Koneet kapinoivat ja teknobiitti soi
Siitä on ehtinyt jo vierähtämään melkein vuoden päivät, kun japanilainen pelitalo Capcom paljasti kehittelevänsä viittä täysin uutta peliä Nintendon tuoreimmalle kotikonsolille. GameCube-kansa otti uutisen avosylein vastaan ja seurasi jokaisen nimikkeen ensitaipaleita kuin hai laivaa. Muutamat tuotoksista ovat päätyneet lukuisten multiplatform- ja peruutushuhujenkin kohteeksi, eikä kaikkien pelien lopullisesta kohtalosta ole vielä tänäkään päivänä täyttä varmuutta. Olipa asioiden laita sitten miten tahansa, kokoonpanon ensimmäinen tuotos on rantautunut vaivihkaa tänne Suomenkin kamaralle. P.N. 03 -lyhenteellä tunnetuksi tullut Product Number 03 on kuin oiva aloituskortti pokeripelissä – se lämmittää ilmapiiriä mukavasti ja antaa lupaavan kuvan myös paljastamattomista korteista. Parantamisen varaa löytyy toki sieltä täältä, mutta kokonaisuus on varsin mukaansatempaava kokemus simppelin toiminnan ystäville.
P.N. 03 on futuristisen tyylipuhdas räiskintä, johon on lisukkeeksi ripoteltu pieni annos taktikointia. Peligenre näkyy vahvasti myös juonessa, jossa salamurhaajakaunotar Vanessa Z. Schneider lähetetään siirtomaaplaneetta Ödelle tuhoamaan seonneet C.A.M.S.-taistelurobotit. Kyseessä ei kenties ole kovin omaperäinen lähtökohta, mutta tämänkaltaisissa peleissä juonikuviot ovatkin vain toisasteinen sivuseikka. Apunaan Vanessalla on erikoisia Aegis-pukuja, joiden alati kasvavilla kyvyillä voidaan pistää peltikasoja poikki ja pinoon. Alkupuolella kuvioista löytyy vain peruspuku, mutta sen rinnalle voi hankkia kentistä kerätyillä pisteillä uusia ja entistä ehompia sotisopia. Jokaisen kostyymin aseistukseen kuuluu perinteisempi laser ja muutama energiahyökkäys, jotka vaihtelevat pukukohtaisesti. Nämä liikkeet laukaistaan yksinkertaisilla näppäinyhdistelmillä, ja niiden seasta löytyy useisiin tilanteisiin sopivia vaihtoehtoja, aina hakeutuvista ohjuksista kimpoileviin energiapalloihin. Lukittuja hyökkäyksiä voi ostella sitä mukaan kun pistetili karttuu, mutta valuuttaa voidaan vaihtoehtoisesti kuluttaa puvun kestävyyteen. Kehitystyö on yksi pelin hauskimmista piirteistä, vaikka avattavat ominaisuudet ovatkin ennalta määrättyjä.
Tiukkaa vääntöä vikkelille sormille
Peli-idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin helposti omaksuttava. Kenttiä edetään huone huoneelta, tuhoten mieluiten jok’ikinen vastaantuleva robotti. Mikäli huoneista aikoo napata mahdollisimman ison pistepotin, kannattaa tähdätä täydellisyyteen, eli toisin sanoen Vanessa ei saa itse vahingoittua lainkaan. Tämä tavoite tuottaa usein ongelmia, sillä mutterikasat ovat sen verran kovia pirulaisia, ettei pelkkä päälle käyminen ole avain menestykseen. Sen sijaan Vanessan on turvauduttava L- ja R-olkanäppäinten väistöliikkeisiin, joilla neitokainen pyörähtää tyylikkäästi nappien mukaiseen suuntaan. Nämä ovat erittäin suuri apu nurkan takaa tai seinien syvennyksistä hyökätessä, koska pikaisilla napinpainalluksilla päästään ampumaetäisyydelle ja takaisin suojaan vihollistulen alta. Mikäli sopivaa turvapaikkaa ei ole lähettyvillä, myös energiahyökkäykset toimivat tarvittaessa eräänlaisina väistöliikkeinä. Sorminäppäryydestä on siis jonkin verran etua kaiken rymistelyn keskellä.
Jo yksittäisistä vihollisista ropsahtaa tukku pisteitä, mutta todellisia jättipotteja saadaan aikaiseksi tuhoamalla robotteja mahdollisimman tiheään tahtiin, eli kombottain. Jokaisen terminoinnin jälkeen ruudun ylälaitaan ilmaantuu aikaraja, jonka sisällä seuraava vihollinen on tuhottava jatkaakseen kombo-pisteiden keräystä. Tämä onnistuu varsin mukavasti jo alkeellisimmillakin varusteilla, mutta todelliset tuhojuhlat lähtevät käyntiin järeämmän kaluston myötä. Systeemiä tukee loistavasti pelin automaattitähtäys, joka lukkiutuu aina johonkin tulilinjalla olevaan vastustajaan. Jotta leikki ei menisi liian helpoksi, on useilla vastustajilla pieni suojakenttädroidi, josta on päästävä eroon ensimmäisenä. Tällaisissa tilanteissa automaattitähtäyksen kohdetta voi muuttaa X-näppäimen avulla, joten peliruudun tapahtumia on tarkkailtava herkeämättä. Tämä on syytä painaa korvan taakse etenkin kenttien viimeisessä huoneessa, kun vastaan talsii pomorobotti, josta yleensä löytyy useampikin hyökkäyskohde.
Kontrollit ovat päällisin puolin kunnossa, tosin muutamia hankaluuksiakin löytyy. Esimerkiksi Vanessan kääntäminen saattaa tuottaa vaikeuksia, vaikka häneltä luonnistuvatkin 180:n ja 90:n asteen käännökset. Muutamissa pelitilanteissa niiden käyttö osoittautuu ongelmalliseksi, koska molemmat suoritetaan Z-näppäimestä – tosin jälkimmäisessä joudutaan vielä ilmoittamaan ohjainsauvalla kumpaan suuntaan haluaa Vanessan kääntyvän. Välillä tämän takia tulee tehtyä juuri vääränlainen käännös, mikä on haitaksi etenkin nopeita refleksejä vaativissa pomotaisteluissa. Aluksi sankarittaren liikuttelu tuntuu muutoinkin kankealta, mutta useimmat ongelmaseikat häiritsevät yhä vähemmän mitä tutummaksi Aegis-pukujen kyvyt tulevat. Ainoa asia, joka jää vaivaamaan vielä myöhemminkin on C-tatilla ohjattava kamera. Kuvakulma liikahtaa ainoastaan muutaman asteen määrättyyn suuntaan, mikä kyllä toimii rauhallisemmissa nurkkatilanteissa. Tiukemmissa kahinoissa lopputulos ei sen sijaan auta pelaajaa toivotulla tavalla, kun kameramies ei aina pysy Vanessan vauhdissa.
Nykypäivän pelien joukossa P.N. 03 on piristävä kokemus erityisesti sen haastavuuden ansiosta. Valittavana on kaksi vaikeustasoa, helppo ja normaali, jotka eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Jos epäilet omia pelitaitojasi, kannattaa molempia vaihtoehtoja kokeilla muutaman kentän verran. Normaalivaikeustasolla viholliset kestävät huomattavasti enemmän vahinkoa, mikä tekee räiskimisestä yllättävän haastavaa. Lisäelämille tulee entistä enemmän käyttöä mitä pidemmälle pelissä edetään, mutta onneksi kenttiä pääsee jatkamaan aina siitä kohdin mihin jäi. On kuitenkin syytä muistaa, etteivät lisäelämät ole ilmaisia, sillä yleensä niistäkin joutuu maksamaan pisteen jos toisenkin. Kannattaa myös pitää mielessä, että tallentaminen tapahtuu vain ja ainoastaan kenttien välissä, joten tehtävät käyvät yhä vaikeammiksi mitä suuremmasta huoneistokompleksista on kyse. Lisäkokemusta ja ylimääräisiä pisteitä kaivatessa kannattaa pelailla muutamia harjoitustehtäviä, joihin pääsee halutessaan käsiksi varsinaisten kenttien välissä.
Tyylipisteet kotiin
Värimaailma on suurimmilta osin valkosävytteinen, mikä onnistuu luomaan pelille sen futuristisen ilmeen, mutta toki myös hahmosuunnittelulla ja alueiden arkkitehtuurilla on oma osuutensa asiaan. Vaikka kentät eivät pursuakaan pikkutarkkoja yksityiskohtia, lopputulos on varsin vakuuttava. Myös hahmot ovat siirtyneet onnistuneesti kolmanteen ulottuvuuteen, etenkin suuremman kokoluokan C.A.M.S.-robotteihin on saatu uhkaavuutta. Itse Vanessa on ilo silmälle notkeine liikkeineen, jotka tiheään tahtiin katsoessa muistuttavat sulavaa tanssiesitystä. Erityisesti energiahyökkäysliikkeet ovat mieleenpainuvia, sillä niistä syntyvät räjähdys- ja valoefektit ovat hienoa katseltavaa. Kaiken kukkuraksi peli pyörii hidastelematta, vaikka televisioruudulta löytyisi kuinka paljon säpinää tahansa. Välivideot ovat kuitenkin yksi osa-alue, jossa oltaisiin voitu nähdä enemmän vaivaa. Itse pätkissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta niitä olisi katsellut mielellään enemmänkin.
P.N. 03:n yhdeksi tavaramerkiksi on tullut konemusiikki, jonka rytmi vauhdittaa pelin hektistä toimintaa. Musiikkiraidan monet kappaleet ovatkin mukaansatempaavia ja usein jalka ryhtyy vipattamaan niiden tahdissa. Äänimaailma on muiltakin osin toimiva, mutta jokseenkin yllätyksetön.
Räjähdykset paukkuvat perinteiseen tyyliinsä ja huomispäivän tuhoaseet pitävät samanlaista mekkalaa kuin aihepiirin muissakin tuotoksissa. Ääninäyttely on jätetty kuvioista kokonaan pois, mikä häiritsee silloin tällöin Vanessan ja tämän asiakkaan välisissä radiokeskusteluissa. Puhelitaniat eivät tosin ole samaa mittaluokkaa kuin esimerkiksi Metal Gear Solideissa, joten puutteelle voi helposti viitata kintaalla. Joka tapauksessa P.N. 03:n audiopuolen toteutus on hyvää jälkeä, ja sen anneista pääsee parhaiten nauttimaan Dolby Pro Logic II -äänentoistolaitteiden avulla.
Pelikehittäjien tiukka aikataulu näkyy joiltain osin pienten hiomattomuuksien muodossa. Silti Product Number 03 on kokonaisuutena yllättävän viihdyttävä, ja sen tunnelma on verrattavissa klassisen Probotector/Contra-sarjan peleihin, joissa aivot jätetään narikkaan räiskimistuokion ajaksi. Haastetta löytyy mukavasti kokeneimmillekin pyssysankareille, ja räväkkä audiovisuaalinen toteutus on omiaan pelin vilskeelle. Suurimpiin ongelmiin lukeutuu vaihtelun puute, vaikka kyllästyminen ei ehdikään iskeä melko lyhyen pelikampanjan takia. Jonkinlainen moninpeli olisi nostanut uudelleenpeluuarvoa reippaasti, mutta tässä vaiheessa ei voida enää kuin jossitella. Puhdas räiskintä ei varmasti ole kaikkien nykypelaajien mieleen, mutta osaan se iskee kuin tuhat volttia. Lopullisen pistemäärän perusteella voitte päätellä kumpaan ryhmään allekirjoittanut kuuluu.
