Nokkelana päättelijänä kunnostautunut professori Layton on viimeisimmän tiedon mukaan siirtymässä ainakin oman sarjansa osalta eläkepäiville. Sitä ennen arkeologiystävällemme aukeaa mahdollisuus tutkia muinaisten azranilaisten salaisuuksia yhdessä tiiminsä kanssa, joten pelistudio Level-5 on ottanut asiakseen tanssittaa suositun älykkönsä kunnialla hautaan. Onko Professor Layton and the Azran Legacy pulmapelien uusi kuningas vaiko uransa ehtoopuolella olevan jäähdyttelijän perussuoritus, kas siinä pulma.
Missä Layton, siellä ongelma
Layton kumppaneineen ottaa pesäeroa muihin ongelmanratkaisupeleihin tuomalla mukaan tarinan. Mannerjäästä paljastuva azranilainen kaunokainen tarjoaa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, joten edessä on maailmanympärimatka kadonneen yhteiskunnan salaisuuksia etsien ja ratkoen. Rikollisryhmä Targent hämmentää soppaa isolla kädellä, mutta pääasiassa seikkailu pysyy kompaktina ja suoraviivaisena kokonaisuutena. Moitteita on kuitenkin annettava juonen hitaasta etenemisestä pulmien keskellä, sillä loppukliimaksin näkeminen alkoi kiinnostamaan sangen nopeasti enemmän kuin aivolohkojen kiusaaminen; Tämä on arvioitavissa hienoiseksi negatiiviseksi aspektiksi ongelmanratkaisuun keskittyneessä julkaisussa. Seikkailun lopetuksen lähestyessä käsikirjoittajat ovat iskeneet melkoisen vaihteen silmään. Ei sillä etteikö pelaajan yllättäminen olisi ihan hieno asia, mutta joku roti niihin käänteisiinkin.
Sarjan ydin ei ole muuttunut mihinkään: pulmia, pulmia ja vielä lisää pulmia. Oli kyseessä lukittu ovi, parvekkeella viilettävä orava tai vihollisaluksen pakeneminen, ratkaisu ongelmalliseen tilanteeseen paljastuu aivopähkinöiden päättelyllä. Toisinaan ratkotaan hampurilaisen kasaamista, joskus lasketaan akvaariossa lymyilevien kalojen määrää ja välillä ylitetään ahtojäistä järveä. Ongelmat ovat kieltämättä nokkelia, vaikka samoja teemoja pyöritellään muutamiin kertoihin. Liian tutuiksi ropleemat eivät kuitenkaan muutu, ja onpa haaste alati sopivan korkealla. Puolivillaisella päättelyllä ei päädy kuin ympäristöstä löytyvien vinkkikolikkojen tuhlaamiseen. Toisaalta taas onnistuneen päättelyketjun päättyminen sukseehen nostattaa kummasti mielialaa. Voi sitä ahdistuksen määrää kun jo seikkailun toinen pulma aiheuttaa harmaita hiuksia. Siinä vaiheessa harkitsee jo katoamisilmoituksen tekemistä pääkopan kolmannesta aivosolusta, mutta homma sujuu kuin valssi kunhan vain pyörät ensin lähtevät pyörimään.
Pelillisesti Azranin perintö on todella simppeli ja itseään toistava. Matkalla edetään käytännössä ruutu kerrallaan, eikä sapluuna muutu missään vaiheessa: kosketusnäytön avulla etsitään ruudulta vinkkikolikot, minkä jälkeen keskustellaan ja ratkotaan pulmat. Siitä sitten seuraavaan. Omasta nokkeluudesta ja jääräpäisyydestä riippuen paketin parissa saa kulumaan useita kymmeniä tunteja, sillä ensimmäiseen kaksinumeroiseen aikamääreeseen ei ehdi edes pulmaoppaiden kanssa. Tekemistä siis riittää, mutta toisaalta juonikuvio ottaa osumaa jopa liiallisuuksiin venyvästä hidastempoisuudesta. Kenties kokonaisuus toimisi paremmin "vähän nyt, lisää joskus myöhemmin" -mentaliteetilla, mutta seikkailu pitää otteessaan turhan hyvin, jotta konsolista tekisi mieli päästää liian pitkäksi aikaa irti.
Mysteeri selvitetty
Tuotos on julkaistu varsinaisesti Nintendo 3DS:ää silmällä pitäen, mutta yhden ulottuvuuden pudottaminen ei näy ainakaan kielteisesti kokonaisuudessa. 2DS:n näytöiltä ihasteltuna graafinen anti on erittäin komeaa ja hyvällä tavalla animemaista. Vaikka tyyli onkin yksinkertaista, etenkin välivideot rullaavat eläväisesti ja ilmavasti. Dialogi ei kenties onnistu kuin hetkittäin nousemaan keskinkertaisuuden yläpuolelle, mutta soundipolitiikka kompensoi tätä senkin edestä. Ääninäyttelijät hoitavat tonttinsa mallikkaasti, ja Tomohito Nishiuran säveltämät rallit pitävät tunnelman leppoisana.
Professor Layton and the Azran Legacy on kunniakas tapa viedä sarja päätökseen. Sen pelaaminen on viihdyttävä, leppoisa ja aivonystyröitä hyväilevä kokemus. Pulmat ovat sopivan haastavia eikä turhautumiselle jäänyt kiinnostavan tarinan varrella tilaa. Kenties muutamia selvästi erilaisia lisäniksejä olisi suonut alkupään zeppeliinitakaa-ajon hengessä, mutta aiheesta valittaminen tuntuu jo hivenen kranttumaiselta. Hyvä, tasalaatuinen kokonaisuus tarjoaa enemmän kuin kylliksi pulmapelien ystäville. Toivokaamme arkeologiystävämme tiimeineen palaavan vielä jossakin muodossa.
