Mitä Pokémonit edellä, sitä muut perässä. Taisteluturrikoiden jokaisesta roolipelistä on perinteisesti julkaistu vähintään kaksi eri versiota, jotka eroavat toisistaan yksityiskohtiensa sekä kohdattavien monsterien osalta. Tälle samalle tielle on lähtenyt myös Level-5:n kehittelemä Yo-kai Watch -pelisarja, minkä uusimmasta osasta julkaistaan nyt jo kolmas karmiva versio.
Olli kirjoitti Yo-kai Watch 2: Fleshy Soulsista täydellisen arvostelun (klik), joka kuvailee pelisarjaa ja sen toista osaa jokaiselta oleelliselta kantilta. Mutta onneksi tuoreella Psychic Specters -versiolla on tarjottavana myös jotain uutta. Kyseessä on käytännössä "ultimaattinen" Yo-kai Watch 2 -kokemus.
Joka päivä ja Yo-kainen yö
Kerrataan asioita yhden väliotsikollisen verran. Yo-kait ovat japanilaisista taruista ammentavia henkiolentoja, joita ei voi nähdä kuin erityisen rannekellon avulla. Pelaajan ohjastama tyttö- tahi poikahahmo on tottahan toki saanut oman kellonsa pelisarjan ensimmäisessä osassa. Vaikka seikkailu onkin jatkoa ensimmäiselle Yo-kai Watchille, ei aiempi kokemus ole millään muotoa tarpeen. Päähahmon muisti näet nollataan sopivasti matkan alkumetreillä, joten perusasiat kerrataan ensikertalaisia ajatellen.
Toisin kuin taskumonstereiden kanssa, ei henkiolentoja kaapata pieniin palloihin, vaan niiden kanssa ystävystytään. Kaveripiiriin lisätyt tuttavuudet pyydetään mukaan taisteluihin, joita matkan varrella piisaa monta. Kaikkien olentojen kanssa ystävystyminen ei luonnistu noin vain, sillä otuksia riittää yli 450 kappaletta. Tähän lukumäärään sisältyy tosin eri variaatioita samoista hahmoista.
Harmillisesti yo-kaiden kanssa kaveeraaminen ei onnistu noin vain, vaan kyseessä on jonkinsorttinen tuurinkauppa. Taistelujen jälkeen hahmot joko suostuvat olemaan kavereita sankarimme kanssa tai sitten eivät. Todennäköisyyttä voi parantaa viskomalla herkkuja ja muuta tauhkaa monsuja päin, mutta onnistuminen on arpapeliä. Tämä harmittaa etenkin niissä tilanteissa, joissa tarinan edistäminen edellyttää tiettyä otusta.
Taistelutyyli pelisarjassa on varsin erikoinen. Pelaaja ei komenna hahmojen jokaista tointa, vaan monsterit jakelevat perushyökkäyksiä automaattisesti. Aktiiviseksi puuhaksi jää erikoishyökkäysten käynnistäminen sekä niiden edellyttämien minipelien näpyttely konsolin alemmalla ruudulla. Taistelijakaartissa voi olla kerrallaan kuusi hahmoa, joista kolme mahtuu yhtä aikaa ruudulle mätkimään. Jokainen näistä monsuista on sijoitettu alanäytöllä näkyvään renkaaseen, jota pyörittämällä aktiivisena olevat mäiskijät voi vaihtaa nopsasti uusiin. Taistotyyli on mukavan erilainen, mutta kattavamman hallinnan puute häiritsee ajoittain.
Heitä hätähousut jalasta
Nimikkeen maailmassa liikkuminen on pahimmillaan todella hidasta. Ennen kuin saat avuksesi pikamatkustuksen mahdollistavan yo-kain, joudut parhaimmillaan matkustamaan junalla kymmenisen minuuttia paikasta toiseen. Raidematkat ovat leppoisia, maisemat vaihtuvat ikkunassa ja välillä hahmot juttelevat keskenään niitä näitä. Tämä tuntuu todella lämminhenkiseltä ja jopa mukavalta, mutta kiireisen pelaajan pirtaan hitailu ei käy. Rautatien avulla matkaamista on kuitenkin jouhevoitettu muista pelin versioista.
Lämminhenkinen tuntuu olevan myös muuten varsin hyvä sana kuvaamaan erikoisten otusten asuttamaa pelimaailmaa. Koluttavat ympäristöt ovat yksityiskohtaisia ja tunnelmallisia, joten niitä katselee ja tutkii mielellään. Graafinen ilme ansaitsee muutenkin kehuja piirrettymäisyydellään. Yo-kai-olennot puolestaan ovat ulkoasuiltaan tarpeeksi erilaisia ja kuin suoraan halloween-kuvastosta. Mukaan mahtuu ihmismäisiä olentoja sekä myös tavallisista käyttöesineistä mallia ottavia otuksia.
Pelisarjan musiikeista on sanottavana sekä positiivista että negatiivista. Sävellyksistä ei välttämättä halua kertoa omille lapsille tai lastenlasten vanhemmille, mutta ne ovat kaikki kovin yhdenmukaisia. Lähes kaikki kappaleet näet kuulostavat siltä, että ne ovat lähtöisin samasta pelistä.
Yo-kainen hetki on tsäänssi
Mutta kuinka Yo-kai Watch 2: Psychic Specters eroaa aiemmin tänä vuonna julkaistuista Yo-kai Watch 2: Fleshy Soulsista ja Yo-kai Watch 2: Bony Spiritsista? Pienten parannusten lisäksi uutta sisältöä piisaa. Tarjolla on uusia olentoja kohdattavaksi, tuoreita erikoisliikkeitä sekä uutuuttaan kiiltäviä sivutehtäviä suoritettavaksi. Lisäksi koluamaan päästään uusia pelialueita aina huvipuistosta menneisyyden sivupoluille.
Tällä kertaa omiin joukkoihin pääsee rekrytoimaan aiemmissa seikkailussa kohdattuja pahisolentoja. Lisäksi moninpeli täydentyy uusilla pomotaisteluilla. Verkossa pelattaessa kokonaisen tiimin haaliminen kasaan on tosin työn ja tuskan takana.
Mikäli Yo-kai Watch 2:n makuun on jo päässyt tänä vuonna, on pelitallennus mahdollista tuoda uutukaiseen. Seikkailua voi jatkaa samasta kohtaa, mihin se aiemmassa versiossa jäi. Aiemman nimikkeen pelanneet saavat myös ulottuvilleen uutta sisältöä luolastojen, vahvempien pomohirmujen sekä yhden kiiltävämmän yo-kain muodossa.
Yo-kaimiehen oikeudet
Henkiolentojen asuttamaa maailmaa tutkiskellessa alkaa kielellä maistumaan pieni kierrätyksen maku. Monet alueet ovat tuttuja sarjan aiemmasta osasta sekä tietenkin Yo-kai Watch 2:n muista versioista. Uusiakin kuvioita löytyy, mutta jos toinen aiemmin julkaistuista seikkailuista on koettuna, kannattaa Psychic Spectersin ostamista miettiä kahdesti.
Mutta toisaalta: Vaikka kaikki kolme Yo-kai Watch 2 -versiota ovat samanarvoisia, on Specters käytännössä kolmikon sisältörikkain ja hiotuin. Sekä myös varsin sopiva näin halloweenin aikaan omituisine otuksineen. Mikäli aiempia julkaisuja ei ole tullut jo koluttua, kannattaa katse suunnata suoraan tuoreeseen julkaisuun.
Niin tai näin, on kyseessä on varsin lämmin peli, jolle haluaisi antaa neljä tähteä. Arvosana taipuu kuitenkin kolmen puolelle, mutta emmehän me onneksi tuijottele vain tähtiä. Emmehän?
