Viime aikoina viihdeteollisuus on kiinnostunut Marvel-sarjakuvahahmoista, kuten Ryhmä-X:stä ja Hämähäkkimiehestä. Nämä edellä mainitut ovat poikineet useita pelejä ja elokuvia, ja nyt rahastusvuorossa on Hulk, tavallisesti nerokas tiedemies, mutta hermostuessaan raivoisa peto. Hahmon nimikkoelokuva on jo kohta teattereissa ja -pelit pelaajien käsissä.
Hulk - vihreä jätti
Hulkin tarina alkaa aavikolta, jossa kokeillaan tiedemies Bruce Bannerin kehittämää G-pommia. Lähtölaskenta on jo aloitettu, kun Banner huomaa räjähdysalueelle eksyneen sivullisen. Hän ryntää pommisuojasta pelastaakseen satunnaisen kulkijan, mutta jää itse keskelle räjähdystä. Räjähdyksestä johtuvan säteilyn vaikutuksesta Bannerin iho muuttuu hänen hermostuessaan vihreäksi, ja hän muuntuu vain tuhoamaan kykeneväksi Hulkiksi.
Armeija yrittää pitää vihreän pedon vangittuna, mutta tämäpä ei tykkää ajatuksesta ollenkaan vaan pakenee. Paettuaan salaiseen piilopaikkaansa vuorille Banner kuulee rakastettunsa olevan vaarassa ja lähtee pelastamaan tätä. Pelastettuaan rakkaansa hänet vangitaan jälleen, ja tiedossa on taas yksi pakoretki armeijan tukikohdasta. Tämä kaikki kuitenkin vasta aloittaa seikkailun, jonka aikana Hulk pääsee muun muassa käymään kaukana tulevaisuudessakin.
Pelaa sarjakuvaa
The Incredible Hulkin juonta kuljetetaan pelitasojen välillä ilmestyvillä sarjakuvaruuduilla, jotka kertovat juonen nopeasti ja selkeästi. Tasoja on noin kolmekymmentä, ja ennen jokaisen alkua Bannerin alitajunta kertoo pelaajalle vaatimukset sen läpäisemiseksi. Tehtävien läpäisyvaatimukset ovat lähinnä vihollisten ja rakennusten tuhoamista, sekä paikalta pakenemista. Seikkailunsa aikana vihreä jätti matkaa muun muassa armeijan tukikohdista aavikoille ja kaupunkeihin. Tasot ovat käytävämaisia, ja viimeisetkin pelot eksymisestä on karistettu siellä täällä vilkkuvilla nuolilla, jotka näyttävät oikean etenemissuunnan. Välillä saattaa näyttää siltä, että etenemisreittiä ei ole, mutta tämä tarkoittaa vain, että Bannerin on tehtävä itse omat reittinsä. Käytännössä tämä tapahtuu hakkaamalla tiettyjä ovia tai seiniä kappaleiksi. Tuhoutuvien ovien ja seinien lisäksi kentissä on myös patsaita, kirjahyllyjä ja muita esineitä, joita pelaaja voi muokata uuteen uskoon.
Seikkailunsa aikana Banner kohtaa välillä pelokkaita siviilejä, jotka juoksevat vain karkuun, mutta suurimman osan ajasta vastaantulijat ovat enimmäkseen kiinnostuneita hänen listimisestään. Alkutasoissa viholliset ovat heikkoja eivätkä tee Hulkille paljoakaan vahinkoa, mutta myöhemmin vastaan tulee niin tehokkaita tappokoneita, että niiden tuhoamisessa saa jopa nähdä hiukkasen vaivaa. Ja myöhemmin alkupään yksin liikkuvat viholliset vaihtuvat laumoittain liikkuviksi vaikeustason lisäämiseksi. Vihollisia lähetetään pelaajan kimppuun jatkuvalla syötöllä, ja ne joko tulevat esiin rakennuksista tai yksinkertaisesti ilmestyvät tyhjästä. Lisäksi tiettyjen alueiden lopuissa Hulk saa vastaansa yhden tai useamman loppuvihollisen, joka hänen on voitettava päästäkseen eteenpäin.
Turpaan vaan
Taistelut ovat aluksi lähinnä lyöntinapin näpyttelyä, mutta myöhemmin niissä joutuu hieman miettimään tekemisiään. Jokaisen tason alussa pelaajalla on käytössään on peruslyöntinsä lisäksi vain yksi heikko erikoisliike, mutta tuhottuaan samanaikaisesti enemmän kuin yhden vihollisen hän saa käyttöönsä lisää liikkeitä. Erikoisliikkeiden käyttö laannuttaa Hulkin raivoa, joka kasvaa ympäristön tuhoamisesta tai kun hänelle tuotetaan vahinkoa. Raivo laantuu jatkuvasti, ja kun raivomittari on nollassa aletaan verottaa energiamittaria. Energiamittari taasen latautuu koko ajan vähitellen, mutta vain jos raivomittari ei ole tyhjä. Molempia mittareita saa ladattua tavaroilla, joita tulee esiin vihollisten tai rakennusten tuhouduttua.
Grafiikaltaan The Incredible Hulk on GBA-pelien keskitasoa. Se ei ole ruma, mutta ei hienokaan. Sen grafiikka toimii – ainakin suurimman osan ajasta. Välillä pelihahmo tuppaa jäämään taustojen taakse piiloon ottamaan turpaan vihollisilta, jotka ovat myös piilossa pelaajalta. Lisäksi ympäristössä olevien esineiden tuhoaminen ei aina ota onnistuakseen, sillä vaikka hahmo näyttäisi lyövän kaappia rikki peli ei aina ole samaa mieltä. Ja toisaalta vaikka Hulk huitoisi ilmaa kaapin vieressä, kaappi saattaa mennä nätisti ruttuun ja tuhoutua lopulta täysin. Nämä huonon suunnittelun hedelmät ärsyttävät erityisesti vihollisia vastaan taistellessa, jolloin ei olisi varaa tehdä virheitä. Grafiikan sijaan äänimaailmasta ei valittamista löydy. Musiikit luovat peliin juuri oikeanlaista tunnelmaa, ja ääniefektit ajavat asiansa pelaajaa ärsyttämättä.
The Incredible Hulk on GBA:n nykytarjonnassa vain hitusen keskitason yläpuolella. Se on teknisesti keskinkertainen esitys, mutta onnistuu siitä huolimatta viihdyttämään ja pitämään otteessaan. Se kannattaa katsastaa ennen ohittamista, erityisesti jos Hulk kiinnostaa sarjakuvahahmona. Ja jos yksinpeli loppuu kesken, pelistä löytyy myös neljän pelaajan moninpeli, jossa pelaajat pääsevät ottamaan toisistaan mittaa erivärisillä Hulkeilla.
