Urheilua koko rahalla
Markkinoille on vuosien saatossa julkaistu useita itsensä liian vakavasti ottavia virtuaalisia jalkapallopelejä. Monet näistä nimeltä mainitsemattomista nurmikenttien diivoista ovat päätyneet ennenaikaiseen taloudelliseen hautaan. Videopelien hautausmaa onkin täyttynyt monista turhista futisyritelmistä, jotka ovat epäonnistuneesti yrittäneet löytää tietään urheiluhullun kansan lompakoille. Virallisella lisenssillä tai epävirallisella leimalla varustettuja pallonpotkimispelejä on ilmestynyt tiuhaan tahtiin ja alennushyllyt ratkeavat pian liitoksistaan eri pelitalojen tyrkätessä jatkuvalla syötöllä markkinoille mitä moninaisempaa roskaa. Onneksi mukaviakin poikkeuksia löytyy, sillä jättijulkaisija Sega tuntuu kulkevan omia polkujaan. Yhtiö on normaalin rahastustavaran ohella luonut muuta pelifirmamassaa enemmän omaperäisiä konsepteja, joita se on myös uskaltanut tuoda suunnitteluvaiheesta kauppojen hyllyille. Jet Set Radio, Toe Jam & Earl, Chu Chu Rocket ja Samba de Amigo ovat vain muutamia esimerkkejä uskaliaasta pelikehityksestä, jota firmassa vielä tänäkin päivänä harrastetaan.
Viime aikoina myös muiden konsolien uskolliset kannattajat ovat päässeet nauttimaan yhtiön tuotoksista sen lopetettua loistavan uransa konsolivalmistajana. Tällä kertaa firma on päättänyt pistää käsityksen arcadepainotteisten jalkapallopelien keskinkertaisuudesta kokonaan uusiksi. Pitkällisen kehitystyön jälkeen syntynyt Soccer Slam on kriitikkojen jakamattoman suosion saavuttaneen Visual Conceptsin käsialaa. Aiemmin tämä mainio sisäinen kehitystiimi on luonut mm. kehuttuja Sega Sports -sarjan titteleitä. GameCubelle, PlayStation 2:lle ja Xboxille julkaistussa Soccer Slamissa tavoitellaan vähemmän simulaatiomaista linjaa. Pelin jalkapalloa etäisesti muistuttavat ottelut käydään kuuden miehin koitoksina, joissa molemmilla joukkueilla on kolme kenttäpelaajaa. Ylimääräisinä miehinä tolppien välissä heiluville maalivahdeille on kokeneita pelaajia vastaan varattu lähinnä statistin rooli. Lyhyimmissäkin muutaman minuutin mittaisissa koitoksissa tulostaululla komeilevat ensimmäisen puoliajan jälkeen yleensä lentopallolukemat ja toisen jakson aikana arcademainen yleistunnelma vain korostuu lisämaalien värittäessä jatkuvasti pelitapahtumia.
Kuusi valittavana olevaa joukkuetta ovat kotoisin eri puolilta maapalloa. Eurooppaa edustaa tiukkapipoista koostuva Volta ja Etelä-Amerikkaa taas latinohenkinen El Fuego. Tyynen valtameren auringosta voimaa saava Tsunami ja Afrikassa majaansa pitävä Spirit edustavat lämminverisempää osastoa. Jäljelle jäävistä katu-uskottava Toxic on aito Pohjois-Amerikkalainen unelmajoukkue, kun taas Subzero pitää päämajaansa arktisilla jäätiköillä. Näiden tiimien lisäksi mukana on luonnollisesti myös pari salajoukkuetta, jotka pitää avata yksinpeliä ahkerasti pelaamalla. Viherölle astuttaessa pelaajalle käy nopeasti selväksi, että pääosaa otteluissa näyttelevät yliampuvat harhautukset, erikoisefekteillä höystetyt kovavauhtiset banaanipotkut, tuleen syttyvät pelaajat ja tiukat taklaukset. Loukkaantumisia ei Segan sarjakuvamaailmassa tietenkään tapahdu, joten kunnon vartalo- ja liukutaklauksia suorastaan vaaditaan, jos loppulukemat halutaan pitää omalta kannalta siedettävinä.
Ensimmäisissä matseissa pelikenttien koko hämmentää suuresti. Normaalilla juoksuvoimalla varustettu pelaaja juoksee kentän päästä päähän muutamassa sekunnissa ja nurmikkoa ei tunnu olevan lainkaan tarpeeksi täysiveristä jalkapallo-ottelua ajatellen. Onneksi alkuhämmennyksen jälkeen koko touhu selkenee, sillä Visual Conceptsin uutukainen ei suinkaan luota nerokkaisiin taktiikoihin tai millintarkkaan syöttelyyn. Tärkeimmässä roolissa on yksinkertaisesti toiminta ja sitä ei yritetä peitellä millään tavalla. Ottelut ovatkin suoranaista kaaosta alusta loppuun yleisön mylvinnän säestäessä jatkuvasti maalijuhlia. Mukavana yksityiskohtana pelkällä nappulanhakkauksella ei kuitenkaan pärjää, vaan kokenut nurmikenttien hallitsija pystyy helposti niputtamaan aloittelevan keltanokan puolustuksen kerta toisensa jälkeen. Näin ollen pelkällä onnella ei ratkaista kamppailuja, vaikka tuurikertoimella onkin luonnollisesti oma pieni osansa ratkaisumaaleja haettaessa.
Moodien pyörteissä
Itsestään selvien pikaottelun, yksittäisen kamppailun, turnauspelin ja harjoitusmahdollisuuden lisäksi Segan virtuaaliselta futistuotoksesta löytyy myös hieman syvempää kokemusta tavoitteleva Quest-moodi. Tämä yksinpelin kannalta tärkein pelimuoto on eräänlainen kausipohjainen maailmankiertue, jossa matseja voittamalla ja minipelejä läpäisemällä kerätään rahaa. Käteisellä voi sitten ostaa kaikenlaista ekstraa, kuten uusia joukkueita ja stadioneita sekä mielenkiintoista konseptitaidetta. Omalle tiimilleen on myös mahdollista hankkia lisäominaisuuksia, joihin kuuluvat mm. näennäisen hauska isopäämoodi tai kokonaan mustavalkoinen pelitila. Näistä mukavista ekstroista huolimatta kylmä totuus on kuitenkin se, että Soccer Slamin yksinpeli on varsin pinnallinen kokemus. Uudet areenat ja muutama lisäjoukkue eivät kiinnosta tarpeeksi, jotta lyhyehkön Quest-moodin jaksaisi läpäistä muutamaa kertaa useammin. Interaktiivisten elementtien puuttuessa uudet kentätkin ovat vain pelkkää silmänruokaa, eikä stadionin valinta suureksi pettymykseksi vaikuta pelattavuuteen millään tavalla. Piilotetut tavarat ovat toki tarpeeksi hauskoja kiinnostamaan ohikiitävän hetken ajan, mutta mitään pitkällistä kokemusta Soccer Slamilta on täysin turha odottaa. Tietokoneita vastaan käydyt kamppailutkin muodostuvat lähinnä haukottelua aiheuttaviksi kokemuksiksi, joiden toivoisi loppuvan mahdollisimman pian. Onneksi mainiot moninpelimahdollisuudet pelastavat SSS:n alehyllyjen syövereistä. Vasta muutaman kaverin saapuessa vierailulle peli pääseekin täydellisesti oikeuksiinsa. Ihmisvastustajien kanssa pallottelu on tunnelmaltaan kuin täysin eri maailmasta keinoälyn kanssa taistelemiseen verrattuna ja mukana olevat minipelit nostavat Soccer Slamin asemaa todellisena bilepelinä huomattavasti.
Nopeatempoisen juhlapelin rooli korostuu lisää kolikkopelimaisessa pelattavuudessa. Kuten kaikissa hyvissä arcade-titteleissä, Soccer Slamin ohjattavuus on suhteellisen helppo sisäistää, mutta mestariksi ei silti tulla hetkessä. Muutaman minuutin testailun jälkeen syöttely, taklaukset ja kovat laukaukset onnistuvat ilman sen suurempaa vaivannäköä. Kontrolleissa on kuitenkin tarpeeksi syvyyttä erottamaan ensikertalaiset pallopojat nurmikenttien kokeneista konkareista. Mainion harjoitusmoodin avulla peruspelattavuus on nopeasti hallinnassa, mutta monimutkaiset kuviot vaativat jonkin verran harjoittelua. Oman mausteensa toimintaan tuovat erikoislaukaukset, jotka lisäävät nopeatempoisiin matseihin ripauksen strategiaa. Komeiden suoritusten kautta hiljalleen täyttyvän voimamittarin avustuksella tehtävät Killer-potkut upottavat pallon yleensä vastuttamattomasti maaliin, kunhan pelaajan ajoitus on vain kohdallaan. Komeiden syöttöjen kanssa linkitetyt tappolaukaukset tuovat pelaajan palkkapussiin pisteitä, joita voi myöhemmässä vaiheessa käyttää erilaisten lisäasioiden hankintaan. Liika kikkailu kuitenkin kostautuu pallonmenetyksen muodossa, joten tarkkana on oltava jatkuvasti. Joskus kentälle ilmestyy myös taivaalta heijastuva valokeila, jota hyödyksi käyttämällä on mahdollista suorittaa komeilla grafiikkaefekteillä höystetty spotlight-potku. Jos spotti osuu suoraan pallollisen pelaajan reitille, niin pikaisella laukaisunapin painalluksella on mahdollista laukaista pallo hurjalla vauhdilla suoraan maaliin. Mitenkään varmoja maaleja erikoispotkut eivät suinkaan ole ja niiden hyödyntäminen vaatii hieman teknistä silmää. Monimutkaisia kikkailukuvioita ei mukana ole, mutta yksinkertainen ohjaus palvelee kokonaisuutta varsin mainiosti.
Nurmikenttien virtuoosi
Piirrosmaisen grafiikan tuoma lisä peliin on valtava. Niin stadionit kuin pelaajatkin ovat mahdollisimman kaukana tosielämän pallonpotkijoista. Näin ollen kentällä viilettääkin kaikenkarvaisia tyyppejä aina ylilihaksikkaista kehonrakentajista säkkipilliä puhalteleviin skontlantilaisiin ja virtaviivaisiin sukeltajakaraktääreihin. Eri hahmotyypit eivät kehonrakenteestaan huolimatta eroa toisistaan ominaisuuksien osalta oikeastaan mitenkään. Heiveröisemmät hahmot toki juoksevat nopeammin kuin lihavat vastineensa, mutta siihen suoritukselliset poikkeavuudet juuri jäävätkin. Persoonallisuutta Segan graafikkojen luomuksista toki löytyy vaikka muille jakaa. Tätä auttaa mainio animaatio, joka tekee virtuaalisista sarjakuvafutaajista varsin elävän oloisia. Eri liikkeet näyttävätkin luonnollisilta, eikä häiritsevää animaation leikkautumista liiemmin tapahdu. Ottelut ovatkin varsin vauhdikkaita kokemuksia, kun erikoisefektejä viljellään jatkuvasti ruudunpäivityksen pysyessä samalla tasaisen korkealla. Lukuisten keskinkertaisten multiformaattipelien keskellä Soccer Slam on iloinen poikkeus, sillä kaikki valikoista lähtien on laadukasta jälkeä. Mitään maatajärisyttävää visuaalista herkuttelua ei ole tarjolla, mutta grafiikka on silti kauttaaltaan ammattimaista jälkeä.
Äänellisesti tarjolla ei ole yhtä laadukasta jälkeä. Otteluiden ollessa käynnissä katsomot ujeltavat ilman sen suurempaa tarkoitusperää ja niiden huutelu toimiikin lähinnä keinotekoisena kulissina muulle toiminnalle. Suurimpaan osaan äänellisesti nouseekin valitettavan aidolla brittiaksentilla varustettu kommentaattori, joka karjuu tiukoissa paikoissa kuin ammuntavälikohtauksen uhri. Aluksi selostajan sekoilut lähinnä huvittavat, mutta totuus paljastuu muutaman ottelun jälkeen. Pelaaja etsii kuumeisesti valikoista selostuksen pois kääntävää nappulaa ja kaikeksi onneksi sellainen löytyy. Segan omien muusikkojen työnäytteenä syntynyt jumputtavasta teknosta ja jokaiselle joukkueelle erikseen sävelletyistä tunnusmelodioista koostuva ääniraita ei myöskään onnistu vakuuttamaan. Musiikki on todella monotonista tavaraa, mutta ainakin se ajaa asiansa joten kuten. Mitään korvia hivelevää tavaraa on ääniosastolta kuitenkin täysin turha odottaa, sillä kaikki efekteistä muuhun auraaliseen antiin on toteutettu korkeintaan keskinkertaisesti.
Pitkällisen odotusajan jälkeen Sega Soccer Slam osoittautuu kevyeksi urheiluviihdepaketiksi, joka pienissä erissä iskee etenkin vaikuttavien moninpelimahdollisuuksiensa takia. Realistisesta jalkapallosta pitävät ovat enemmän kotonaan muiden pelien parissa, mutta vauhdikkaasta kolikkopeliviihteestä pitävät voivat ottaa tämän Segan uutuuden avosylin vastaan. Soccer Slam on viihdyttävä ja addiktiivinen lyhyinä sessioina pelattuna. Ennakkopuheista huolimatta se ei ole mikään omaperäisyyden riemuvoitto, mutta tarjoaa varmasti iloa kylmiin talvi-iltoihin. Tietokoneen kanssa suoritettava pallottelu alkaa puuduttamaan nopeasti alkuinnostuksen laannuttua, mutta muutaman kaverin astuessa remmiin ilo todellakin on ylimmillään. Hienojen suoritusten jälkeen tulleet komeat maalit kirvoittavat moninpeleissä aina positiiviseen osaan nousevia riemunkiljahduksia ja tunnelma nousee kattoon tiukkojen otteluiden venyessä aina rangaistuslaukauskilpailuun asti. Sega ja Visual Concepts ovatkin luoneet mestarillisen bilepelin, joka on lähes täydellinen kokemus kolmen samanhenkisen ystävän kanssa koettuna. Seuraavaa varteenotettavaa futispeliä odotellessa Soccer Slam pitääkin pihdeissään, mutta muutaman lisäohjaimen hankinta on suositeltava investointi, jos kolikkopelipainotteisesta jalkapallosta haluaa nauttia täydellä teholla.
