Curve Digitalista on tullut muutamassa vuodessa yksi tärkeimmistä indiepelien julkaisijoista. Yhtiön monipuolisesta katalogissa on Proteuksen, OlliOllin ja The Swapperin kaltaisia rohkeita ja jopa omituisia teoksia. Norjalainen Manual Samuel jatkaa samaa omaperäistä linjaa pelaajan ottaessa vastuun epäonnisen Samuelin peruselintoiminnoista. Absurdi idea kuulostaa paperilla hyvin epäkäytännölliseltä, eikä kaksiulotteisen seikkailun toteutus jää kauas ennakko-odotuksista.
Tervetuloa helvettiin
Rikas ja omahyväinen paskiainen – Samuel – on unohtanut kolmatta vuotta peräkkäin tyttöystävänsä syntymäpäivän. Ajattelematon juppi saa triplasta palkinnoksi mojovan pulloniskun naamaan sekä uuden suhdestatuksen sosiaaliseen mediaan. Juuri kun päivä ei voisi kääntyä huonommaksi, jyrää rekka-auto Samuelin kirjaimellisesti helvetin porteille. Lippispäinen ja skeittitemppuja harjoitteleva Kuolema tekee Samuelin kanssa diilin: jos pysyt hengissä seuraavat 24 tuntia, saat paluulipun elävien kirjoihin. Muussa tapauksessa Samuelin syntinen sielu kuuluu lopullisesti viikatemiehelle. Sopimuspaperissa on vain yksi pienellä fontilla lisätty ehto. Samuelin kaikki peruselintoiminnot – hengittäminen, silmien räpyttäminen, puhuminen ja käveleminen – muuttuvat automaattisesta manuaaliseksi.
Pelaajan tehtäväksi jää hoitaa päähahmon ohjaaminen ja hengissä pitäminen. Yhdellä napilla hengitetään sisään, toisella ulos. Yksi liipaisin hoitaa oikeaa jalkaa, toinen vasenta. Silmiä räpytellään myös napilla, kuten kaikkia muitakin liikkeitä. Jos hengittäminen unohtuu, pökertyy antisankari sininaamaisena lattialle. Kuivat silmät sumentavat näkökyvyn, ja kävely nyt on vain muuten vaan tuskaisen kömpelöä ja ärsyttävää. Ja juuri kun perusominaisuudet alkavat onnistua, heitetään Samuel auton rattiin. Pelimekaniikan kanssa saa tapella koko päätarinan ajan, eivätkä näppäinyhdistelmät tunnu missään vaiheessa loogisilta. Pelin on opastettava pelaajaa kädestä pitäen suurimman osan ajasta, mutta silti muutamien kohtien läpäisy vaatii hermojen lisäksi yrittämistä ja erehtymistä. Ohjeista huolimatta tavoitteet jäävät usein hämärän peittoon. Onneksi päähahmo ei voi kuolla kampanjan aikana takaiskuista huolimatta. Kömpelöiden perusliikkeiden ohessa pelaaja saa nauttia lisäksi useista sekavista reaktiotesteistä.
Itku pitkästä ilosta, pieru tyhjän nauramisesta
Manual Samuel onnistuu parissa osa-alueessa mallikkaasti, mutta nekään eivät pelasta kokonaisuutta. Sarjakuvamainen ulkoasu sopii hyvin yliampuvan huumorin värittämään tarinaan, eikä kampanjan aikana vastaan tullut teknisiä kompastuksia. Ajoittain kontrollit tuntuvat tosin laahaavan, eivätkä nappien painallukset aina rekisteröidy kuten niiden pitäisi. Reaktiotestiosuuksissa pienetkin ongelmat pistävät v-käyrän jyrkkään nousuun.
Samuelin edesottamuksia on koko pelin ajan kommentoimassa brittiaksentilla vääntävä kertoja. Vitsiniekka naurattaa pari kertaa, mutta muuten läpät jättävät kylmäksi samalla tavalla kuin käsikirjoituksen absurdit käänteet. Muutaman tunnin mittainen pääjuoni tuntuu pidemmältä varsinkin loppupuolta värittävien turhauttavien pomotaistojen takia. Kenttiä voi halutessaan pelata myös kelloa vastaan erillisessä pelitilassa.
Selkärangaton sekoilu
Perfectly Paranormalin uutukainen ei vakuuta. Halpa ja helppo huumori ei uppoa, pelimekaniikka on ensimmäisen vartin jälkeen tuskaista puurtamista, eikä tarina lähde lentoon missään vaiheessa. Teknisesti Manual Samuelissa ei ole valitettavaa, mutta siitä uupuu kaikki nautittavan pelikokemuksen komponentit. Viihdetuotteeksi suunnatun pelin pitäisi hauskuuttaa, eikä herättää tunteita kuten ärsytys ja turhautuminen. Samuel saa jäädä minun puolesta Manalan maille.
