Pelien remasterointi on trendikästä, ah, niin trendikästä. Tältä trendiltä ei voi välttyä millään konsolialustalla. Myös 3DS-pelaajat voivat olla ajan hermolla, kiitos Mario & Luigi: Superstar Saga + Bowser's Minions -nimihirviön. Kyseessä on uusioversio Game Boy Advancelle julkaistusta Mario & Luigi: Superstar Saga -roolipeliseikkailusta, joka sai aikanaan hyvinkin myönteisen vastaanoton.
Eikä remasterointi ole tehnyt hyvästä pelistä huonoa, sillä putkimiesveljesten seikkailueepos maistuu edelleen varsin hyvältä. Muutamista epäkohdista huolimatta.
Nappi kummallekin
Mario & Luigi: Superstar Saga + Bowser's Minions ei ole yksinkertainen kasvojenkohotus, vaan koko alkuperäispeli on pistetty uuteen uskoon. Merkittävin uudistus on totta kai uusi hulppeampi ulkoasu, mutta tarjolla on muutakin aina näppärästä karttatoiminnosta amiibo-tukeen. Lisäksi mukaan on ahdettu Minion Quest -sivukohellus, jossa pelaajan ohjattavaksi annetaan yksittäinen pahis-Goomba. Tämän sienimäisen miniroiston roolissa olisi tarkoitus koota joukkoja ja pelastaa Bowser.
Pääseikkailun tarina on kuitenkin tuttu aiemmasta versiosta. Marion tähdittämät seikkailut sijoittuvat lähes poikkeuksetta sienivaltakuntaan, vaan eivät tällä kertaa. Juonikuviot vievät tutut putkimiehet Beanbean-valtakuntaan, josta pitäisi tuoda tuliaisena prinsessa Peachin varastettu ääni. Yksinkertaisena alkava tarina onneksi kääntyilee matkan varrella muutamat kerrat.
Yksi Mario & Luigi -sarjan nokkelimmista ominaisuuksista on tapa, jolla sankareita käskytetään. Sankarimme näet liikkuvat peräkanaa maailmaa tutkittaessa, mutta hyppäävät itsenäisesti A- ja B-nappia painettaessa. Tämä vekkuli ominaisuus loistaa etenkin taisteluissa, joissa hyökkäykset sekä vihollisiskujen väistely tapahtuu samaisista namiskoista. Jos vihulainen heittää tulipalloa Marion suuntaan, voi tämän hyökkäyksen välttää hyppyyttämällä hahmoa A-painikkeella.
Myös tehokkaammat veljeshyökkäykset hyödyntävät tätä kahden painikkeen ominaisuutta näppärästi. Erillisiä BP-pisteitä kuluttavat hyökkäykset ovat normihyökkäyksiä voimakkaampia, mutta ne vaativat myös tavallista enemmän namiskoiden oikea-aikaista painamista. Onneksi erikoismuuveja voi harjoitella vaikka kesken taistelujen.
Super Mario RPG lite
Koska kyseessä on roolipeli, niin mukana on totta kai useampia RPG-tuotoksista tuttuja piirteitä. Taistelut ovat roolipelimäisen vuoropohjaisia, varusteet parantavat sankarien ominaisuuksia, vihollisia kukistamalla saadaan kokemuspisteitä ja tarpeeksi pisteitä kerättyä sankarimme kasvavat tasoja. Näiden levelien noustessa parannusta tulee muun muassa elämämittariin, nopeuteen, voimakkuuteen ja muihin ominaisuuksiin. Ja mikä koukuttavinta, saa pelaaja valita joka kerta yhden aspektin, jota kohennetaan ylimääräisillä pisteillä.
Huumoria piisaa ja joka sivuhahmolla on aina sanansa sanottavana. Ääneen ei päästä naureskelemaan, mutta pieniä hymähdyksiä voi harvakseltaan kokea. Mieltä lämmittävät useat pienet yksityiskohdat, kuten pakollisten passikuvien ottaminen ennen matkaan lähtöä.
Alkuperäisversioon nähden mukaan on ympätty muutamat kätevät toiminnot ja ominaisuudet. Pelitilanteen saa nimittäin tallentaa milloin vain taistelujen ulkopuolella, minkä lisäksi 3DS:n alanäytöltä voi tutkia matkantekoa helpottavaa minikarttaa. Myös maita ja mantuja samotessa käytettävät erikoisliikkeet valitaan helposti joko alanäyttöä tökkimällä tai L- ja R-nappeja painelemalla.
Itse ilkimyksen kätyrit
Minion Quest on uusi pelimuoto, joka aukeaa koettavaksi muutaman pelitunnin jälkeen. Pelaajan komennettavaksi annetaan piskuinen Goomba-pahis, joka hölmöyttään päätyy johtamaan kokonaista pahiskaartia. Matkalla pelastamaan Bowseria kerätään armadan verran joukkoja, joita kehitetään taistelussa. Kuulostaa ehkä mielenkiintoiselta, mutta valitettavasti toteutus ei paljoa napostele.
Taistelut ovat pelaajan kannalta suhteellisen yksinkertaisia, sillä varsinainen taistelu ei ole kovin aktiivista puuhaa. Napinpainalluksia vaativat lähinnä isommat hyökkäykset sekä komentaja-Goomban huutamat komennot. Eteneminen ei onnistu noin vain, vaan välillä vanhoja kenttiä on pakko palata grindaamaan kokemuspisteiden toivossa.
Naseva sanailu on onneksi samaa tasoa kuin pääpelissä, mutta muu sisältö ei valitettavasti yllä samalle viivalle. Kyllähän näiden Minionien kanssa välillä aikaa viettää, vaan ei kovin montaa hetkeä putkeen.
Koko Ala-Tikkurilan värikartasto
Visuaalinen puoli on kunnossa, sillä kyseessä on varsin hyvännäköinen peli. Putkimiesveljesten animointi on sujuvaa, vastaantulevat olennot ovat vekkulin näköisiä, taivaalla leijailevat pilvet piirtävät varjojaan maahan ja maailma on varsin värikäs. 3DS-laitteiden nimiominaisuus loistaa Superstar Sagassa kuitenkin poissaolollaan, sillä kolmiulotteisesta kuvasta ei päästä nauttimaan lainkaan. Tämä on harmi, etenkin kun verrataan toiseen äskettäiseen remasterointiin, Metroid: Samus Returnsiin. Kolmiulotteinen kuva oli Samuksen seikkailuissa näet todella näyttävää.
Muutamat Superstar Sagan ratkaisut saavat ymmälleen. Alkuperäispelissä monet hahmot erottuivat edukseen erikoisien kostyymiensä tai muiden ulkoisten asioiden avulla, mutta 3DS-päivityksessä nämä tuttavuudet on tasapäistetty. Esimerkiksi monet ilmalaivassa tavattavat lentäjätakkiset vihulaiset muistuttavat nyt niitä samoja iänikuisia koopa-vihollisia, joiden kanssa Mario on taistellut vuosikaudet. Varsin harmittava ratkaisu. Geneeristen hahmojen ulkoasut on mitä todennäköisimmin lainattu suoraan sarjan aiemmista 3DS-osasista.
Superstar Saga ei ole kovinkaan vaikea koitos. Ainoat astetta tukalammat tilanteet ovat muutamat pomotaistelut. Tästä syystä kyseisiä koitoksia odottaakin varsin mielellään, sillä normivihulaiset eivät tarjoa suurtakaan päänvaivaa ja niiden kanssa painiminen tuntuu ajoittain pakkopullamaiselta. Pelaajan kätösiin tipahtelee myös alkuperäispeliä voimakkaampia varusteita sekä kosolti muita esineitä, mikä tekee nimikkeen sisäisissä kaupoissa asioimisesta käytännössä turhaa. Rahastakaan ei ole pulaa, mutta mihinpä sitä haluaisi käyttää?
Hieman joutuukin siis narisemaan, että vaikeustasonuppia olisi saanut kääntää kovemmalle. Siitä huolimatta tarjolla on myös Easy Mode -asetus, joka helpottaa etenemistä entisestään. Helpompaa pelimuotoa ei voi suositella kuin roolipelien saralla aloitteleville.
Putkeen meni
3DS:n Superstar Saga on viihdyttävä peli, joskin liian helppo sellainen. Uusiokäsittely on tehnyt alkuperäisteokselle suurimmalta osin hyvää, vaikka putipuhtaita papereita ei voikaan antaa.
Joka tapauksessa kyseessä on suosittelun arvoinen kokemus. Mikäli alkuperäinen Game Boy Advance -version on kokematta, on tässä varsin näppärä keino tutustua monien pelaajien suosikkiputkimiesroolipeliin.
