Rock Band 2

Paluukeikan paikka. Aito ja alkuperäinen Harmonixin Rock Band on palannut haastamaan Neversoftille karanneen Guitar Heron ensimmäisellä jatko-osallaan. Niille, joille soittopelien historia ei ole täysin tuttu, pieni kertaus lienee paikallaan. Edellämainittu Rock Bandin kehittäjä Harmonix on käytännössä koko genren luoja. Ensimmäiset tiimin pelit olivat PS2:lle tuotetut mainiot Frequency ja Amplitude, joista he siirtyivät Karaoke Revolution -sarjan jälkeen luomaan Guitar Heron ja edelleen Rock Bandin. Nyt jatko-osa on täällä, joskin kyseessä on ennemminkin päivitys muutamalla kivalla uudistuksella ja 84:llä uudella kappaleella.

Settilista kuntoon

Vaikka kyseessä on lähinnä samaa kamaa uusissa kuorissa, on Rock Band kakkosessa on muutamia tervetulleita parannuksia. Asetuksista pystyy muuttamaan pelin sääntöjä monella eri tapaa, joista No Fail mode tervetullein. Jos viikonlopun kokoonpanoon ei kuulu kovimpia rock-legendoja, niin vihdoin kappaleen kuin kappaleen saa soittaa loppuun kulutettujen oluiden määrästä huolimatta. Uutena lisänä myös harjoitusmoodi, jossa jokikinen rumpu-eemeli voi käydä opettelemassa oikean maailman rumpukomppeja.

Vanhoille Rock Bandisteille suurin syy ostaa jatko-osa lienee kuitenkin uudet kappaleet ja yhteensopivuus ykkösosan kanssa. Uuden pelin mittavan valikoiman ja vielä mittavamman nettikaupan lisäksi ykkösosan omistaessaan vanhan pelin biisit saa lisättyä uuteen muutaman euron maksusta. Nettikaupasta on ladattavissa myös muutamia ilmaisia kappaleita.

Soittimet vireeseen

Pelimekaniikka ei ole muuttunut lainkaan. Pelisarjaan tuntemattomille bändi muodostetaan vokalistista, rumpalista, bassosta ja kitarasta. Basso ja kitara toimivat käytännössä samalla tavalla, ja molempia voi soittaa samalla ohjaimella. Kilpailevan pelin, Guitar Hero: World Tourin soittimet toimivat moitteettomasti myös Rock Bandissa, joskin Rock Bandin rummuissa on yksi väri Guitar Heroa vähemmän. Täten värien asettelu on hieman jännittävä, joskin muuta ongelmaa ei ole. Muut soittimet toimivatkin sitten käytännössä identtisesti molemmissa peleissä.

Vaikeusasteiden kehitys Rock Bandissa on yhä erinoimainen. Värejä käytetään melko vapaasti myös helpommilla asteilla, näin välttäen pahimman monotonisuuden. Jos vielä vokalistille saataisiin jotain oikeasti mielenkiintoista tehtävää taukojen välillä, niin voisi melkein sanoa ettei parantamisen varaa ihan hirveästi enää ole.

Keikalle

Tour mode tekee paluun kakkososassa. Tällä kertaa ei ole erikseen soolokiertuetta, vaan musisoimaan pääsee haluamallaan pelaajamäärällä lisäten tai vähentäen jäseniä tarpeen mukaan. Hyvät suoritukset palkitaan lipputuloilla ja faneilla. Rahalla saa makeeta kamaa artisteille ja fanien kautta pääsee maailmalle, muuta virkaa ei niillä ole. Maailmankiertueen lisäksi vaihtoehtona on yrittää erinäisiä, esimerkiksi tietylle soittimelle suunnattuja haasteita. Timanttiset yhtyeet voivat kaiken tämän lisäksi nakuttaa kovia tuloksia nettiin Battle of the Bandsin kautta.

Ei jotain hyvää, ellei jotain huonoakin, nimittäin suurin osa kappaleista on jälleen kerran lukittuna pelin alussa. Näitä saa avattua tuttuun tapaan kiertuemoodin kautta, mikä rehellisesti sanottuna on melko typerää. Varsinkin, kun tällä kertaa joutuu samoja kappaleita soittamaan yhä uudestaan ja uudestaan ennen uusien avautumista. Pikaisella surffauksella tosin löytyy koodi, jolla kaikki kappaleet aukeavat ja kärsimättömienkin juhlat voivat alkaa.

Jatkoille

Harmonixin uusinta tuotosta voi suositella lämpimästi kaikille musiikista kiinnostuneille. Kysymys on vain siitä, riittääkö veteraaneille muutama pieni lisämauste ja uudet kappaleet uuden pelin ostoon. Uusien kappaleiden ja todella mittavan nettikaupan lisävalikoiman lisäksi parannukset ovat kuitenkin melko mitättömiä. Muista sarjan peleistä erillään katsottuna Rock Band 2 on kuitenkin fantastinen teos, ja lähinnä puoleensavetävämmällä biisivalikoimallaan vetoaa paremmin kuin kilpailijan tekele. Ei valittamista.