Se kevyempi vaihtoehto
Korislegendat eivät ole syntyneet NBA:n dollariparketeilla, vaan amerikkalaismetropolien kaduilla. Mielikuvaa ruokitaan EA Sportsin NBA Street -sarjassa, joka on kehutun ykkösosan jälkeen yltänyt toiseen painokseensa. Electronic Artsilla on jo ennestään kelvollista pallonpomputtelua tarjonnut NBA Live -sarjansa, mutta NBA Street on paristakin syystä aivan eri juttu. Pelitiimin ei tarvitse kiirehtiä uutta katukorista kauden alkuun, eikä julkaisulta odoteta todenmukaista kuvausta lajista. Liigalisenssi ei sen paremmin sido pelin sisältöä. NBA Street Vol. 2 saattaa hyvinkin olla Electronic Artsin paras urheiluaiheinen peli sitten SSX-snoukan.
Kadun lait
Katukoris luonnistuu, jos aito laji on tiedossa. Vain tuomarit puuttuvat streetball-mittelöistä, mikä ei haittaa pistejahtia pätkääkään. Pelaajamäärä on sekin pudotettu kolmeen per joukkue. Erona virallisiin matseihin katukorispeli päättyy, kun jompi kumpi vastapuolista yltää sovittuun pistemäärään. Myös pistejako on sisäpelistä poikkeava. Lyhyeltä etäisyydeltä upotetut pallot ovat yhden pisteen arvoisia ja kaaren takaa heitetyt kahden pisteen. Perinteisen kahden ja kolmen pisteen systeemin saa kyllä käyttöönsä pikapelissä. Vapareita ei katukoriksessa liiemmin jaella eikä sen paremmin sivurajaheittojakaan. Korin edusta pidetään puhtaana tyrkkäämällä kaveri asvaltinpintaan.
Pelin saloihin uppoudutaan Street School -moodissa. Syötöt ja heitot ovat peruskauraa. Erilaisissa tempuissa NBA Street Vol. 2 loistaa. Yhdistelemällä temppunappia ja liipaisimia saa jo ihmeitä aikaan. Ruudun laidassa on turbolaturi, joka tyhjenee hetkeksi kun vääntää liipaisimia liiaksi. PlayStation 2:n ohjain soveltuu trikkien suorittamiseen mainiosti, kiitos neljän olkanapin. Tarpeeksi temppuiltuaan voi pistetilannetta repiä auki Gamebreaker-tempulla, josta kertoo peliruudun ylälaidassa oleva mittari. Gamebreaker tuottaa yhtä paljon pisteitä kuin tavallinenkin hyökkäys, mutta nappaa samalla vastustajan pistepussista yhden pois. Trick pointeja siitä saa moninverroin.
Joukkuetovereitaan työllistämällä hyökkäyksistä saa rakennettua todella näyttäviä. Kombot näkyvät myös trick pointeissa. Tekoäly osaa rajallisinkin kykyineen ajaa korille vastaanottamaan syöttöä. Vastustajan harhauttamiseen on useampi kikka. Seinäsyötön voi mätkäistä puolustajan otsaan tai korilevyn kautta kaverille. Jopa jalat ovat hyödyksi pallon kuljetuksessa.
Poing poing poing
NBA Street Vol. 2:ssa on koulutusepisodin ohella kolme pelitilaa. Jokaisessa on kolme vaikeusastetta. Pick Up Game tarkoittaa yksittäistä ottelua. 29 NBA-joukkueen lisäksi tyrkytetään nykytähdistä ja entisaikojen taitureista kasattuja jengejä. Säännöt voi säveltää itse, jos default-säädöt eivät miellytä. Hyökkäysten kesto 24 sekuntiin rajoittavan kellon voi vääntää nakuttamaan tupla-aikaa tai kääntää kokonaan pois. Voittajan ratkominen käy pussitusten sijasta trick pointeja tai vaikkapa pelkkiä donkkeja laskemalla. Pistetehtailussa onnistuu aloittelijakin, mutta temppukisa erottaa jyvät akanoista.
NBA Challenge -moodissa päämääränä on piestä 5-6 ammattilaisista koottua joukkuetta näiden kotitantereella. Omat liigansa on niin itä- kuin länsirannikon koriskeskuksilla. Yhteensä moodissa on viisi kenttää. Oman kentällisensä saa valita NBA-suosikkinsa miehistöstä. Kun haastajat on nujerrettu, tulee vastaan vielä alueen allstars-tiimi kaikkine legendoineen.
Jos NBA Street ykkösen pahin puute oli laihanlainen yksinpeli, paikkaa kakkososa tilanteen mallikkaasti. Uramoodista käyvä Be A Legend onkin pelin suola. Se aloitetaan joko luomalla oma atleetti tai valitsemalla joku valmiista hahmoista. Koripalloilijasta saa muokata mieluisensa sukupuolta ja hiusmallia myöten. Kun joukkueen kapteeni on koossa, tarvitsee tämä pari laituria rinnalleen. Uusia joukkuetovereita voi pestata päihitetyn vastustajan leiristä. Legendan kivinen taival käydään läpi kaupunki ja peliareena kerrallaan. Alku on takkuinen, mutta kun mainetta ja taitoa kertyy, alkaa peli maistua.
Word on the street
Tekninen toteutus on kehnosta PAL-käännöksestä muistuttavia mustia ruudunreunuksia lukuun ottamatta ensiluokkaista. Ylitseampuvaan tyyliin animoidut pelaajat ovat melkein kuin piirretystä filmistä. Tutut naamat tunnistaa silti joukosta, ja pätkä pelaaja jää päälle kaksimetrisen korston jalkoihin. Ratkaisun paikat uusitaan ja hidastuskuvia katselee ilokseen. Peliympäristöt ovat eläviä, mutta kentän sivustalle olisi odottanut sankemmin väkeä kannustamaan ottaen kuitenkin huomioon, että otteluissa näkyy melkoinen liuta korissankareita. Tehosteet kuuluvat asiaan, ja ne ovat laadukasta jälkeä. Muuten tyylikkään oloisissa valikoissa tulee seikkailtua vähän liikaa. Latauspalkki ilmoittaa säännöllisin väliajoin hengähdystauosta.
Ottelun käänteitä kommentoi moottoriturpa ja alan asiantuntija Bobbito Garcia. Miehen letkautukset kestävät yhden kuuntelukerran, mutta kuten melkeinpä missä tahansa urheilupelissä, selostajaan kypsyy ennemmin tai myöhemmin. Kovinkaan asiapitoista läppää Garcialta on turha odottaa, mutta varsin intensiivistä myötäelämistä joka tapauksessa. Tiedä mitä höyryjä äänityskopissa on päästelty. Tiskijukka kun siviiliammatiltaan on, Garcia pyöräyttää levyn soimaan matsia säestämään. Katupelin taustalle jumputus sopiikin ja biitti on mukavan tukevaa laatua. Biisejä voi halutessaan karsia soittolistalta.
Koriksen ystäville NBA Street Vol. 2 on täyttä timanttia. 150 aidon pelaajan kaarti takaa autenttisen ilmeen, ja mikä parasta, lajin suurimmat nimet mahtuvat mukaan, joten harvakseltaankin ahertavat penkkiurheilijat tunnistavat jokusen palloilijan. Peli on virkistävä irtiotto NBA:ta mallintavista julkaisuista, sillä katukoris tarjoaa hyvät puitteet videopelille. Lopputulos on aloittelijalle ystävällinen ja taitajalla haasteita tarjoava paketti. Itsensä ylittäminen jaksaa aina hämmästyttää ja jos ilon on jakamassa kaveri tai kolme, aina parempi. NBA Street Vol. 2 täyttää paikkansa ja enemmänkin.
