Aika entinen
LucasArtsin klassisia seikkailupelejä muistellaan vielä tänäkin päivänä kaihoisasti. Yhtiö tuotti liukuhihnalta huikeita tuotoksia, kuten Monkey Islandit, Day of the Tentaclen, Indiana Jones -pelit ja Grim Fandangon. Listaa voisi jatkaa pitempäänkin, mutta sen teille saa tällä kertaa täydentää Google.
Tässä arvostelussa valokeila on varattu karvaiselle poliisiduolle nimeltään Sam ja Max, joka sai alkunsa Steve Purcell -nimisen herrasmiehen kynästä. Sarjakuvien maailmassa kaksikko teki ensiesiintymisensä vuonna 1987, kun taas debyytti pelien parissa koitti kuuden vuoden kuluttua tästä kehutussa osoita & naksauta -pelissä Sam & Max: Hit the Road, joka vei kaksikon autoretkelle Amerikan halki. Siniseen pukuun pukeutuva koira ja hänen uskollinen kumppaninsa, "aavistuksen" hyperaktiivinen ja seinähullu jänis nousivat kulttimaineeseen loistavan huumorin, persoonallisen tyylin sekä ovelan ja terävän käsikirjoituksensa ansiosta.
Nykyisin peli on saatavilla Steamissä ja GOGissa, joten peliin pääsee onneksi käsiksi suhteellisen helposti.
”Olemme matkalla!”
Telltale Games mahdollisti lopulta Samin ja Maxin paluun. Vuonna 2004 perustettu yritys kokeili episodipohjaista julkaisutyyliä jo aiemmassa CSI-pelissään, joten menettely valikoitui myös Sam & Max: Season Oneen, joka julkaistiin jakso kerrallaan vuosien 2006 ja 2007 molemmin puolin. Vuosina -08 ja -09 peli julkaistiin yksissä kansissa PC:n lisäksi Wiille, Xbox 360:lle ja PlayStation 3:lle nimellä Sam & Max Save the World.
”Kausia” nähtiin lopulta yhteensä kolme kappaletta, kun Sam & Max Beyond Time and Space ja Sam & Max The Devil’s Playhouse ilmestyivät peräkkäisinä vuosina 2009 ja 2010. Sen jälkeen sarjan tiimoilta ei kuulunut vuosikausiin yhtikäs mitään ja Telltalekin ehti mennä konkurssiin vuonna 2018. Lopulta tänä vuonna julkistettiin pelin maailmaan sijoittuva virtuaalitodellisuuspeli sekä Save the Worldin remasteroitu versio. Ah onnea! Nyt jos koskaan on maailmassa tilaa hyvin kirjoitetuille, naseville, mutta kuiville vitseille, joten lähdin ilomielin uudelle kierrokselle jänöjussin ja karvakuonon kanssa.
”Eräs henkilö sanoi kerran, että laavalampun sisällöstä tulee erinomaista käsivoidetta!”
Koska kyseessä on remasterointi, peliä koskevat muutokset ovat maltillisia ja eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta lähinnä kosmeettisia, mutta siitä lisää hiukan myöhemmin. Uudessa loistossaan Sam & Max hyödyntää laajakuvaa, parannettuja hahmomalleja sekä huomattavasti hienompaa valaistusta ja värimaailmaa. Vertailuvideoita katsellessani olin yllättynyt, miten valjulta vanha versio näyttikään. Aiemmissa konsoliversioissa esiintynyt tökkiminen loistaa tällä kertaa kokonaan poissaolollaan, mikä on papukaijamerkin arvoinen suoritus.
Switch-versiossa ohjaus toimii mallikkaasti. Sam tottelee tällä kertaa ohjaintattia kohdenaksuttelun sijaan, mikä sujuvoittaa pelaamista mukavasti. Televisiotilassa pystyy käyttämään ainoastaan padiohjausta, sillä isolta ruudulta pelatessa ei osoittimen avulla pelaaminen onnistu. Myös käsikonsolitilassa suosittelen työkaluksi perinteistä tapaa, sillä kosketusnäyttö ei osoittautunut kovin luotettavaksi tavaksi ohjata. Tämä ei toisaalta ole suuri miinus, sillä ohjastaminen toimii näinkin todella hyvin.
Äänipuolella muutokset ovat myös maltillisia. Jared Emerson-Johnsonin jazzpainotteinen ääniraita luo hyvää fiilistä kaksikon edesottamuksiin ja on muutenkin laadukasta työtä, sillä sävellykset ovat persoonallisia ja hyvin soitettuja. Svengi raikaa ensimmäistä kertaa kompressoimattomassa loistossaan, minkä lisäksi mukaan on eksynyt muutama uusi biisikin.
"Max, minulla on loistava idea. Siihen liittyy mikroaaltouuni, vajaat pari metriä foliota ja sinä."
Pelaaja ohjastaa valtaosan ajasta Samia. Max pyörii taustalla hääräilemässä ”jotain”, joten jänöä hyödynnetäänkin lähinnä jutellessa. Jäniksen rooli on ennen kaikkea sanallinen, eli Max aiheuttaa hämmennystä muiden hahmojen kanssa käydyissä keskusteluissa. Pelillisesti edetään seikkailupeligenrelle tutun kaavan mukaan, eli sinkoillaan ympäri ämpäri juttelemassa mitä ihmeellisimmille persoonille, selvitellään aivopähkinöitä ja suoritetaan harvakseltaan pieniä minipelejä.
Jaksoja on kuusi ja jokainen niistä alkaa jotakuinkin siten, että kaksikko saa puhelun poliisipäälliköltä, joka ilmoittaa missä niin sanotusti palaa. Tapaukset, joita Sam ja Max lähtevät selvittelemään, ovat episodikohtaisia. Tätä kaikkea kannattelee yksi isompi juonikuvio, jonka roikkumaan jääneet langat nidotaan viimeisessä näytöksessä kiitettävästi yhteen.
Ensimmäisen pelin kaltaista Amerikan kiertuetta odottaville on luvassa pettymys, sillä karvakaksikko kiertelee joka jaksossa hyvin rajallisesti eri paikkoja. Jokaisessa niistä on kaksi-kolme lokaatiota, jossa karvaturrit kiertelevät. Se ei varsinaisesti kuitenkaan haittaa, sillä näin tekemisessä säilyy fokus paremmin ja sivuhahmojen persoonaan pääsee tutustumaan kunnolla. Jos puolestaan jokin objekti on hukassa, sitäkään ei tarvitse yleensä lähteä kovin kaukaa hakemaan.
Peli ei onneksi kärsi ”kokeile kaikkea kaikkeen” -syndroomasta, vaan pulmat ovat valtaosan ajasta hyvinkin loogisia ja hauskoja. LucasArtsin vanhojen seikkailutuotosten hengessä Sam ja Max eivät voi kuolla eivätkä päätyä täydelliseen umpikujaan, vaan enemmän päänvaivaa aiheuttavat pienet objektit, joita ei aina tahdo erottaa maasta. Sitten juostaankin pitkin ja poikin nuohoamassa nurkkia, kunnes se tietty, hukassa ollut tavara löytyy.
Onneksi nappia painamalla näkee kaikki ruudulla näkyvät objektit, joihin voi olla sidoksissa, joten tämä vähentää huomattavasti turhaa pööpöilyä. Kaikkea kannattaa toki klikkailla, ihan vain jo hassunhauskan dialogin ja odottamattomien kommellusten takia.
Huumori on vaikea laji
Niin, mites sen dialogin laita? Seikkailupelit kun tunnetusti joko kukoistavat tai kaatuvat käsikirjoituksensa siivittämänä. Pelko pois: valtaosan ajasta sanailu on äärimmäisen hyvin kirjoitettua ja rytmitettyä. Hokemille tai muuten vaan rasittavalle ja lapselliselle läpälle ei tässä tuotoksessa ole tilaa. Sam, Max, vainoharhainen lähikauppias Bosco ja ammattia tarvittaessa vaihtava Sybil muodostavat persoonallisen ydinkvartetin, johon jopa kiintyy matkan varrella. Sivuhahmotkin suorittavat leiviskänsä todella mallikkaasti, eivätkä he juuri häviä päänelikolle. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän sekaisin sivuhahmoja myöten, paitsi ehkä joka käänteessä rauhallisuutensa säilyttävä Sam.
Vaikkei kuiva huumori kutittelisikaan omia nauruhermoja, taitavasti kirjoitettu sanailu viihdyttää alusta loppuun. Pelatessa kannattaa muistaa, että Sam & Max Save the Worldin ytimestä ei löydy mitään suurta yhteiskunnallista tai syvällistä sanomaa (edes pinnan alta). Peli ei ota itseään missään vaiheessa vakavasti, eikä edes yritä olla muuta kuin hyväntuulinen buddy cop -hassuttelu. Toimii!
En lähde avaamaan sen kummemmin juonta, sillä tämäkin tuotos on parhaimmillaan sokkona pelattuna. Varaudu kuitenkin siihen, että saatat joutua hymyilemään pelin aikana, ehkä jopa naurahtamaankin!
Muutoksen kourissa
Vasta arvostelua kirjoittaessa paljastui itselleni ennestään täysin tuntematon aspekti. Pelin dialogia on nimittäin muokattu muutaman repliikin kohdalla ja onpa Boscon ääninäyttelijäkin vaihtunut. Kehittäjä Skunkape Games kertoi päätyneensä dialogimuutoksiin siitä syystä, että vitsit eivät tuntuneet vuonna 2020 heidän mielestään sopivilta. Omien sanojensa mukaan firma unohti mainita asiasta, koska muutokset olivat niin vähäisiä. Tämä ei kuitenkaan kelvannut faneille selitykseksi, vaan kivi nimeltä nettiraivo lähti pyörimään mäkeä alas kovaa vauhtia. Hyvityksiäkin pelistä ovat äkäisimmät vaatineet.
Ääninäyttelijän vaihtumisen syytä ei puolestaan ole vahvistettu, mutta yhdeksi syyksi on veikattu sitä, että Skunkape Games halusi korvata tummaihoisen Bosco-hahmon äänen (valkoihoinen Joey Camen) afroamerikkalaisella Ogie Banksilla, vähän samaan tapaan kuin Simpsoneissa tehtiin. Vertailupohjaa eri Boscoista ja muutetuista vitseistä löytyy puolestaan täältä.
Muutoksista voi kukin muodostaa oman mielipiteensä, mutta jotain kertoo se, että itse en olisi niitä edes huomannut, ellei edellä mainittua artikkelia olisi tullut vastaan. Mikään ei siis hyppää silmille, Banks ei ärsytä, eikä peli ole pilalla. Voit täten olla huoleti, sillä pelikokemus ei muutu käytännössä mitenkään.
Hauskaa oli, otetaanhan kohta uusiksi?
Oli miten oli, mikään ei muuta sitä tosiseikkaa, että Sam & Max Save the World on lajityypissään kerrassaan mainio teos, joka tuntui yllättävän tuoreelta kymmenen vuoden tauon jälkeenkin. Skunkape Games on jo vahvistanut remasteroivansa myös kaksi muuta Telltale-seikkailua lähitulevaisuudessa, joten firmalta on lupa odottaa lisää herkkua pian.
Kuivan huumorin vihaajat voivat ottaa fiilispohjalta yhden tai jopa kaksi tähteä pois, jos toleranssi asian suhteen on poikkeuksellisen matala.
