Vitan paljon porua herättäneessä pelivalikoimassa on ollut viime aikoina havaittavissa merkkejä paremmasta. Laitteelta puuttuvat kuitenkin yhä sellaiset pakkohankinnat, joita ei olisi edes mahdollista toteuttaa muilla alustoilla. Viime vuoden Gamescomissa julkistettu Tearaway pyrkii paikkaamaan tätä aukkoa hyödyntämällä lähes kaikkia Sonyn käsikonsoliin sisällytettyjä ominaisuuksia.
Persoonalliselle tasoloikalle suodaan varsin hyvät onnistumisen edellytykset nousta kannettavien pelien kärkikastiin, kun lopputuloksesta vastaa LittleBigPlanet-sarjasta tunnettu Media Molecule. Vaikka tällä kertaa keskitytään luomistyön sijaan valmiin maailman tutkimiseen, on brittistudion omintakeinen ja perinteisiä genrerajoja muokkaava kädenjälki helposti nähtävissä.
Paperipoika
Neljännen seinän rikkominen aloitetaan ensimetreillä, kun pelaaja vedetään mukaan paperimaailmaan. Kahden todellisuuden fuusio iskeytyy kirjaimellisesti päin kasvoja, kun oma naama patsastelee Vitan kameran toimesta taivaalla möllöttävän auringon keskiönä. Viestinviejä Iota – tai vaihtoehtoisesti naisellisempi versio Atoi – saa tehtäväkseen toimittaa sanoman ruudun toiselta puolelta kurkistavalle sinulle. Kontrolleissa häärivä pelaaja toimii luonnollisesti apuna paperisankarin matkalla, mutta todellisuuksien välinen repeämä aiheuttaa samalla lukuisia ongelmia Iotan konnuilla. On aika korjata aiheutetut vahingot ja sukeltaa seikkailuun.
Mystisen viestin kuljettaminen etenee aluksi varsin leppoisissa merkeissä niityillä kirmatessa ja uusia temppuja yksi kerrallaan opetellessa. Kamerayllätyksen jälkeen leikitään takakosketuspaneelilla, jonka avulla päästään paukuttamaan hyppyalustojen virkaa toimittavia rumpukalvoja. Ajatusta jatkojalostetaan hetkeä myöhemmin, kun pidemmän painalluksen seurauksena virtuaalisormi puhkaisee ruudun. Paperimaailmassa jättimäisenä näyttäytyvää sormea käytetään annetuissa kohdin palikoiden siirtelyn ohella kätevänä vihollisten kurittajana.
Varsinaista kosketusnäyttöä saa käpälöidä rasvaisilla tassuillaan tasaiseen tahtiin. Erilaisten vetopintojen repimisen lisäksi pelaajalle annetaan askarreltavaksi paperikuvioita kulloisenkin tarpeen mukaan. Maailmassa tavattavat olennot saattavat pyytää esimerkiksi loihtimaan lumihiutaleita tai tähtiä ympäristöä koristamaan. Vapaalla kädellä piirrettävien kuvioiden leikkaaminen ja liimaaminen toimii mainiosti. Omista näpeistä syntyneitä tuotoksia on kieltämättä mukava ihastella maailmaan tai hahmoihin sulautuneina.
Vaikka Tearaway ei suo vapauksia luoda kokonaisia kenttiä, voi sankariaan sentään koristella mielin määrin aidossa LittleBigPlanet -hengessä. Kliseisesti todettuna ainoastaan mielikuvitus on kustomoinnissa rajana, kun valmiiden tarrojen lisäksi käyttöön avautuu koko askarteluarsenaali. Virtuaalisen ja oikean maailman välisiä raja-aitoja rikotaan veikeällä tavalla. Pelissä avautuu nimittäin yhtenä palkintotyyppinä taittelumalleja, joita voi printata nettisivuilta aitoja paperifiguureita varten.
Super Iota
Jopa huolestuttavan helpon alun jälkeen Tearaway muuttuu haastavammaksi, kun perinteiset tasohyppelyelementit astuvat kuvioon mukaan. Vastuskatras koostuu käytännössä yhden ilkimystyypin, tilkkujen, eri variaatioista. Helpoimmillaan tilkut nujertavat itse itsensä epäonnistuneilla hyökkäyksillään, mutta myöhemmin lukumääräisesti lisääntyvät kiusankappaleet keksivät uusia kolttosia ja opettelevat esimerkiksi lentämään. Satunnaisia taisteluita mielenkiintoisemmaksi muodostuvat kuitenkin kenttäsuunnittelun monipuolistuvat elementit.
Keskivaiheen jälkeen kokeneemmankin loikkijan taidot laitetaan sopivalle koetukselle. Vaativimmissa kohtauksissa täytyy hyödyntää molempien paneeleiden lisäksi Vitan liikkeentunnistusta samalla pyrkien ohjastamaan sankaria perinteisin keinoin. Isometriseen näkymään lukittu kuvakulma aiheuttaa satunnaisia ongelmia, kun sankari ei loikkaa haluttuun suuntaan. Harmistus jää kuitenkin vähäiseksi, sillä epäonnisen askeleen jälkeen matka jatkuu käytännössä samasta paikasta. Mikäli jokin kohta osoittautuu useamman uusintayrityksen päätteeksi liian suureksi, siirtyy peli osuuden yli automaattisesti.
Kontrollit ovat riittävän jämäkät suurpiirteiseen kenttäsuunnitteluun nähden, joten LittleBigPlanetin epämääräistä tuntumaa karsastaneiden ei tarvitse murehtia. Vitan erikoisominaisuuksien hyödyntäminen toimii kaikilta osiltaan erinomaisesti. Monipuoliset kikkailut tuovat seikkailuun aitoa lisäarvoa sen sijaan, että tuntuisivat päälle liimatuilta tai halvoilta ratkaisuilta. Tearawaysta huokuvan sympaattisen tunnelman luo hieno audiovisuaalinen toteutus. Peli ei revittele huikeilla graafisilla efekteillä, mutta värikylläisen ja mielikuvitusrikkaan paperimaailman yksityiskohtaista ympäristöä tutkii mielellään. Rauhallinen ääniraita koostuu akustisten soitinten rennoista sävelistä. Suurin osa dialogista hoidetaan keksityllä hölynpölykielellä, joka tekstitetään suomeksi. Muutamissa välianimaatioissa kuullaan kotimaista puhetta.
Näennäisen avoimelta vaikuttava mutta lopulta melko tiukassa putkessa etenevä 3D-seikkailu on koettu parin illan aktiivisella pelailulla. Paperiystävien seuraan palaamista edesauttaa lähes loputtomalta vaikuttava keräiltävän krääsän määrä. Kokonaisuutena hurmaava ja rohkean erilainen tasoloikka nousee ehdottomasti Vitan parhaimmistoon. Sitä voi pitää jopa laitteen ensimmäisenä pakkohankintana, mikäli genre vähänkään kiinnostaa.
