Koti on siellä missä rata on
Nintendo ei ole koskaan pelännyt kokeilla uutta. Innovointi tuntuu olevan japanilaisyhtiön veressä, minkä voi todeta varsin nopeasti tarkastelemalla laitevalmistajan konsolihistoriaa. Nintendon linjastolta on jo Switch-aikakaudellakin puskettu ulos eriskummallisia oheistuotteita. Kotikuntoiluun tarkoitettu Ring Fit Adventure vakuutti, ja pahviin luottavat Nintendo Labo -setit jaksoivat viihdyttää, vaikka pakettien loisto hiipui nopeasti. Samaan kategoriaan lisätään nyt Mario Kart Live: Home Circuit, niin hyvässä kuin pahassa.
Mario Kart Live -paketti sisältää kauko-ohjattavan auton, neljä numeroitua porttia ja pari nuolimerkkiä. Itse peli ei tule paketin mukana, vaan se ladataan ilmaiseksi Nintendo eShopista. Mukavan kokoinen ja yllättävän jämäkkä kärry huokuu nintendomaista laatua, mutta pahvista valmistetut rataosat herättävät jo ensikosketuksella pienen skeptikon sisälläni: kauankohan nämä kestävät juniorien käsissä. Portit taitellaan pystyyn, jolloin valmistusmateriaalina käytetty pahvi väsyy herkästi, ja pienessä tilassa niihin on myös helppo kompastua traagisin seurauksin. Varaosat voi rakennella Nintendon verkkosivuilta tulostettavien pdf-kuvien pohjalta.
Mario Kart Live: Home Circuitin idea on tuoda nopeatempoiset Mario Kart -kisat omaan olohuoneeseen tai muuhun avaraan tilaan. Ratoja kaahataan aloituspaketin teemasta riippuen joko Mariolla tai Luigilla. Homman juju on siinä, että kuljettajan paikan yläpuolella on kamera, jonka kuvaama lähete näkyy Switchin ruudulla. AR-teknologiaa hyödyntämällä kamerakuvaan lisätään kilpakumppaneita, kolikoita, erikoisefektejä ja muita Mario Karteista tuttuja ominaisuuksia. Kerrassaan nerokasta!
Vihreää valoa
Käyttöönotto ei vaadi kummia. Akulla toimiva auto kannattaa ladata ensin, minkä jälkeen se pitää parittaa Switchin kanssa kätevän QR-koodin avulla: auton kameralla osoitetaan vain ruudussa näkyvää koodia, ja homma on valmis alkamaan. Nimike tukee sekä perinteistä Switchiä että konsolin Lite-mallia. Parituksen jälkeen päästäänkin rakennuspuuhiin. Neljästä numeroidusta portista luodaan puhtaalle sisäalustalle rata – esimerkiksi ympyrä tai kahdeksikko – jonka jälkeen päästetään sienimies testikierrokselle. Testiajo suoritetaan renkaat virtuaalista maalia märkänä, jolloin radan muoto tallentuu järjestelmään. Tämän jälkeen baana on auki perinteistä kisailua varten.
Tarjolla on vapaata ajelua, aikahaasteita, yksittäisiä kisoja tai useasta lähdöstä koostuvia cup-vääntöjä. Mukana on oikeastaan kaikki Mario Karteista tutut ominaispiirteet paitsi verkkomoninpeli. Paikallisesti pääsee kisailemaan usealla kauko-ohjattavalla, mutta jokainen osallistuja tarvitsee oman Switchin lisäksi Mario Kart Live -paketin. Ihanan kallista.
Aluksi peli tukee 50 ja 100 kuution luokkia, mutta cup-muotoisia kokonaisuuksia voittamalla moottorin iskutilavuus kasvaa aina 200 kuutioon asti. Luokkien eron huomaa konkreettisesti, sillä Mario kaahaa kirjaimellisesti omissa jaloissa. Meno näyttää tosin ruudun välityksellä huomattavasti hektisemmältä kuin katsomalla yksinäistä auto ajelemassa ympyrää olohuoneen ja keittiön välillä.
Olen itse rataeste
AR-tekniikka toimii ihailtavan hyvin. Pahviset portit muuttuvat radan teeman mukaan esimerkiksi klassisiksi putkiksi, toisinaan väistellään pyöriviä tulipalloja, ja onpa kisoja veden alla taikka viidakossa. Jos radalla törmää johonkin virtuaaliseen esteeseen tai kilpakumppani ampuu kilpikonnan kilvellä, niin oikeassa elämässä auto jämähtää paikalleen. Onpa muutamassa kentässä erilaisia sääolosuhteitakin, jotka vaikuttavat ajettavuuteen: esimerkiksi kova tuuli puskee autoa sivulle.
Kilpakumppaneita voi heitellä radalla kerättävillä avusteilla. Sieni antaa hetkittäisen boostin ja tähti takaa voittamattomuuden – aivan kuten perinteisessä Mario Kartissa. Kolikoita ja voittoja keräämällä pelaajalle aukeaa kosmeettisia hyödykkeitä, kuten uusia autoja, vaatteita sekä ratavariaatioita, joita voi hyödyntää omatekemissä kilpailuissa. Audiovisuaalinen toteutus on taattua Nintendo-laatua.
Sitten on se mutta.
Musta lippu!
Pahvisista ratapaloista jo mainitsinkin, mutta sitä isompi haaste on tila. Mario Kart Live vaatii aikaa ja vaivaa, sillä harvassa kodissa on sellaista tilaa, johon radan saa vapaasti rakennettua. Matot, kynnykset ja muut esteet vesittävät Marion kaasuttelut tehokkaasti, joten pelatakseen pitää ensin raivata romuja pois lattialta. Peli mahdollistaa oikeastaan minkälaisen rataprofiilin tahansa, mutta muutokset pitää tehdä fyysisesti siirtelemällä portteja ja nuolia, joten usein päätyy ajamaan samaa rataa koko session ajan. Lisäksi pelaamisen jälkeen palaset on syytä kerätä takaisin laatikkoon, jotteivat ne hajoa.
Mario Kart Live: Home Circuit jaksoi innostaa omaa jälkikasvua hetken ajan, minkä jälkeen keskittyminen siirtyi vapaaseen ajeluun. Kamerakuvasta kun näkee oikean maailman, niin kisaaminen unohtui hipan tieltä. Pienempi juoksi autoa karkuun, isoveljen jahdatessa ja etsiessä.
Noin 130 euron paketti toimii teknisesti hyvin, eikä siinä ole sinänsä mitään vikaa, mutta itse pelaaminen ei tavoita samaa koukuttavuutta kuin perinteinen Mario Kart. Jos kotoa löytyy valtavasti tilaa, niin erilaisia ratavariaatioita on ilo luoda ja loppuarvosanaankin uskaltanee lisätä yhden tähden, mutta lapsiperheen neliössä tavaramäärä kumoaa hauskuuden. Alkuinnostuksen jälkeen vaivaa ei jaksa nähdä, vaan kauko-ohjattava Mario on vain yksi lelu muiden joukossa.
