Neiti Etsivä ja mysteerien pöpilä

Erica - Elämän peruskysymykset.jpg

Koskettavaa ohjausta

Ericaa markkinoidaan uraauurtavana elokuvamaisena mysteerinä, jossa pelaajan päätökset vaikuttavat tarinaan. Käytännössä mullistavinta Ericassa on, että se koostuu kokonaan näyttelijöiden esittämistä kohtauksista, joissa videokuvan päälle heitetään välillä vinkkiä mahdollisuudesta ottaa osaa tapahtumien kulkuun.

Poikkeuksellista on myös se, että pelatessa DualShockin voi heittää sivuun ja ottaa pelin haltuun sitä varten kehitetyllä älypuhelinsovelluksella. Tosin Sony onnistui törttöilemään pelin julkaisun saamalla Erica Companion Appin sovelluskauppoihin vasta itse pelin julkaisua seuraavana päivänä. Mutta onnistuu se ohjaaminen itse asiassa vakiokapulan kosketuslevyllä.

Erica - Kellon käyttöohje.jpg

Videokuvan käyttäminen tekee Erican tunnelmasta hyvin omalaatuisen. Esitystavan ja kännykkäohjauksen tarkoituksena on ilmeisesti tehdä pelistä tavanomaista lähestyttävämpi, etenkin nuoremmille naispelaajille. Eli sille samalle porukalle, jolle kirjoitetaan Nälkäpelejä ja Outolintuja. Ja mitä nämä klassikot ovat kirjallisuudelle, sitä Erica on videopeleille.

Viikatemiehen kiireviikko

Erica on nuori tyttö, joka löytää isänsä raatona olohuoneen lattialta ja päätyy tämän seurauksena läheisen hoivakodin asukiksi. Isukki on aikaisemmin ollut perustamassa kyseistä parantolaa, Delphi Housea, ja sitä johtaa edelleenkin huoneenlämpöiseksi jäähtyvän veikkosen paras kaveri. Jotain kummallista Delphissa kuitenkin tapahtuu, ja Erica päätyy tutkimaan paikan mysteereitä.

Erica - Isukki ja isukin kaveri.jpg

Tutkimukset muuttuvat pelin edetessä jatkuvasti verisemmiksi, mutta veren lisäksi myös tarina on aika sakeaa kamaa. Valekuolleita, okkultismia ja hämäriä ihmiskokeita vilisevä juoni voi johtaa vähän minkälaiseen lopputulokseen tahansa, ja kummallisimmatkin käänteet pystytään aina selittämään jotenkin mukaloogisesti. Lopussa voidaan olla yhtä iloista perhettä tai tappaa kaikki, enkä ainakaan itse voi ihan varmaksi sanoa, mikä päätös aiheutti minkäkinlaisen seuraamuksen.

Paljon videota, vähän peliä

Loppujen lopuksi Ericassa on aika vähän pelattavaa. Interaktiivisia kohtia erottaa yleensä parin minuutin mittainen videonkatselutuokio, jonka jälkeen pyyhkäistään tai taputetaan puhelimen ruutua. Joskus saa valita Erican repliikin muutamasta vaihtoehdosta. Selkeästi kaikenlainen pelaaminen on uhrattu lähestyttävyyden nimissä.

Erica - Paketin avausohjeet.jpg

Itseäni jäi häiritsemään myös se, että jos peliä halutaan ohjattavan kännykällä, niin miksi siihen ei käytetä jo valmiiksi luurissa odottanutta PlayStation-appia. Erillisen sovelluksen asentaminen vain yhtä peliä varten tuntuu jotenkin turhalta, mutta ehkä tämä on vain keskiäkäisen setämiehen ujellusta.

Erican kunniaksi on sanottava, että se on sekä lyhyt että aidosti uudelleenpelattava. Yhdellä läpäisyllä pääsee näkemään vain osan vaihtoehtoisista tarinan haaroista, ja loppuratkaisujakin on useampia. Varsinaista haastetta ei ole nimeksikään, joten kokemattomuus ei estä uppoutumista Erican tarinaan.

Peruspelaajalle Erica on todennäköisesti korkeintaan rentouttava välipala, mutta ehkä se onkin suunnattu uudelle yleisölle. Jännä nähdä, miten se löytää kohteensa.