Pelihalleista maineeseen noussut Namcon Ridge Racer on sittemmin saanut useita jatko-osia, ja jotkut odottivat sellaista tästäkin. Sitä R: Racing ei kuitenkaan ole vaan se yrittää pärjätä omillaan muutamien uusien ideoiden avulla.
Ura urkenee
Yksi askel perinteisistä arcade-kaahailuista poispäin on TOCA-tyylinen uramoodi tarinoineen kaikkineen. Pelaaja ottaa nuoren japanilaissyntyisen ambulanssikuskityttösen, Rena Hayamin, roolin. Rena ohjastaa piipaa-autoa kuin Schumi Ferraria ja saa kilpa-autoilutallin managerilta tarjouksen liittyä tiimiin. Hän tarttuu tarjoukseen ja pian häntä viedäänkin kuin litran mittaa kisoihin ympäri maailmaa. Pahimpana kilpakumppanina Renalla on ajotaidoiltaan ja muodollisestikin pätevä kilpailevan tiimin Gina Cavalli. Umpilineaarista tarinaa kuljettavat välianimaatiot, jotka kyllä ovat melko miehiseen makuun visualisoitu. Tyypillistä japanilaisten pelintekijöiden kieroutuneisuutta: samalla kun itse pitäisi samaistua naispäähenkilön rooliin, kilpakumppani esittelee runkoaan tuon tuosta.
Kilpailut eivät ole vain rata-autoilua, vaan myös rallipolut ja kiihdytysajot tulevat tutuiksi. Uramoodi on todella lyhyt, ja haastetta se tarjoaa vain korkeimmalla vaikeustasolla, mutta lisää pelattavaa saa suorittamalla erilaisia kilpailuja ja kilpailusarjoja varsin laajasta kokoelmasta. Näistä ja uramoodin kilpailuista saa palkintona krediittejä, joita voi käyttää uusien autojen osteluun ja niiden virittämiseen. Virittämiseen tosin on vain kaksi kohdetta: yleinen tehonlisäys ja auton kevennys. Autot ovat aitoja merkkimenopelejä prototyyppiversioineen, ja osa radoistakin on todellisia, kuten esim. Monaco ja Suzuka.
Painetta päälle
Vaikka uramoodin tarinassa esiintyy vain muutama päähenkilö, niin kilpakumppanitkaan eivät ole vain nimiä listassa. He heittävät kommenttejaan radion kautta, mikä onnistuu persoonallistamaan vastustajia ja tiivistämään tunnelmaa. Kun vielä lisätään varikolta tuleva radioliikenne, mikä voi sisältää kannustusta, vinkkejä ajamiseen tai käskyjä, ei kisoissa juuri hiljaista hetkeä tule. Todellisuudessa kuskin voisi olla vaikea keskittyä moisessa mekkalassa, mutta pelissä siitä ei juurikaan haittaa ole, päinvastoin.
Pelin tuorein idea on vastustajien hiillostaminen. Edellä ajavan peräpeilissä roikkuessa tämän yläpuolelle ilmestyy mittari, jonka täyttyessä hetken painostuksen jälkeen kyseisen kilpakumppanin hermot pettävät ja hän tekee ajovirheen antaen mahdollisuuden ohitukseen. Parempia kuskeja joutuu painostamaan kauemmin kuin keskikastia. Idea on hyvä, mutta tässä pelissä toteutettuna se ei pääse loistamaan. Ohittaminen on muutenkin niin helppoa, jos ei muuten niin mutkassa perään ajamalla, ettei peesaamaan edes tarvitse jäädä. Lisäksi näkyvän mittarin ansiosta virhekynnys on liian ilmeinen. Toisenlaisessa ympäristössä ominaisuus voisi toimiakin, mieluummin ilman mitään näkyvää mittaria.
Pelin ajomallissa on selkeästi realistisempi ote kuin Namcon aikaisemmissa ajopeleissä. Ei tässäkään mistään Gran Turismosta puhuta, ja sivuluisut ovat edelleen osana peliä, mutta ei niin liioitellusti kuin Ridge Racer-aikoina. Rallimoodiinhan ne tietenkin sopivat muutenkin. Autoja voi jopa säätää monella eri osa-alueella. Ajotuntuma on kuitenkin liian herkkä ja hätäinen, sillä tuntuu jatkuvasti vähän siltä kuin jäällä ajaisi. Etenkin ratilla ajaessa tämä tuottaa vaikeuksia. Esimerkiksi vastustajien ohitusyrityksiä peittäessä lähtee harmittavan helposti oma kiesi käsistä. Hienovaraisia ohjausliikkeitä tuntuu olevan mahdoton tehdä.
Tarina loppuu lyhyeen
Grafiikka miellyttää silmiä, vaikkei kirkkainta kärkeä olekaan, ja pyörii sulavasti ainakin yksinpelissä. Moni voi pettyä ajokuvakulmien määrään, sillä niitä on vain kaksi: auton takaa ja puskurista. Äänet ovat perustavaraa ja ääninäyttelyltä ei nyt tällaisissa peleissä paljon odotakaan. Mitään hermoja repivää ylinäyttelemistä ei kuitenkaan tarvitse kuunnella.
R: Racing ei yritä kurkotella simulaatiotaivaisiin vaan jalostaa hieman Ridge Racer-formaattia. Pidemmällä ja interaktiivisemmalla tarinamoodilla saisi pidennettyä elinaikaa. Yksittäiset kisat ja sarjat eivät oikein jaksa pitää kiinnostusta yllä kovinkaan pitkään, vaikka ne pelimuotona vastaavatkin periaatteessa lähes Gran Turismon GT-moodia. Online-mahdollisuuttakaan ei pelistä löydy. Muutama uusi idea R: Racingissa on, mutta ne eivät tee siitä mitään genren merkkipaalua.
