Mutta mitenkäs sitten käytännössä?
Tulisade rankka
Embr istuttaa pelaajat aloittelevan palomiehen tai -naisen saapikkaisiin. Lyhyt yhden tehtävän pituinen opastus ja heti tositoimiin. Hieman lyhyempi koulutus kuin tosielämässä siis.
Pelaajan temmellysareenaksi annetaan 25 eri kenttää kolmeen eri kaupunginosaan sijoitettuna. Homman nimenä olisi pelastaa ihmisiä erilaisista rakennuksista ennen kuin liekkimeri imaisee heidät sisäänsä. Mitä enemmän pelastettua populaa, sitä enemmän kenttiä auki.
Lähes joka kentässä on määrä etsiä paloalueelta ihmishahmoja, joista tietty määrä olisi paikallaan saada pelastusalueelle. Homman nimenä on pistää tielle osuvat ovet palasiksi palokirveellä ja suihkutella etenemistä häiritsevät palonalut pienemmäksi, jotta päästään pelastettavien luokse. Sitten vaan avuton ja usein täysin omissa maailmoissaan oleva hahmo kantoon ja kohti pelastusaluetta. Toistetaan tarvittaessa.
Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä isommat liekit lyövät vastaan. Joka kentässä onkin tietty määrä aikaa, jonka puitteissa olisi pelastustoimet tehtävä. Tämä asia huomioiden itse palojen sammutus ja sähköhäiriöiden korjaus jäävät usein toispuoleiseksi puuhaksi, sillä nopeasti huoneiden poikki pomppiminen on myös toimiva tapa edetä.
Edellä mainittu temmellys käy nopeasti vanhaksi samanlaisen peruskaavan myötä, vaikka loppupuolen kentät koettavatkin heittää uusia kapuloita rattaisiin vaikkapa ovilla, jotka kaipailevat erilaisia avaimia auetakseen. Tässä kohdin iskee tosin uusi harmitus, sillä kädessä kannettavat avaimista arvotavaroihin jäävät helposti jumiin vaikkapa kapeisiin ovensuihin tippuen sitten lattialle. Jippii.
Pelastustoimien lisäksi lähes joka kentässä on myös muuta puuhaa, muun muassa talon mahdollisimman nopeaa tuhoamista, tiettyjen esineiden noutamista ja vahinkojen välttelyä. Suorastaan kamalassa Embr Eats -moodissa puolestaan pitäisi toimittaa ruokaa rakennuksissa oleville hahmoille. Puuhaa on, mutta ei kuitenkaan kovin hupaisaa sellaista. Mikään moodeista ei näet viihdytä muutamia testikertoja pidempään.
Viritetyt vehkeet
Alussa käytössä on vain rajattu määrä varusteita, mutta enemmän välineistöä pääsee ostamaan tehtävistä ansaitulla rahalla. Yksinkertaisen vesisuihkuttimen rinnalle voi hankkia vaikkapa sprinklereitä, entistä tehokkaampia kirveitä, trampoliineja sekä vesikranaatteja. Valikoimaa riittää, kunhan maksaa tarpeeksi ison kasan rahaa.
Pätäkkää saa hyvin suoritetuista tehtävistä, mutta myös pelastamalla palavista tönöistä kaikkea enemmän tai vähemmän arvokasta roinaa. Ei väliä, onko kyseessä parin dollarin arvoinen kasa pukelia tai jotain huomattavasti arvokkaampaa. Kenttiin on myös piilotettu varsinaisia rahakasoja, joiden etsiminen vaatii hitusen enemmän vaivaa.
Varsinaisten tehtäväkenttien ohella koettavana on myös muun sortin koitoksia, jotka eivät ole hauskuudella pilattuja. Embr-firmaa kilpailijanaan pitävä taho voi nimittäin vangita palohenkilöhahmomme vaarallisiin rakennuksiin, joista pitäisi paeta pienimuotoisia aivopähkinöitä ratkaisten. Näitä haasteita on onneksi vain kourallinen, sillä pelimekaniikoista ei saa tarpeeksi mielenkiintoisia pulmia aikaiseksi.
Jonkin sortin harmittava älynväläys ovat myös pomotaistelut, jotka ovat vielä pakotehtäviä haljumpia hölmöyksiä. Embr-putiikin vihollishahmoja vastaan taisteleminen luonnistuu parilla eri tapaa, mutta yksi keskeinen niistä, tavaroiden heitteleminen, on erityisen ikävää puuhaa. Kun hahmomme nostaa jonkin sortin esineen, leijuu se keskellä näkökenttää vieden suuren osan ruudusta, jolloin vihollishahmon sijainnin näkeminen on käytännössä mahdotonta. Miten osua vihulaiseen, jota ei näe?
Kimpassa tulisempaa
Soolona Embr ei ole kovin suurta hupia, mutta moninpelaaminen lienee tämän jutun juju. Harmillisesti samalta sohvalta pelailu ei onnistu, vaan kaikki kimppasessiot pitää suorittaa verkon välityksellä.
Testin perusteella näin myös on. Kun mukana on toinen tai maksimissaan neljä ihmishahmoa, muuttuu meno mielenkiintoisemmaksi. Etenkin koska suurempi määrä pelaajia nostaa myös pelastettavien määrää, jotta isommalle porukalle riittää myös tekemistä. Kun muut pelopelastajat sykkivät ympäri rakennuksia hahmoja pelastellen, ovia hajoittaen ja vekkuleita varusteita käyttäen, on meno ajoittain kohtuullisen huvittavaa. Mutta vain hetkellisesti, jos pelaa netistä matkaan tarttuneiden sattumanvaraisten pelaajien kanssa.
Jos mukaan sattuisi saamaan tuttua kaveriporukkaa, voisi Embristä olla pidemmän ajan viihteeksi. Sattumanvaraisten kanssa riehuminen on hauskaa vain muutamat hetket ja harvakseltaan.
Mikäli saa kokoon tuttua porukkaa, voinee arvosanaan oletettavasti lisätä yhden tähden lisää.
Ja sen jälkeen polttelee
Graafisesti Embr ei ole sieltä kauneimmasta päästä. Yksinkertainen ja värikäs ulkoasu tukee kyllä nimikkeen höpsöyttä, mutta silmää miellyttäväksi sitä ei voi kutsua. Jokainen ihmishahmokin näyttää jonkin asteen tomppelilta.
Muistikuva peliä varten sävelletystä musiikista on hyvinkin kapea. Joko tarjolla on vain yksi jazziin vivahtava ralli tai sitten kaikki muu musiikkitarjonta on niin vähän muistikuvia herättävää, että ne eivät vain jääneet mieleen. Ääninäyttelyä on lähinnä "hauskasti" näyteltyjen kanadalaisten pahishahmojen aukoessa päätään.
Muita mainitsemisen arvoisia asioita ovat etenkin ensi alkuun liian kiikkerältä tuntuva hahmon liikuttaminen, hutiin osuva huumori alati pöntöllä istuvine hahmoineen kaikkineen ja erikoisesti myös paussittomuus. Pelin pistäminen paussille ei näet pistä itse pelitilannetta jäihin, vaan talot jatkavat palamistaan taukovalikon ollessa esillä.
Hetken huviksi
Embr on ajatuksena ihan vekkuli, joskin se käy etenkin soolona koettaessa nopeasti vanhaksi. Jos mukaan sattuu saamaan tuttua porukkaa, voisi nimikkeestä olla pidempiaikaiseksi huviksi. Tosin vain netin välityksellä, koska saman ruudun moninpeli ei ole vaihtoehtona.
Toisaalta hyviä moninpelejä on muitakin, jotka viihdyttävät varmasti pidempään, joten ura palomiehenä tai -naisena jäänee joka tapauksessa lyhyeksi.
