Kun karaokelaitteisto saapuu taloon
Ensimmäiset reaktiot SingStar–pakettia tarkasteltaessa vaihtelevat epäuskon ja innostuksen välillä. Pelin mukana tulee kaksi mikrofonia ja adapteri, jonka avulla mikit voidaan kytkeä USB-porttiin. Toinen portti on varattu EyeToy–kameralle, jolloin voi harrastaa narsismia täysin palkein. Harva on ajatellut ostavansa karaokelaitteiston, mutta tässä tapauksessa sellainen on rantautunut meikäläisen talouteen varsin huomaamattomasti.
SingStar on laulupeli, jota voidaan käyttää karaokelaitteiston tavoin, tai jossa voidaan kilpailla laulun puhtaudella. Mukana on 30 kappaleen otos pop- ja rockbiisejä. Valittavana on kappaleita vanhoista klassikoista tämän päivän hitteihin. Kappalevalikoima on sen verran vaihteleva, että luultavasti jokaiselle löytyy jokin ralli. Motörheadin ”Ace of Spades” saa raskaan sarjan laulajien suunpielet ylöspäin ja S Clubin ”Don’t Stop Moving” tarjoaa purtavaa toiselle ääripäälle. Kotimaisia kappaleita ei ole mukana, mikä on ymmärrettävää, mutta samalla erittäin harmillista. Olisi erittäin suolaista, jos peliin olisi saatavilla myös lokalisoitu lisälevy. Tuolloin tosin tulisi luultavasti ongelmia, kun suvun vanhemmat yksilöt mylvisivät Hopeista Kuuta tippa linssissä muiden odotellessa vuoroaan. Joka tapauksessa SingStar laajentaa taas mukavasti kohdeyleisöä, jolle Pleikkarin ostoa voi suositella; Suomi on kuitenkin tuhannen karaokekuppilan valtakunta.
Yksinkertaisesti toimivaa
Pelin idea on yksinkertainen; valittu kappale alkaa soida ja pelaajan tulee laulaa mukana laulumelodia. Oman laulun voimakkuutta voi säädellä ohjaimen olkanapeilla sopivaksi. Optioista on valittavissa, laulaako alkuperäinen esiintyjä mukana, vai tuleeko pelaajan pärjätä omillaan. Kappaleen aikana ruudulla näkyy joko alkuperäisen artistin musiikkivideo tai EyeToy –kameran välittämää kuvaa. Tämän lisäksi ruudun alaosassa juoksee kappaleen sanat ja keskellä ruutua näkyy viivoja, jotka kuvaavat laulumelodian suuntia ja suhteita. Nuotteja ei tarvitse osata, vaan viivat kertovat enemmänkin symbolisesti minne melodia liikkuu. Oma suoritus piirtyy ruudulle, ja tarkoituksena on, että nämä viivat poikkeaisivat mahdollisimman vähän ”oikeasta” melodiasta. Pisteitä saa yksittäisten äänten perusteella. Lisäpisteitä saa laulamalla fraasin riittävän hyvin ja kultaisista nuoteista. Jälkimmäiset ovat kappaleessa merkityksellisiä tai vaikeita ääniä, joiden suorittamisesta palkitaan. Esimerkkinä voi mainita Madonnan ”Like a Virgin” –kappaleen korkean voihkaisun.
Ennen suorituksen alkamista pelaajalla on valittavanaan joko lyhyt tai normaali versio kappaleesta. Kokonaispisteet ovat kuitenkin verrannollisia keskenään, sillä nuottien arvo on lyhyessä kappaleessa suurempi. Kokonaisen kappaleen laulaminen on kuitenkin huomattavasti haastavampaa, sillä vaikeimmat koukut ovat yleensä rallin loppupuolella. Tuolloin olisi osattava ulkoa kaikki lirputukset, jotka alkuperäisesittäjä on fiiliksissään vedellyt.
Luulot pois
Esityksen jälkeen voi kuunnella omaa suoritustaan. Oman laulun voimakkuutta voi säädellä, ja käytettävissä on myös muutama efekti. Perinteisen kaiun lisäksi käytätettävissä ovat hupailuun sopivat ”vauva-ääni” ja ”Shellin mainosmies” –efektit. Jos EyeToy on aktivoituna, voi esityksen jälkeen ihailla paparazzi-otoksia. Tuolloin kameran tallentaman kuvan lisäksi kuuluu oma laulu ilman taustoja. Meininki on kuin Idols-ohjelman karsinnoissa.
Pelissä on kolme vaikeustasoa. Tason noustessa peli on tarkempi melodian puhtaudesta ja oikea-aikaisuudesta. Helpoimmalla tasolla saa laulaa aika rankastikin pieleen, mutta vaikeimmalla tasolla homma on jo erittäin haastavaa. Pelaamisesta on varmasti hyötyä, jos haluaa parantaa laulusuorituksensa puhtautta. Grafiikka kertoo nimittäin tarkasti, kuinka syvällä metsässä tarvotaan.
Pelin pistesysteemi on sen verran kieroutunut, että laulamisen riemu kärsii pahoin, jos tärkeintä on vain pisteiden kerääminen. Parhaat tulokset tulevat nimittäin ulvomalla tai mörisemällä vokaaleja mahdollisimman puhtaasti. Oktaavialoilla ei ole väliä, joten pelaaja voi hyppiä niiden välillä miten haluaa. Varsinkin The Darknessin kappaleessa “I Believe in a Thing Called Love” on pomppimisesta etua, jos housut eivät purista riittävän kovasti. Ikävä puoli pisteytyssysteemissä on, että sanoilla laulaminen ei kannata. Tuolloin äänet katkeavat helposti ja pisteet jäävät saamatta. Kuvaavaa on, että parhaat pisteet sain vinguttamalla viulua. On kuitenkin erittäin hauskaa, että pelissä on jonkinlainen pisteytyssysteemi. Puutteet ovat helposti ymmärrettävissä. Tällä kertaa palkitaan tikkusuoran äänen tuottamisesta, eikä tulkintaan ole varaa. Ehkä seuraavassa versiossa palkitaan myös hieman taiteellisempien yksilöiden tulkinnat. Tällä kertaa Salomaan Hiskiä mukaillen ”ääni saa olla ko pässillä, kun ohjelmaa jatketaa jässillä”.
Tie tähtiin
SingStarissa hyödynnetään perinteisiä pelimuotoja, sillä tarjolla on uramoodi, yksinpelejä ja 1 vs. 1 –taistoja. Viimeisimmässä pelimuodossa on mahdollisuus kilpailla myös kahden joukkueen kesken. Joukkueet voivat koostua enimmillään neljästä pelaajasta. Uramoodissa on tavoitteena saavuttaa kansainvälinen suosio laulajana. Kaikki alkaa pieniltä klubeilta, joista on mahdollista ponnistaa demon ja levytysten kautta suuremmille areenoille. Sana leviää ja ura saa potkua keikoista. Jokainen esiintymistilaisuus sisältää jonkin tavoitteen, kuten esimerkiksi riittävän pistemäärän tavoittamisen. Jos keikka menee putkeen, ja jos tavoite on saavutettu, saa artisti bonuspisteitä, jotka kasvattavat hänen kuuluisuuttaan. Haastetta uramoodiin on lisätty rajoittamalla saman kappaleen hoilaamista toistuvasti. Tuolloin repertuaaria on laajennettava harjoittelemalla uusia kappaleita. Mielikuvituskaupunki on todella uusien tuulien tarpeessa, sillä muuten on vaikea selittää heidän innostustaan uusiin ulvoviin ja möriseviin kavereihin. Kappaleen sanat eivät enää merkitse yhtään mitään suurelle yleisölle.
Yksinpelissä on tarkoituksena hankkia valitusta kappaleesta mahdollisimman paljon pisteitä ja ottaa näin ennätyslistat haltuun. Pelimuoto on pelattavissa myös kahdestaan, jolloin kummankin pelaajan suoritukset näkyvät ruudulla. Moninpelimuodoista mielenkiintoisin on taistelumoodi, jossa pelaajat tai joukkueet ottavat mittaa toisistaan. Tuolloin joukkueen jäsenet laulavat duettoja ja sooloja pyrkien selviämään annetuista haasteista.
SingStar on niitä harvoja pelejä, joissa suosiota saavat myös vapaamuotoisemmat (ei niin kilpailulliset) pelimuodot. Tuolloin pisteiden tarkkailu jää taka-alalle ja päähuomio kiinnittyy kappaleen läpäisemiseen kunniallisesti. Laulaminen muiden kuullen voi olla monelle kova paikka, joten hengissä selviäminen ja tyydyttävän arvosanan saaminen riittää hyvän mielen hankkimiseen. Vaikka pisteitä ei seurattaisikaan, kovimmat arvosanat saavat ansaitsemansa huomion ja ”Tone deaf” –arviokaan ei jää huomaamatta. Peliä on toki mahdollisuus pelata myös ilman pisteytystä, mutta tuolloin melodiaviivoja ei näytetä.
Puuttuvia osia
Mukavasta kokonaisuudesta huolimatta pelistä puuttuu muutamia ominaisuuksia. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että pelistä puuttuu Juke Box, jonka avulla voisi kuunnella kappaleita peräkkäin. Tämä olisi erittäin tarpeellinen ominaisuus haluttaessa laajentaa omaa ohjelmistoa ottaen haltuun uusia kappaleita. Toisaalta pelin 30 kappaletta toimisivat varsin mainiosti myös kokoelmalevyn malliin. On myös ihmeellistä, ettei valikkoäänien voimakkuuteen voi vaikuttaa. Jotta laulusuoritus onnistuisi, on stereoita pidettävä riittävän kovalla, jolloin valikoissa liikkuminen on raastavaa metelöintiä. Äänenvoimakkuutta onkin säädeltävä kokoajan. Myös kappaleiden äänenvoimakkuuksissa on eroja. Suurimmillaan ongelma on George Michaelin ”Careless Whisper” –kappaleen kohdalla, joka on huomattavasti matalammilla tasoilla tallennettu kuin muut rallit.
Hauskaa tohinaa
SingStar on erittäin hauska biletuote. Alun kankeuden jälkeen lauluvuoroista tulee jo kiistaa, ja meininki karkaa helposti käsistä. On erittäin kuumottavaa miettiä jälkeenpäin, miltä The Darkness kuulostaa naapureista kolmen jälkeen aamuyöllä. Pistesysteemin puutteista huolimatta peli on hauskaa alusta loppuun. 30 kappaleen opetteleminen vie aikansa, joten jos innostusta riittää, SingStar tarjoaa haastetta pitkäksikin aikaa.
