Alkuperäistä peliä lukuun ottamatta Singstar on karaoken sijasta ollut pikemminkin sing-a-long hupia, joissa enemmän tai vähemmän kuulut laulajatähdet kutsuvat laulamaan kanssaan. Toisin sanoen alkupeäistä lauluääntä ei saa kytkettyä pois.
Tänään, 7. joulukuuta odoteltiin kauppoihin pelisarjan uusinta tulokasta, Playstation 3:lle tehtyä peliä. Monilla paikkakunnilla odotus jatkuu viikonlopun yli aina ensi viikolle saakka. Vai olenko ainoa onneton, jota rangaistaan näin julmalla tavalla?
Ehkä jo arvaattekin, että tarkoituksena ei ole kertoa ennakkovaikutelmia uudesta Singstar-pelistä. Sen sijaan yllättävästä viivytyksestä harmistuneena päätin kokeilla, millaisen virhe-ilmoituksen vanhat PS2-aikakauden Singstarit antavat uudessa PS3-konsolissa.
Tässä tapauksessa uusi tarkoittaa julkaisupäivänä hankittua konsolia. Vast'ikään julkaistussa uudemmassa ja edullisemmassa 40 gigan kiintolevyllä varustetussa mallissa PS2-pelit eivät kerta kaikkiaan toimi. Karaoke on vuosien saatossa kasvanut harvojen harrastuksesta suurten kansanjoukkojen suosimaksi ja yleisesti hyväksytyksi ajanvietteeksi. Nykyään illanviettopaikkaa etsiessään voi tuntua jopa siltä, että on vaikeampaa löytää mestaa, jossa ei harjoitettaisi karaoke-laulantaa.
Suihkussa laulaminen ei enää tunnu riittävän, vaan innokkaimmat haluavat jo kotiinkin miltei puoliammattilaistasoa olevat karaokelaitteet. Ilmiön näkyvinä merkkeinä markkinoille on ilmaantunut kotikäyttöön tarkoitettuja karaokesoittimia ja oheislaitteita sekä hyllymetreittäin karaoke-DVD-levyjä. Sonyn Singstar-pelisarja tarjoaa vaihtoehtoisen tavan musiikilliseen ajanviettoon ja omien laulunlahjojen esittelemiseen ystäville ja muille oman yhteisön jäsenille.
Aikanaan tarkastelin Sonyn listoja PS2-pelien toimivuudesta PS3-konsolissa. Tuolloin havaitsin Singstar-pelien kuuluvan alimpaan toimivuuskategoriaan, joka kansan kielelle käännettynä tarkoitta: suattaapihan ne toemiakkii, mutta toesaalta suattaavat olla toemimattakii. Siksi en edes yrittänytkään työntää vanhoja laulupelejä, vaan suosiolla säilytin vanhan ja uskollisen PS kakkosen toimintavalmiudessa.
Hieman epäilevin mielin syötin alkuperäisen Singstar-pelin konsoliin ja odotin pahinta. Yllätyksekseni peli suostui kuitenkin käynnistymään, vaikka aluksi valittelikin puuttuvaa analogista ohjainta. Profiilin tallentamisen jälkeen pääsi jo itse asiaan. Varsinaista uramoodia en kokeillut, vaan tyydyin pikaisesti kokeilemaan muutamaa entuudestaan erityisen rakkaaksi muodostunutta rallia.
Lyhyen testauksen aikana vastaan ei tullut mitään suurempia ongelmia. Ongelmat liittyivät pelin käynnistämisen kankeuden ohella virtuaaliselle muistikortille tallentamiseen. Tämän lisäksi PS2-konsolille suunnitellut mikrofonit eivät ilmeisesti olleet täysin yhteensopivia uuden konsolin kanssa. Mikrofonit vääristelivät ilmiöistä lauluääntäni tavalla, joka sai pelin tulkitsemaan miltei täydellisen suoritukseni virheelliseksi niin sävelten kuin rytmin ja sanojen lausumisen suhteen. Muuten ei säälittävän olemattomia pisteitä voi selittää. Jotain täytyy olla vialla, mikäli allekirjoittaneen parhaat pisteet tulevat kappaleista Like a Virgin ja Eternal Flame.
Pikaisessa testauksessa pyrin käymään läpi mahdollisimman monta Singstar-peliä. Aivan kaikkia hyllyssä olevia pelejä en jaksanut, viitsinyt ja ehtinyt testaamaan, mutta 50 prosentin otannalla kaikki kuusi testattua peliä toimivat yhtäläisellä varmuudella. Alkuperäisen Singstarin lisäksi koneessa kävivät itse oikeutetusti toistaiseksi ainoa Suomen musiikkimakuun lokalisoitu Legandat ja uusin maassamme julkaistu Singstar-peli, R&B. Ensin mainittu sisältää monia helposti mukana laulettavia kappaleita. Jälkimmäisen laulut ovat vähintäänkin haasteellisia laulettavia, vaikka sinällään ovat hyvää kuuntelumusiikkia.
Singstar ’80s sisältää allekirjoittaneelle silloin joskus nuoruudessa läheisiksi tulleita kappaleita. Hieman eksoottisempana kokeilulevynä sai luvan toimia Iso-Britannian saarella julkaistu Singstar Bollywood, jossa tarjolla on meille kaikille intialaisista elokuvista tutuiksi tulleita nostalgisia tunnelmapaloja ja ikivihreitä. Jostain käsittämättömästä syystä tätä hindinkielisiä lauluja sisältävää peliä ei olla vielä julkaistu Suomessa. Kysyntää varmasti olisi, jos joku vaan ymmärtäisi kysyä. Henkilökohtaiseksi suosikikseni tästä kokoelmasta muodostui Shava Shava, jonka muistamme Karan Joharin ohjaamasta romanttisesta musikaali-draamasta Kabhi Kushi Kabhi Gham (2001).
Uutta Singstaria odotellessa huomasin, että jo julkaistuissa versioissa on laulettavaa enemmän kuin ehdin rajoitetun käytettävissä olevan ajan puitteissa hoilottaa. Tässä mielessä en edes tarvitsisi uutta Singstaria, vaan voisin keskittyä tiiviimmin jo hyllyssä oleviin peleihin. Kaikista järkiperäisistä syistä ja vakuutteluista huolimatta uusi Singstar on kuitenkin pakko hankkia hyllyyn pölyttymään ennemmin tai myöhemmin. Mieluummin ennemmin, ellei jo peräti heti.
