Legendaarisena kolikkopelivalmistajana Midway ei edes pyri tiukkaan realismiin arcade-pelisarjallaan, johon kuuluu jääkiekon lisäksi amerikkalainen jalkapallo NFL Blitz, tavallinen futis Red Card Soccer, Hoopz-koris sekä Slugfest-baseball. Pääpaino on kaikissa liioittelulla ja hauskanpidolla. Kasvava vuosiluku pelin nimen perässä antaa ymmärtää, että tästäkin sarjasta on muodostumassa jokavuotinen perinne.
NHL Hitz on kuitenkin ottanut pienen askeleen realistisempaan suuntaan. Tämän vuoden versiossa kontrolleihin on lisätty syötön blokkaus ja kiekon purku. Peliin on tullut EA:n NHL-sarjasta tutut säätimet, joilla peliä voi säätää realistisempaan suuntaan tai vaihtoehtoisesti vielä älyttömämpään mättöön. Säätimistä löytyy muun muassa kytkin catchup-logiikalle, mikä tarkoittaa tappiolla olevan joukkueen maalinteon helpottamista. Kyseisen ominaisuuden voi siis halutessaan kytkeä kokonaan pois, ettei tule moninpelissä turhaa narinaa. Lisäksi pelimuodoista löytyy kokonainen NHL-kausi tilastoineen ja pelaajasiirtoineen kaikkineen. Nämä uudistukset lisäävät ennen kaikkea yksinpelin ikää.
Tavoitteena taalakaukalot
Ehkä kautta vielä mielenkiintoisempi pelimuoto on Franchise, jossa aloitetaan surkealla joukkueella ja pyritään nousemaan lopulta NHL:ään. Aloitusjoukkueen voi editoida itse tai antaa tietokoneen hoitaa homman arpapelillä. Peli etenee pelaamalla yksittäisiä otteluita, joissa tulee suorittaa määrättyjä pieniä tehtäviä, esimerkiksi tietty määrä syöttöjä, laukauksia tai taklauksia. Menestyksestä saa pisteitä ja varusteita, jotka parantavat pelaajien kykyjä. Varusteista esimerkiksi luistimet parantavat pelaajan nopeutta, rintapanssarit taklausvoimaa ja mailat laukausta. Pisteillä puolestaan saa ostaa lisäystä pelaajien omiin kykypisteisiin.
Kun on voittanut tietyn määrän ns. juniorijoukkueita, pääsee matsaamaan kovempaa joukkuetta vastaan. Tätä rataa jatketaan kohti suurempia haasteita ja matkalla saa tietenkin avattua bonusesineitä käytettäväksi myös yksittäisissä otteluissa. Menestyksen myötä joukkueen maine kasvaa ja uudet pelaajat saattavat pyytää liittyä remmiin. Joukkueeseen mahtuu yhdeksän pelaajaa ja kaksi maalivahtia.
Pelistä löytyy lisäksi Scotty Bowmanin kädestä pitäen opastama tutoriaali sekä kokoelma minipelejä, joihin kuuluu muun muassa rankkarikisa, eräänlainen jääkiekkosovitus ristinollasta ja taklauskisa. Nämä päälleliimatun tuntuiset minipeliviritykset tuovat kuitenkin vain hetken hupia, ehkä moninpelinä niiden pariin voi palata toisenkin kerran.
Havaijikiekkoa
Hitzin näkemys jääkiekosta on taklauksia, taklauksia ja vielä lisää taklauksia. Ukot lentelevätkin näyttävästi ja jos tärinätehosteet jättää päälle, taklaukset tuntuvat hauskasti myös ohjaimessa. Kentälliset koostuvat vain kolmesta pelaajasta ja maalivahdista. Jäähyjä ei tarvitse pelätä, paitsi jos sattuu taklaamaan maalivahtia. Myös tappeluista jaetaan puoliminuuttiset kummallekin osapuolelle ja lisäksi häviäjä joutuu vaihtopenkin puolelle loppupelin ajaksi. Tämä tuo tappeluihin totista yritystä, sillä myös taitopelaajilla kattila kiehuu joskus yli ja hanskat tippuvat. Tähtipelaajaa ei luonnollisesti tahdo vaihtaa kakkosluokan liigajyrään kesken pelin. Kausimoodissa onkin suositeltavaa hankkia joukkueeseen ainakin yksi rankaisijatyypin peluri, jonka voi kostoksi heittää jäälle tarvittaessa. Tappelut on hauskasti toteutettu, eikä niitä voita summittaisesti nappuloita hakkaamalla. Jos tuntuu siltä, etteivät jäähyt sovi pelin henkeen, ne saa myös poistettua käytöstä erikseen tappeluista ja molarin ajelemisesta.
Pelaaminen on varsinaista päästä päähän ryntäilyä ja kolmesta miehestä ei aina vapaaehtoisia puolustukseen löydy. Paitsioita tai pitkiä ei tunneta eikä ketjujen vaihdoista tarvitse huolehtia. Kentällä olevat pelaajat vaihtuvat vain erätauolla omasta halusta tai tappelussa nekkuun ottamisen jälkeen. Loukkaantumisen mahdollisuutta ei ole, mutta näillä taklauksilla miestä saisikin varmasti muuten kantaa pukuhuoneeseen tämän tästä.
Hyvät suoritukset nostavat lukemaa tulimittarissa, jonka täytyttyä voi sytyttää pelaajan tuleen. Tämä tarkoittaa hetken ajaksi loputonta turboa sekä kovempia niittejä ja laukauksia. Jos malttaa hetken odottaa, voi saada täyteen toisen mittarin, jolla koko joukkue leimahtaa liekkeihin. Lisätty mahdollisuus säästää tulimyrsky myöhemmäksi on tervetullut uutuus.
Yleisöryntäys
Yleisömäärä NHL-joukkueiden halleissa on kasvanut räjähdysmäisesti. Koska kaikki katsojat on animoitu, tämä valitettavasti näkyy ruudunpäivityksessä. Normaalisti pelin aikana suurta osaa yleisöstä ei tarvitse näyttää, mutta tappeluiden aikana se näkyy taustalla, jolloin sulavuus kärsii. Myös pelin aikana, varsinkin maalineduskahinoissa ruudunpäivitys nytkähtelee joskus ikävästi. Pelintekijät ovat ilmeisesti huomanneet tämän ja valikoista voikin kytkeä yleisön kokonaan pois päältä. Se auttaakin nykimiseen, mutta tunnelma tyhjässä hallissa on arvatenkin ontto ja samalla aavemainen yleisön metelin tullessa tyhjästä. Näiden tosiasioiden valossa on ikävää, että edellisessä NHL Hitzissä ollut 60 hertsin näyttömoodi loistaa poissaolollaan. Onneksi suurimman osan ajasta peli kuitenkin pyörii takeltelematta.
Graafisesti peli on muuten lähes ennallaan, mutta parannuksia löytyy animaatio-osastolta. Uusia pelikatkopätkiä, joissa pelaajat yleensä nahistelevat keskenään, on tietenkin lisätty. Maalivahtien liikkeisiin on panostettu ja nyt heitä kelpaa katsella. Uudet animaatiot sopivat paljon paremmin pelin muutenkin liioiteltuun henkeen, näyttäen kuitenkin aidoilta. Veskarit myös torjuvat paremmin tehden välillä todellisia haamupelastuksia ja usein maalilukemat jäävät paljon totuttua pienemmiksi. Jos ei veräjänvartijan otteet vakuuta, mukana on nyt myös kakkosmaalivahti, jonka voi erätauolla vaihtaa tolppien väliin.
Ääniraidalta löytyy pelin henkeen sopivaa rytistystä, bändeistä mainittakoon Rob Zombie ja Incubus. Selostaja on saanut seurakseen kommentaattorin, tosin melko hiljaisen sellaisen. Selostus on samaa yhdentekevää hehkutusta kuin ennenkin. Muuten äänimaailma koostuu lähinnä taklausten paukkeesta, yleisön huudosta ja pleksien helinästä.
Seurapelinä paras
NHL Hitz 20-03 on täyttä rautaa moninpelinä, vaikka yksinpeliinkin on saatu puhallettua lisää henkeä kausi- ja franchise-moodeilla. Annettu kokonaisarvosana on tavallaan keskiarvo yksin- ja moninpelin väliltä, joten moninpeliä ajatellen sitä voisi kohottaa jopa kiitettävään. Pelattavuudesta ja tekoälystä on vaikea keksiä mitään suurta valittamisen aihetta, joten kyllä tätä yksinkin jaksaa paukuttaa. Rehellisessä arcade-kiekossa ei Hitzille PS2:lla kilpailijoita löydy, eikä niitä tarvitsekaan, sillä tämä peli täyttää sille asetetut saappaat paremmin kuin hyvin.
