Square-studion (nykyinen Square Enix) työstämä roolipeliteos julkaistiin näet Japanissa jo vuonna 1996, mutta Eurooppaan seikkailua ei tuotu (virallisesti ainakaan) kuin vasta vuonna 2008, Wii-konsolille. Kenties Nintendolla ei ollut luottoa maanosamme roolipelinälkään?
Onneksi menneet ajat ovat menneitä, sillä nyt ArtePiazza-studion työstämä uusioversio saapui yhtä aikaa jokaiselle markkina-alueelle. Ja hyvä niin, sillä kyseessä on enemmän tai vähemmän kätketty helmi, joka ansaitsee lisähuomionsa.
Takaisin pelipaikoilla vuosien tauon jälkeen
Alkuperäinen Super Mario RPG oli ensimmäinen kerta, kun Nintendon putkimiessankari kumppaneinensa nähtiin tähdittämässä roolipeliä. Julkaisua voi hyvällä omatunnolla kutsua klassikoksi, sillä se keräsi aikanaan kosolti kehuja muun muassa huumorinsa ja 3D-renderöityjen grafiikkojensa takia.
Dragon Quest -roolipelien parissa ahkeroinut ArtePiazza on tuonut nimikkeen kunnialla nykyaikaan ja Switch-konsolille, joskaan ulkoasu ei nykyään nostakaan yhtä paljon huomiota kuin aikoinaan. Onneksi muut osa-alueet ovat enemmän tai vähemmän paikallaan, minkä lisäksi mukaan on ympätty paljon pelikokemusta parantavia ominaisuuksia.
Tuotos kertoo yksinkertaisen tarinan siitä, miten Super Mario -tarinoiden perusasetelmat menevät uusiksi. Bowser-pahis on jälleen kerran kidnapannut Peach-prinsessan, ja putkimiessankari saapuu pelastamaan päivän. Mutta sitten! Yhtäkkiä yllättäen taivaalta putoaa jättimäinen miekka, joka lävistää Bowserin linnan ja viskaa tutut hahmomme ympäri maita ja mantuja.
Näistä lähtökohdista alkaa yksinkertainen tarina, joka keskittyy seitsemän maagisen tähden löytämiseen. Vaikka juonen päälinjat ovat vähemmän monimutkaiset, niin onneksi sen ympärille rakennettu maailma, huumori ja tapahtumat ovat sitäkin vekkulimpia.
Seikkailu alkaa Marion sooloiluna, mutta ei aikaakaan, kun matkaan liittyy muita hahmoja. Vanhojen tuttujen Bowserin ja Peachin lisäksi matkaan hyppäävät tunteikas pilvenpallero Mallow sekä mystisen voiman ohjaama Geno-nukke. Etenkin jälkimmäisellä on Nintendo-fanien sydämissä oma erityinen paikkansa.
Super Mario RPG lainaa kosolti Squaren työstämistä Final Fantasy -peleistä. Taistelut ovat vuoropohjaisia, niihin voi ottaa osaa kolme sankarihahmoa kerrallaan ja yhteenotoista kerätyillä kokemuspisteillä nostetaan kokemustasoja. Hahmojen varusteita voi myös vaihtaa aina erilaisista aseista vaikkapa hyökkäyksiä vahvistaviin apukilkkeisiin. Mario-maailmasta on niin ikään paljon sisältöä aina tutuista vihollishahmoista tasoloikkaosuuksiin.
Kokonaisuus on suorastaan valloittava, etenkin koska kyytiin on ahdettu kosolti huumoria, minipelejä sekä salaisuuksia.
Mamma mia, mitä mätkettä
Koska taistelut ovat isossa osassa kokemusta, onkin ilo todeta tämän puolen olevan kunnossa. Joka sankarilla on omat hyökkäyksensä ja muutamat erikoiskykynsä, joista jokaisesta voi tehdä tehokkaamman joko oikea-aikaisella napinpainalluksella tai muulla näppäintoiminnolla. Aivan kuten alkuperäisversiossakin ja oikeastaan lähes kaikissa tätä seuranneista Marion roolipeleissä.
Nämä action commands -nimen saanet toiminnot kasvattavat ruudun alavasemmassa nurkassa olevaa mittaria, joka täyttyessään mahdollistaa kolmen hahmon yhteishyökkäyksen käyttämisen. Nämä massiiviset spektaakkelit voivat joko parantaa sotureiden terveyttä tahi tehdä vihollisille isoa vahinkoa. Ja mikä hulppeinta, kaikki nämä erikoisliikkeet esitetään varsin hulppeina välianimaatioina. Veikeää on myös se, että hahmojen eri aseet on varustettu erilaisilla animaatioilla. Tottahan toki symbaaleilla hyökkääminen näyttää erilaiselta kuin puisella sauvalla.
Yksi mätkeen erikoisuus on mahdollisuus vaihtaa taistelussa olevia hahmoja kesken tappelujen. Yksi napinpainallus ja Marion kumppanin voi vaihtaa toiseen, jopa silloin, kun kyseinen sankari on tyrmättynä. Jos vaikka yksi hahmo kaatuu tajuttomana maahan, ei muuta kuin parannustaitoja hallitseva toinen sankari paikalle ja tyrmätty sankari taioilla takaisin elävien kirjoihin. Tämä ominaisuus helpottaa jo entuudestaan vähähaasteisia taistoja entisestään.
Itse pelimaailmassa seikkailu on eri alueilla etenemistä, vihollisten kanssa taistelua, sivuhahmojen kanssa jutustelua sekä kaupoissa, kylissä ja majataloissa asiointia. Toisinaan eteneminen edellyttää Marion tasoloikkakykyjen käyttöä vaikkapa laavan päällä killuvia tasoja ylittäessä. Nämä kohdat voivat aiheuttaa pientä tuskailua, sillä hyppiminen ei ole yhtä tarkkaa kuin viiksivallun muissa nimikkeissä. Välillä pelaajan eteen asetetaan aivopähkinöitä sekä erilaisia minipelejä joessa tynnyrillä viilettämisestä kaivoskärryllä kaahaamiseen. Näistä hauskimmat ovat aidon viihdyttäviä koitoksia.
Super Mario RPG:n maailmaa samoaa mielellään, joskin muutamat luolastomaiset sokkelot eivät välttämättä ole kaikkien mieleen. Eteneminen on kuitenkin pääosin sulavaa ja menevää.
Sulavuudesta on osittain kiittäminen menoa helpottavia uusia ominaisuuksia, joista automaattitallennus lienee se olennaisin. Tästä tehdään oikein numero seikkailun aluksi, kun alkuperäisiä tallennuspaikkoja esiteltäessä kerrotaan, että niitä voidaan käyttää kuten ennen vanhaan oli tapana. Vekkulia.
Sulava kuin rasvattu salami
Ympäristöt ovat parhaimmillaan komeaa katseltavaa, mutta kuten sanottua, niin aivan samanlaista vau-efektiä ei tule kuten aikaisemmin. Siitä huolimatta pitää todeta, että ArtePiazza on luonut varsin tyylikkään näköisen kokonaisuuden aina hieman lylleröisistä hahmoista jylhiin maisemiin. Ruudunpäivitys tavoittelee 60 ruudun sekuntivauhtia, ja silmämääräisesti tähän useimmiten myös päästään. Pientä nykimistä on havaittavissa vain harvakseltaan.
Yksi suuremmista miinuksista Super Mario RPG:ssä on sen vaikeustaso. Seikkailu on nimittäin jo Normal-tasolla aikamoisen helppo muutamia pomotaistoja lukuun ottamatta. Haastekerrointa voi toki pienentää tätäkin pienemmälle käyttämällä Breezy-vaikeustasoa. Haastetta etsivien pelaajien makunystyröitä peli ei siis kutkuttele halutulla tavalla, joten yksi kovempi vaikeustasovalinta olisi voinut olla poikaa.
Kunnes sitten sitä haastetta sitten piisaakin. Sen enempää paljastamatta voinee todeta, että alkuperäisestä versiosta poiketen lopputekstien jälkeenkin on puuhaa. Haastavaa sellaista.
Toisaalta helppo vaikeustaso tarkoittaa sitä, että putkimiehen tutkimusmatka on mainio ensimmäinen varpaankastaminen roolipeligenreen. Näin etenkin, mikäli sattuu olemaan Marion muiden tuotosten ystävä. Hauska maailma oheispuuhineen takaa myös kokeneempien ropettajien viihtyvän seikkailun parissa.
Ääninäyttelyä ei ole, joten kaikki dialogi luetaan ruudulta. Ainoa hetki, jolloin tämä tuntuu hassulta, ovat välivideot. Niissä hahmojen suut kyllä liikkuvat puheen merkiksi, mutta mitään ääntä ei kuulu. Pieni asia, mutta maininnan arvoinen sellainen.
Erityistä kiitosta pitää antaa eepoksen musiikkipuolelle. Alkuperäisen seikkailun musiikit säveltänyt (ja monta muutakin klassikkosoundtrackia työstänyt) Yoko Shimomura on palannut myös uutukaisen pariin. Joka ikinen sävelmä on tuotu nykypäivään viuluineen ja moninaisine muine soittimineen. Lopputulos on mainio kuin mikäkin, mutta tarjolla on myös mahdollisuus käyttää alkuperäisen Super Nintendo -version musiikkeja. Näin ne remasterointien musisoinnit sopisi hoitaa aina.
Putkimiehen roolipeliepistola ei ole se pisin kokemus maan päällä, sillä itselläni lopputekstit rullasivat ruudulla 12 tunnin jälkeen. Joka salaisuuden etsiminen, lopun haasteiden selättäminen ja paikkojen tarkempi nuohoaminen lisää matkaan useammat tunnit.
Vahvaa suositusta
Super Mario RPG on maanmainio tapaus, oli sitten kokenut alkuperäisen julkaisun tai ei. Se ei tarjoa paljoa suoranaisen uutta sisältöä, mutta uusi ulkoasu ja pelaamista helpottavat ominaisuudet uusiksi pistetystä soundtrackista puhumattakaan ovat tarpeeksi syytä makustella maaginen matka uudelleen.
Ensikertalaisille kokemusta voi suositella sitäkin enemmän, onhan kyseessä yksi putkimiehen paremmista roolipeleistä. Mitä nyt vähän helppo sellainen.
Kauaa ei kuitenkaan tarvitse odotella seuraavaa, sillä Switchille tuodaan vuonna 2024 uusioversio Nintendo GameCube-konsolille vuonna 2004 julkaistusta Paper Mario: The Thousand-Year Door -roolipelistä. Tämä eepos on ainakin omissa kirjoissani Marion paras RPG-eepos. Sitä odotellessa Super Mario RPG:n ehtii koluta vallan mainiosti.
Lisää aiheesta:
