Vanhan lohikäärmeen joku saattaa unohtaa
Vaikka Panzer Dragoon Orta on sarjan ensimmäinen peli Xboxilla, on kyseessä kuitenkin jo muutaman osan ikäinen pelisarja. Alkujaan Segan huono-onniselle Saturn-konsolille julkaistu pelisarja käsittää kaksi shoot’em-up-peliä, alkuperäisen Panzer Dragoonin ja sen jatko-osan Zwein, ja myös roolipelin, Panzer Dragoon Sagan. Sarjan neljäs osa, Panzer Dragoon Orta, palaa takaisin vanhoille juurilleen ja edustaa jo kuolleeksi tituulerattua shoot’em-up-pelityyppiä. Orta, kuten ensimmäiset kaksi Panzer Dragoon -peliä, kuitenkin poikkeaa lajityypin tavallisesta edustajasta, kyseessä on nimittäin nk. on-rails shooter. Tässä genren alalajissa pelaajan kulkema reitti on aina ennaltamäärätty. Pelaaja kulkee siis ikäänkuin kiskoilla yrittäen päästä matkansa päähän.
Toisin kuin nimen perusteella voisi aluksi luulla, Panzer Dragoon Orta ei ole peli, jonka aiheena on panssarivaunut. Panzer Dragoon Ortassa pelaaja ohjaa Orta-nimistä tyttöstä, joka vuorostaan istuu lohikäärmeen selässä ja ohjaa tätä. Pelin juoni on yksinkertainen: ammu tai tule ammutuksi. Yksinkertaisesta ideastaan huolimatta Panzer Dragoon -pelit ovat aina olleet vahvoilla pelattavuuden ja toteutuksen suhteen. Jo Saturnilla, joka oli tunnettu vaikeasta ohjelmoitavuudesta, pelit näyttivät ja kuulostivat hyviltä ja pelattavuuskin oli vähintäänkin kohdallaan. Nyt rautaa on kuitenkin käytössä paljon enemmän ja helpommassa muodossa, joten edellytykset hyvälle pelille löytyvät, mutta riittääkö uudesta osasta vastuussa olevalla Smilebitillä rahkeet tehdä Ortasta sarjan manttelinperijä?
Laiva merirosvon myös kauhistui, kun tulta syösten kidastaan sille Puff vain huusi HUI!
Mitäänsanomattomien alkuvalikoiden jälkeen pelaaja heitetään keskelle peliä, eikä varsinaista pakollista harjoittelujaksoa ole toisin kuin pelisarjan edellisissä osissa. Itse, jo aiemmin näihin sarjan edellisiin osiin tutustuneena, tiesin tarkalleen mitä oli luvassa. Pelisarjaan vasta tutustuva voi kuitenkin joutua aluksi pienen hämmennyksen valtaan. Pelin alussa pelaajan on tarkoitus paeta kanjonissa sijaitsevasta kylästä, jonne joukko punaisia lohikäärmeitä ja toinen joukko imperiumin sotilaita ovat hyökänneet. Tämä suoritetaan tietenkin pelityypille tutunomaisella tavalla: tuhoamalla kaiken, joka asettuu pelaajan tielle.
Ammuskelu Ortassa hoidetaan vasemmalla tatilla, jolla liikutetaan tähtäintä ruudulla, ja tulitusnäppäimellä, jonka voi vaihtaa mieleisekseen options-valikosta. Tatilla voi myös liikuttaa jonkin verran lohikäärmettä pysty- ja vaakasuunnassa, mikä osoittautuu käteväksi silloin kun pitää väistää ammuksia ja vihollisia. Panzer Dragoon -pelit poikkeavat tavallisesta lajityypin edustajasta siinä, että niissä on mahdollisuus katsoa jokaiseen ilmansuuntaan. Ortassa tämä hoidetaan liipasimilla. Lohikäärme kuitenkin jatkaa matkaansa vaikka ammuskelisitkin takaa tulevia vihollisia.
Pelaajan vakioaseistuksena toimii Ortan sädepyssy, joka lukittuu vihollisiin, kun tulitusnäppäimen painaa pohjaan. Suurempaa tulivoimaa tarvittaessa on mahdollista käyttää lohikäärmeen omaa erikoishyökkäystä, joka lähettää suuren määrän tuhovoimaisia säteitä tuhoten kaikkea ruudulla olevaa. Erikoishyökkäys kuluttaa kuitenkin ruudun alareunassa olevaa energiapalkkia. Onneksi voimien kerääminen on helppoa: palkkia kasvatetaan yksinkertaisesti tuhoamalla vihollisia. Tähän asti Orta on pelimekaniikaltaan identtinen sarjan edellisten osien kanssa. Smilebit on kuitenkin päättänyt, että peliin tehtävät muutokset eivät jää vain ulkokuoren viilaamiseen koreampaan muotoon, joten pelin sisältäkin löytyy uudistuksia: kokonaan uudet "Glide" ja "Dragon Morph" -kyvyt. Glide toimii kahdella eri tavalla, sillä voi joko hidastaa tai vastaavasti hetkellisesti nopeuttaa lohikäärmeen kulkunopeutta. Näiden avulla on tarkoitus esimerkiksi väistää ohjuksia. Dragon Morphilla voi taas vaihtaa lohikäärmeen olomuotoa, jonka aiheuttamat muutokset vaikuttavat tulivoimaan ja lohikäärmeen liikkumanopeuteen. Muotoja on valittavina kolme: Base Wing, Heavy Wing tai Glide Wing, ja jokainen niistä on hieman erilainen ja paremmin tietynlaisiin tilanteisiin sopiva.
Erityismaininta pitää antaa pelin tasosuunnittelulle. Tällä alueella Orta on reilusti monipuolisempi kuin sarjan edelliset pelit. Kun alkuperäisissä Panzer Dragoon -peleissä oli melkeinpä vain pelkkiä laajoja autiomaita tai kapeita tunneleita, Ortassa esimerkiksi lennetään solassa, noustaan sieltä ylös viidakon päälle, syöksytään kallionhalkeamaan ja lennetään kallioluolissa. Vauhti on usein päätähuimaava ja ensikertalainen voi olla helposti hukassa, kun lohikäärme suhahtaa paikasta toiseen pelintekijöiden tahdon sanelemana. Mukavana lisänä Ortassa on vaihtoehtoreitit, joiden löytäminen on täysin pelaajasta kiinni. Pelissä ei nimittäin kerrota missä kohtaa tasoa reitti haarautuu.
Paperista tehtiin Puff kai aikoinaan
Kun viimeiseistä sarjan pelistä on kuitenkin jo vierähtänyt viisi vuotta ja uusin tulokas julkaistaan markkinoiden tehokkaimmalle konsolille, on syytä odottaa graafisella puolella täysin eri peliä sarjan edellisiin osiin verrattuna. Sellainen myös on luvassa. Graafinen loisto onkin syy miksi pelistä on kuultu niin paljon Xbox-fanien keskuudessa, vaikka kyseessä ei olekaan mikään ns. mainstream-yleisölle tarkoitettu peli. Kaunis se on, sitä tuskin pystyy kiistämään kilpailevien konsoleiden pahimmatkaan fanboy-ihmiset. Polygoneja on valtavasti ruudulla erilaisten Xboxin rautaa tukevien kikkojen siivittämänä. Siitä huolimatta ruudunpäivitys pysyy vakaana, eikä pelissä esiinny häiritseviä hidastuksia, jotka heikentäisivät graafista yleisilmettä. Napakympin suoritus teknillisellä alueella.
Sega Saturnin vähäisistä tehoistaan huolimatta Panzer Dragoon -pelit ovat aina näyttäneet hyviltä omalaatuisen tyylinsä takia. Eikä ihmekään, onhan pelisarjan taustalla vaikuttanut ranskalainen sarjakuvapiirtäjä Jean Giraud, joka on paremmin tunnettu alan piireissä Moebiuksena. Onneksi Ortakaan ei ole kaunis pelkästään sen pyörittämän polygonimäärän takia vaan pelin tyyli ansaitsee myös kehuja. Edellisistä osista poiketen Orta sijoittuu muutama sata vuotta myöhempään aikaan kuin sarjan muut pelit. Toisaalta tämä ei kovinkaan paljon näy itse pelissä. Pelisarja sijoittuu rinnakkaistodellisuuteen, jossa teollinen vallankumous on vasta tapahtumassa, eikä pari sataa vuotta kehitystä ole tuottanut mitään suurempia edistysaskelia teknologian saralla. Jo sarjalle tutut asiat siis esiintyvät Ortassakin, tosin paljon suuremmassa mittakaavassa ja määrässä. On valtavia lentäviä laivoja, jotka uhmaavat fysiikan lakeja, ja mitä oudoimpia eläin- ja kasvihahmoja, jotka kertovat sen, että Darwinin evoluutioteorialla ei ole mitään tekemistä Ortan maailmassa. Vahvasti fantasia-puolella siis liikutaan.
Musiikit ovat aina olleet Panzer Dragoon -pelien tärkeimmistä tunnelman luojista, joten oli mukava kuulla omin korvin, että Ortankin äänipuoli on hoidettu hyvin. Räjähdykset, sädepyssyn paukuttelu ja muut ääniefektit ovat aika mitäänsanomattoman kuuloisia, mutta onneksi musiikkipuoli on toteutettu sarjalle odotetulla tavalla, eli erinomaisesti. Musiikki sopii loistavasti pelin tunnelmaan ja Saturn-aikoja valovuosia edellä oleva Xboxin äänirauta on hyödynnetty hyvin Dolby Digital 5.1 -tuen kera.
Puff nyt piilossansa sua odottaa
Vaikka Panzer Dragoon Orta edustaakin vanhan koulukunnan shoot’em-up-peliä, on siihen saatu kiitettävän paljon pelattavaa muillekin kuin vain niille, jotka pelaavat peliä parempien pelituloksien toivossa. Peli-iloa pidentävät valittavat reitit, eri vaikeustasot (ja pelin vaikeus yleensä) ja vaihtelevalla menestyksellä Pandora’s Box -pelimuoto. Smilebitin edellisen pelin, GunValkyrien, tavoin Panzer Dragoon Orta on vaikea, tosin sillä erotuksella, että tällä kertaa syynä ei ole ohjauksen turha monimutkaisuus. Normal-vaikeustasollakin peli voi aiheuttaa harmaita hiuksia. Ratkaisut ongelmiin kuitenkin löytyvät yksinkertaisesti pelaamalla ja harjoittelemalla mm. oikeaoppisen aseiden ja eri olomuotojen käytön. Mitenkään ylitsepääsemättömän vaikea ei peli siis ole.
Uudelleenpelattavuusarvoa on myös peliin yritetty saada Pandora's Box -pelimuodolla. Pandora's Box -valikon alle avautuu lisää tutkittavaa, kun pelissä pääsee pidemmälle. Tavallisempien ekstrojen, kuten taidegallerian, ohella valikon alta löytää myös jonkin verran lisäpelattavaa erilaisten minipelien muodossa. Minipelit eivät kuitenkaan jaksa kiinnostaa kovinkaan kauan, joten pääpaino pysyy varsinaisella pelillä.
Panzer Dragoon Orta on vaikea arvosteltava. Toisaalta kyseessä on milteipä tyylipuhdas peli lajissaan ja pelityypin faneille ehdottomasti rahansa arvoinen tapaus. Tavallisempaan pelitarjontaan tottuneelle kyseessä on kuitenkin riskisijoitus. Suurin osa Ortan peli-iästä tulee saman pelin uudelleenpelaamisesta, mikä ei varmasti ole kaikkien mieleen. On sanomattakin selvää, että jos etsii pelistä jotakin syvällisempää kuin pelkkää räiskintää, Orta on järkevintä jättää pelihyllylle. Heille, ketkä muistelevat kaiholla vanhoja kolikkopeliräiskintöjä (ja lohikäärmeistä kertovia lastenlauluja), on Panzer Dragoon Orta kuitenkin ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tuotos.
