukaan vielä saatukaan. Pelattavuus on yksinkertainen sekoitus temppujen tekemistä, turbon käyttöä ja oikeaa sijoittumista. Puolustaminenkin on alkuvaikeuksien jälkeen suhteellisen hyvässä mallissa. Suurin osa hyökkäyksistä päätyy yhä koriin, mutta ne muutamat onnistuneet torjunnat voivat olla pelin kääntäviä elementtejä. Tarvittaessa eri liikesarjoja on mahdollista hioa kattavassa tutorial-moodissa. Pelisuunnittelun esimerkillisyyttä korostavat myös muut muodot, joita tahkoamalla pelaajaa palkitaan jos jonkinmoisella lisätavaralla. Kassaan kertyneellä käteisellä voi ostaa vaikkapa uusia pelaajia, kenttiä, paitoja tai jopa lyhyitä videopätkiä. Hemmottelu on pääosassa ja aukaistavan bonustavaran vuoksi yksittäisetkin ottelut kiinnostavat keskivertopeliä enemmän.
Suurin mielenkiinto kohdistuu kuitenkin uuteen Be A Legend -tilaan. Tässä kolmen eri vaikeusastevaihtoehdon sävyttämässä moodissa pelaaja aloittaa oman katukorisuransa New Yorkin hämäriltä kujilta. Heti alussa tikunpyörittäjä pääsee luomaan oman palloilijatähtensä ja kokoamaan sitten tämän ympärille mahdollisimman tiukan joukkueen. Parin alkuvoiton jälkeen edessä on kiertue ympäri Yhdysvaltoja. Maineen kiiriessä Respect-mittari nousee ja oma joukkue saa vähitellen hamuamaansa uskottavuutta. Keikkabussi huristelee betonihirviöiden lomassa ottelutapahtumasta toiseen, mutta väliin on mahdutettu myös muutama mielenkiintoisempikin elementti. Silloin tällöin dream team joutuu nimittäin ottamaan osaa erinäisiin turnauksiin ja kokeilemaan onneaan myös lukuisissa tilannepeleissä. Näistä viimeisimmässä pisteitä voi saada esimerkiksi vain donkkauksista tai muista tyylikkäistä liikkeistä. Variaatio on kiitettävää ja legendamoodin parissa vierähtää helposti se toistakymmentä tuntia. Vankilasääntöjä usein suosivien tietokonevastustajien puristuksessa elo on vaikeaa, mutta vähitellen pelaaja saa mainetta koko mantereen kovimpana jätkänä.
Järisyttävän hieno kokemus
Tietokone antaa usein tarpeellisen kovan vastuksen, mutta edellistä osaa vaivanneista lapsentaudeista ei täysin olla päästy eroon. Tekoäly tuntuu paikoitellen huijaavan ja kuminauhaefekti on alkutaipaleella havaittavissa otteluiden jatkuvassa tasaisuudessa. Kokemuksen karttuessa myös piste-erot alkavat näyttää huomattavasti paremmilta, mutta siihen vaiheeseen päästessään ei virtuaalikumppaneistakaan ole sen kummempaa vastusta. Siksi NBA Street 2 onkin parhaimmillaan neljän ystävän kesken. Kolmen yhdellä puolella olevan kenttäpelaajan johdosta nelinpeleissäkin on aina mukana kaksi tietokonehahmoa, mutta se ei menoa liiemmin haittaa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää silti yllin kyllin.
Mikään pelikustantaja ei tähän mennessä ole yltänyt Electronic Artsin tyylitasolle ainakin mitä NBA Street 2:een tulee. Pelistä nauttimiseen vaadittaneen rakkaus sekä kaduilla pelattavaan koripalloon että hip-hop-musiikkiin, mutta katu-uskottavat palaset loksahtavat silti paikoilleen lähes hämmästyttävällä tarkkuudella. Simulaatiomaisemman pelityylin ystävät eivät tätä kevyesti liioiteltua näkemystä arvosta, mutta muille kyseessä on addiktiivinen, viihdyttävä ja ennen kaikkea tyylikäs arcade-palloilu. Meno on kuitenkin sen verran rehtiä, että suuremmat kepulikonstit on jätetty kaapin perukoille. Mitään verellä mässäilevää tavaraa ei siis ole luvassa, mutta tarjolla on sitäkin enemmän urbaanin estetiikan sävyttämää loistavaa takakenttäviihdettä.
