Henkiinherätetty klassikko
Phantasy Star on yksi harvoista vankkumatonta maailmanlaajuista suosiota nauttivista roolipelisarjoista. Saagan vallankumoukselliseksikin tituleeratun online-osan juuret ulottuvat 1980-luvun loppupuolelle, jolloin Master Systemin omistajat saivat nautiskella ensimmäisestä sarjan tekeleestä. Menestys poiki pian myös jatko-osia, joista Phantasy Star II:n ja Phantasy Star: Generations of Doomin ohella kirkkaimpana helmenä kiiltelee tekijöiden neljäs näkemys, Phantasy Star IV. Monet pitivät viimeisintä peliä sarjan todellisena merkkipaaluna. Mysteeristen vaiheiden kautta ketju kuitenkin katkesi tähän ja Segan nyrkkipajan luomus painui vähitellen unohduksiin.
Final Fantasyn ja Dragon Questin kaltaisten alan mittapuiden kanssa samassa kastissa painiva Phantasy Star on kuitenkin tutustuminen arvoinen elämys myös nuoremmillekin pelaajille. Tämän oivaltaneena Sega julkaisikin uudelleenlämmittelykokoelman, jossa kolme ensimmäistä sarjan peliä tarjoillaan täysin muuttumattomina elämyksinä. Neljännen osan puuttuminen aiheuttaa jonkin verran kummastusta, mutta näinkin tarjolla on todellinen retropläjäys käännösalustana muutenkin tunnetulle GBA:lle.
Kolme nostalgista seikkailua
Phantasy Star I käynnistyy kuningas Lassicin hallitsemalta planeetta Palmalta, Space Century 342:ssa. Mysteeristen käänteiden saattelemana hallitsija alkaa muuttua pimeitä voimia palvovaksi pirulaiseksi. Nero-niminen nuori mies yrittää selvittää kruunupään synkkiä salaisuuksia, mutta haavoittuu kuolettavasti kuninkaan kätyrien käsittelyssä. Pelaajan tehtävänä on jatkaa tyhmänrohkean torvelon jalanjäljillä ja pelastaa valtakunta pahuuden ikeen alta.
Näin alkaa monen nykyroolipelin kantaisänä toiminut roolipelibaletti. Itseääntoistavia ympäristöjä tutkimalla pelaaja etsiskelee hyödyllisiä tavaroita, juttelee kaupunkeja kansoittaville kyläläisille ja taistelee siinä ohessa noin miljoona taistelua erinäisiä hirviöitä vastaan. Vuoropohjaisissa lahtausjuhlissa mukana olevat hahmot voivat joko hyödyntää kättä pidempää aseistusta tai loihtia monsterit pois ruutua rumentamasta. Myös pakoon juokseminen, tavaroiden käyttö ja muut perustoiminnot ovat mahdollisia. Tutuilla linjoilla liikuskelevassa kokonaisuudessa saa pistää vastustajia lihoiksi oikein tosissaan, jotta oman sankarin kykyjä ja ominaisuuksia saa kehitettyä tarvittavalle tasolle. Ohessa setvitään tietenkin elämää suurempia juonikuvioita.
Jatko-osassa kaikkea on enemmän. Graafinen yleisilme on muuttunut terävämmäksi, toimintaa on lisätty, ominaisuuksia on mukana enemmän ja tarinalinjaa on muovattu entistä kiehtovammaksi kokemukseksi. Lievästi animevaikutteinen yksinpelikampanja asettaa pelaajan Mota-nimiselle planeetalle, jossa oudon tutun oloisesti nimetty supertietokone Mother Brain on menettänyt kaiken itsehillintänsä. Vallanhimoinen rakkine on pannut turhan ranttaliksi, joten pelaajan ohjastaman seurueen on matkustettava pitkin maita ja mantuja kyseistä laatikkoa tuhoamaan. Lukuisten vaiheiden jälkeisenä lopullisena tavoitteena on tietenkin vetää töpsöli seinästä.
Viimeinen paketin tuotos, Phantasy Star III, vie saagan kerralla uuteen ulottuvuuteen. Juonikuviota viritellään hieman synkemmässä peliympäristössä, jossa edellisten pelien sci-fi-maastot saavat tehdä tilaa Castlevaniaa oivasti mukailevalle kokonaisuudelle. Miljöö onkin kolmososan miellyttävintä antia, mutta myös tarinan osalta ollaan haettu uudenlaista lähestymistapaa. Pelissä astutaan nimittäin kolmen eri sankarigeneraation saappaisiin. Ohjattavaksi tulevat hahmot riippuvat täysin seikkailun aikana tehdyistä valinnoista. Tämä antaa pelille mukavan eeppiset puitteet, joiden lomassa puuduttavia pakkopullataisteluitakin jaksaa huomattavasti paremmin. Maisemat vaihtuvat tiuhaan, mutta laadullinen anti on kolmososan myötä kunnossa.
Uskollista jälkeä
Mm. Rayman Advancen työstänyt Digital Eclipse ei ole tunnettu teknisistä saavutuksistaan, mutta kääntäjänä firma osoittaa olevansa varteenotettava tekijä. Rapakon takaista versiota vaivanneita bugeja on korjailtu PAL-julkaisuun, mutta muutamia ikäviä ongelmia on yhä havaittavissa. Ne haittaavat peliä jossain määrin, mutta muuten kyseessä on varsin oivasti tasapainotettu kokonaisuus. Audiovisuaalisesti tekele on äärimmäisen uskollinen vanhoille Megadrive- ja Genesis-versioille. Nykymittapuulla varsin yksinkertainen grafiikka saa seurakseen ärsyttävän äänimaailman, joka hermostuttavalla piipityksellään vetää vertoja Pinobeen kaltaisille auraalisen huonouden virstanpylväille.
Segan tuore kokoelmajulkaisu onkin suositeltava elämys vain kaikkein vannoutuneimmille Phantasy Star -friikeille. Pienten nostalgisten takaumien aiheuttajana tuotos on kieltämättä kuin kotonaan, mutta kokonaisuutena roolipelillinen tuhosinfonia on koettavissa huomattavasti paremmin esimerkiksi loistavan Golden Sunin parissa. Nykytuotoksien rinnalla Phantasy Star Collection kalpenee, tarkasteli asiaa sitten miltä kantilta tahansa, mutta pakollisena retroannoksena se ottaa oman paikkansa muiden käännöspelien rinnalla. Pelattavuuden osalta tiukkaan kuosiin ladottu paketti on lopulta pienoinen pettymys, koska neljännen osan poissaolo haittaa täyden tunnelman saavuttamista.
