Beholderin lähtöasetelma on suorastaan kutkuttava. Dystooppinen valtio pitää kansalaisiaan tiukassa kuristusotteessa. Yksityisyys on kuollut ja virkamiehet keksivät uusia säädöksiä päivittäin. Pelaaja astuu eräänlaisen talonmiehen saappaisiin, jonka tehtävänä on valvoa pienkerrostalon asukkaita ja raportoida laittomuuksista.
Isoveli valvoo
Toimenkuva ei suinkaan sisällä pelkkää valvomista ja raportointia, vaan saatuja ohjeistuksia tulisi tietysti toteuttaa orjallisesti. Työ ei käy helpoksi missään vaiheessa, sillä pääkallopaikalta lyödään koko ajan kapuloita rattaisiin keksimällä mitä älyttömämpiä direktiivejä, kuten farkkujenpitokielto. Saattaapa käydä niinkin, että isot herrat haluavat eroon tietystä asukkaasta, jolloin on vain keksittävä jokin keino päästä hänestä eroon.
Onneksi valvojalla on apunaan monenlaista välinettä ja kikkaa. Jokaiseen oveen käyvä yleisavain helpottaa asuntojen tutkimista, kunhan pitää huolen, ettei asukas satu paikalle. Paikkojen penkominen sekä valvontakameroiden asennus ovat vaksin parhaat apuvälineet. Mikäli asuntoon ei meinaa päästä, niin vanha kunnon avaimenreiästä kurkistelu toimii yleensä hyvin.
Tekemisen puute ei iske missään välissä. Uusia määräyksiä puskee jatkuvasti ja antaapa valtio suoranaisia tehtäviäkin. Puuhien ohessa omasta perheestäkin täytyisi keretä pitämään huolta, minkä lisäksi asukkailla on omat huolensa, joita he mielellään jakavat. Tehtävien kirjo vaihtelee häätötoimenpiteistä puolison etsimiseen asukkaalle. Jokaisella ratkaisulla voi olla kauaskantoisia seurauksia, mikä kannattaa ottaa huomioon päätöksiä tehdessä.
Suoritusahdistus
Beholderin suurin rikkaus on samalla sen pahin ongelma. Tehtäviä tulee kerralla aivan liikaa, eikä niiden kaikkien suorittaminen meinaa onnistua mitenkään. Monessa tapauksessa jopa pieneltä tuntuvan askareen epäonnistuminen johtaa pelin loppumiseen, mikä saattaa aiheuttaa turhautumista. Tekemisen paljous ei sinänsä ole ongelma, mutta liian monesti joutuu odottamaan tiettyjen asioiden tapahtumista ennen kuin tehtäviä voi suorittaa loppuun. Välillä huomaa vain tuijottavansa ruutua ja odottavansa jotain tapahtuvan.
Toinen päänvaiva aiheutuu hämmentävästä tallennussysteemistä. Peli kertoo tallentavansa jokaisen suoritetun tehtävän jälkeen, mutta käytännössä tallennus tapahtuu tiheämmin. Jokaisen pelikerran alussa joutuu miettimään hetken, mistä homma oikein jatkuu.
Pelinäkymänä toimiva kerrostalon läpileikkaus ajaa asiansa hyvin. Päätoiminnot suoritetaan hiirellä, mutta kuvaa liikutetaan näppäimistöltä. Ratkaisu on hieman erikoinen ja aiheuttaa alkuun lievää hämmennystä. Kokonaisvaltainen strategiapeleistäkin tuttu hiiriohjaus olisi kätevämpi.
Häätöilmoitus
Idea on erittäin mielenkiintoinen ja yksinkertainen äänimaailma sekä sarjakuvamainen ulkoasu osuvat teemaan loistavasti. Parhaimmillaan meno tuntuu mukavalta ja koukuttavalta, kunnes ärsytyskynnys ylittyy. Beholder on niitä pelejä, joista haluaisi pitää, mutta pelaaminen vain on liian tuskaista, jotta siitä voisi nauttia kunnolla.
