Syksyn sateiden saapuessa on mukava piiloutua muhkean pörröviltin alle ja nautiskella positiivisia viboja säteilevistä peleistä höyryävän kuuman teekupposen kera. Witchy Life Story sopii tähän tarkoitukseen vallan mainiosti, sillä se huokuu leppoisaa tunnelmaa.
Pelillisesti teos on kuitenkin melko kevyttä kamaa.
Maagisessa elämäntarinassa vetäistään noitahattu syvälle päähän ja sulaudutaan von Teasel -sukuun kuuluvan noidan sielunmaisemiin. Nuori noitaoppilas matkaa piskuiseen Flora-nimiseen kaupunkiin, tarkoituksenaan todistaa isoäidilleen kykynsä. Tehtäväksi tulokas saa kaupungissa järjestettävän sadonkorjuufestivaalin pelastamisen. Tämä hoituu kyläläisiä auttamalla sekä pienellä ripauksella taikapölyä!
Kevyt tarina
Seikkailun aikana ystävystytään kyläläisten kanssa ja uskaliaimmat noidat saattavat kokea myös pienen romanssinpoikasen. Kertomus on kevyttä hömppää, eikä se valitettavasti ole kovinkaan mieleenpainuva. Visual novel -tyyliset pelit ovat täysin riippuvaisia loistavasta tarinasta, ja jos juoni ei tempaa mukaansa, muuttuu koko homma tuskaiseksi tervanjuonniksi.
Pelillä on muutamia erilaisia lopputulemia riippuen pelaajan tekemistä valinnoista. Tarina on kuitenkin sen verran mitäänsanomaton, etten yksinkertaisesti halua kokea seikkailua uudestaan.
Ensimmäinen tehtävä on avatarin luominen. Vaihtoehtoja on monenlaisia, ja pelaaja saa valita esimerkiksi hiustenvärin, vaatteet sekä päähineen. Tarjolla on myös erimuotoisia ja -kokoisia vartaloita, minkä lisäksi pelaaja saa päättää, millä persoonapronominilla häntä kutsutaan.
Hahmonluonti onkin kiitettävän monipuolinen, ja sainkin tehtyä pelihahmostani varsin tyylikkään näköisen pimatsun.
Onpa nättiä!
Witchy Life Storyn paras puoli onkin sen kaunis ulkokuori. Vaikka suurin osa ajasta vietetään katsellen samoja maisemia, ei vesivärimaiseen, pirteän värikkääseen maailmaan kyllästy.
Seikkailun ilmapiiri on positiivinen, mutta itse pelilliset ominaisuudet jättävät toivomisen varaa. Melkein jokainen päivä kuluu samalla pitkästyttävällä kaavalla: ensin suunnataan kasvimaalle noukkimaan yrttejä, jonka jälkeen niistä valmistetaan erilaisia taikajuomia tai suitsukkeita. Tämän jälkeen valmiit tuotokset kuljetetaan kyläläisille.
Aluksi kasvien keräily ja taikajuomien keitteleminen tuntuu hauskalta, mutta ajan myötä itseään toistava pelimekaniikka alkaa pursuamaan ulos korvista.
Nokkelaa dialogia
Taikajuomien valmistusaineet löytyvät kätevästi reseptikirjaa selaamalla. Juomiin tarvitsee aina kolme erilaista kasvia sekä lasipullon tai muunlaisen pohjan. Oikeiden yhdistelmien löytäminen onnistuu helposti, eikä vääränlaista taikajuomaa pysty edes valmistamaan. Tällainen ylihelppo pelimekaniikka sopii loistavasti hyvän mielen peliin, mutta toisaalta liika kädestä piteleminen pyyhkäisee kaiken jännityksen ja itse oivaltamisen ilon pois.
Nokkela dialogi ansaitsee kehuja. Etenkin päähahmon suusta virtaa ulos varsin nasevaa tekstiä, joka iskee juuri sopivasti omaan, hieman kieroutuneeseen huumorintajuuni.
Kaikkia päähahmon röyhkeähkö käytös ei ehkä miellytä, mutta itse sain hyvät naurut Amaliaksi ristimäni noidan letkautuksista.
Muutaman tunnin pituinen Witchy Life Story on leppoisa kokemus, josta nauttiminen vaatii suurta rakkautta visual novel -tyylisiä pelejä kohtaan. Oma suhtautumiseni kyseiseen genreen on neutraalin kukertava, joten Witchy Life Story ei hetkauttanut minua suuntaan tai toiseen.
Ulkokuori on kyllä korea, mutta sisällöltään teos jää valitettavan ontoksi.
