Multiversuksen testijakso laitettiin tauolle noin vuosi sitten. Testistä jäi päällimmäisenä mieleen hauskuus, sillä hahmokavalkadi oli täydellinen yhdistelmä ysärin suosikkihahmoja ja supersankareita. Ilo ei ole varsinaisen julkaisun myötä poistunut, mutta takapakkia on otettu silti jonkin verran.
Kaikki tutut tyypit
Parasta Multiversuksessa on ehdottomasti hahmojen monipuolisuus ja persoonallisuus. Esimerkiksi Gremlins-elokuvista tutut Gizmo ja Stripe käyttävät leffoista tuttuja esineitä aseinaan. Perusliikkeiden ja erikoisiskujen ketjuttamisen oppii suhteellisen nopeasti, mutta haastavampien yhdistelmien jippoja voi opiskella harjoitusareenalla. Areenalla voi rauhassa testailla eri variaatioita, joiden avulla vastustaja on helpompi kukistaa.
Liikkeiden ketjuttaminen ei ole pakollista ja perusliikkeiden rämpyttämiselläkin pärjää tiettyyn pisteeseen asti. Eritoten tekoälyä vastaan taistellessa haastetta ei juuri ole, mutta nettipelissä turpaan tulee nopeasti pidempään pelanneilta konkareilta. Joka tapauksessa mätkintöihin on helppo tulla mukaan, vaikka olisikin täysi noviisi. Se tekee Multiversuksesta sopivan kilpailijan Nintendon Super Smash Brosille.
Kynnys aloittaa tyhjästä tuntuu muutenkin vaivattomalta. Tästä kuuluu iso kiitos mukana oleville sankareille. Jokainen hahmo tuntuu erilaiselta ja osa on jopa tehty suoraan aloittelijaystävällisiksi. Ikoniset tyypit tuovat Multiversukseen persoonaa ja huumoria, eikä Warner Brosin sankareita sovikaan asettaa liian vakavaan muottiin.
Matsia matsin perään
Mielenkiintoisesta rosterista voi silti olla vaikeaa valita juuri itselle sopivaa hahmoa, mutta onneksi niitä voi testata ennen ostoa harjoitusareenalla. Julkaisun aikaan tämä ei ollut mahdollista, vaikka testijaksossa testailua pystyi tekemään huoletta. Onneksi ominaisuus päivitettiin takaisin palautteen perusteella. Eihän kukaan halua ostaa sikaa säkissä. Työlääksi homman tekee myös se, että hahmojen avaamiseen tarvitaan paljon pelin sisäistä valuuttaa. Mammonaa saa käytännössä hakkaamalla matseja aivan jumalattomasti suorittaen samalla annettuja kausikohtaisia tehtäviä.
Beetasta mukaan hyppäävät saavat aikaisemmin ansaitut pisteensä osittain takaisin. Muuten valuuttaa tienataan eräänlaisessa tarinamoodissa. Multiversus tarkoittaa sanana useaa eri universumia, jotka ovat nivoutuneet yhteen. Tarinat sotkeentuvat mukavasti keskenään Rift-portaalien avatessa uusia juonenkäänteitä. Riftien läpäisy avaa kosmeettisia bonuksia sekä valuuttaa kauppapaikkaan, josta voi ostaa esimerkiksi uusia hahmoja. Oikein monen työtunnin jälkeen on mahdollista saada myös ilmaiseksi julkaistavia tyyppejä.
Harmillisesti kyseinen osuus tuntuu puuduttavalta, sillä odotus on pitkä ja työntäyteinen. Riftien läpäisy on helppoa, koska ne eivät vaadi juuri mitään voittamiseen. Turhauttavan siitä tekee muun muassa se, että uutta hahmoa varten pitää haaskata paljon aikaa, jotta sen saa itselleen paria viikkoa ennen muita.
Suolaa moninpelihaavoihin
Multiversuksen suola on pitkälti moninpelissä. Kaverin kanssa satunnaisten vastustajien mätkiminen on hauskaa, eikä häviäminenkään tunnu ihan hirveältä. Ehkä fiiliksen tekee osittain myös pelin kasuaali luonne.
Se tukee alustojen välistä mätkimistä, mikä mahdollistaa useamman kaverin kutsumisen mukaan koneesta riippumatta. PC:llä meno ei ollut aivan yhtä sulavaa kuin konsolilla ja taistelut katkesivat usein joko palvelinongelmiin tai muuhun nettikoodiin viittaavaan. Toivottavasti tämä saadaan korjattua.
Multiversuksessa on paljon hyviä puolia, jos etsii kaverin kanssa helppoa pelattavaa. Se on rento, hauska ja monipuolinen taistelupeli, joka ei ota itseään vakavasti. Valitettavasti nähtäväksi jää unohtuuko se ajan saatossa tyystin, sillä yksinpelaajille mittelö ei anna hirveästi mielekästä sisältöä. Multiversus olisi saattanut olla erilainen, jos tekijätiimi olisi julkaissut sen ilmaiseksi ladattavan sijaan maksullisena.
