Onko Suomen kesä jälleen pettänyt odotukset? Ovatko ilmat olleet liian kylmiä ja sateisia? Tekisikö mieli aavikon lämpöön? Ratkaisu näihin kysymyksiin voi löytyä 3DS:lle julkaistun Ever Oasis -pelin syövereistä.
Grezzo-studion CV:ssä mainitaan muun muassa kehitystyötä The Legend of Zelda: Majora's Mask 3D:n sekä The Legend of Zelda: Tri Force Heroesin parissa, joten 3DS on tekijöille varsin tuttu alusta. Se myös näkyy lopputuloksessa.
Onko keitaalla Liam kuuma?
Ever Oasis on toimintaa, seikkailua ja rahtusen roolipeliä yhdistelevä tuotos, jossa kolutaan aavikolle sijoittuvan keitaan lähialueita, taistellaan vihulaisia vastaan ja pidetään alueen asukkaat tyytyväisinä. Tekemistä piisaa, mutta mikä tärkeintä, on kokemuksesta on saatu varsin miellyttävä.
Juonikuviot alkavat pelaajan asuttamasta keitaasta, joka tuhoutuu pahan Chaos-voiman hyökkäyksessä. Sankarimme ei katso taakseen vihaisena, vaan päätyy aloittamaan uuden asutuksen päällikkönä innokkaan vesiolennon avittamana. Alku on pienimuotoinen, mutta vähä vähältä aavikon ainoa viimeinen suojaisa paikka alkaa täyttyä asukkaista.
Aavikkoasukkien kemiaa
Pelin kaksi keskeisintä asiaa ovat keitaan kehittäminen sekä aavikolla rymisteleminen. Puuhat käyvät käsi kädessä, sillä asutusta kehitetään haalimalla naapurustoon lisää ihmisiä, mikä taas puolestaan tapahtuu erilaisia resursseja keräilemällä.
Kylässä vierailevat hahmot ovat erilaisia persoonia, joilla on erilaiset kiinnostuksen kohteet ja halut. Jokin asukas ilmaantuu vierailulle esimerkiksi vain, mikäli naapurustossasi on rakennettuna donitsikauppa. Vierailun voi muuttaa pysyväksi asukkuudeksi antamalla visiteeraajalle nippu tiettyjä hänen vaatimiaan tai hukkaamiaan esineitä. Ja kas, näin asukasluku kasvaa yhdellä.
Mutta miksi asukkaiden määrällä on väliä? Uusista naamoista on useammanlaista hyötyä. Osa uusista hahmoista tuo mukanaan mahdollisuuden rakentaa keitaalle uusia puoteja, joista jokainen on keskittynyt eri myyntiartikkeliin. On shaaleja, kirjoja, donitseja, huiveja ja vaikkapa välipaloja. Kun huikopalakauppa on rakennettu, kiinnostuu nälkäinen seedling-hahmo keitaasta ja niin edespäin.
Keidastaan voi myös kehittää laajemmaksi ja hulppeammaksi asukkaiden määrän kasvaessa. Mutta mikä vekkuleinta, melkeinpä jokaisen hahmon pystyy ottamaan mukaan aavikolle taistelemaan ja kasvattamaan kokemustasojaan. Joka taistelijalla on lisäksi omat erikoiskykynsä, joita käytetään luolastoissa pulmien ratkaisemiseen. Näin ollen oman taistelijakolmikon kokoonpanoa pitää pakostakin kierrättää. Parhaimmillaan jopa useita kertoja per luolasto.
Asukkaiden tyytyväisyyttä voi kasvattaa täydentämällä eri puotien inventaariota resursseilla. Tyytyväiset keidaslaiset puolestaan kasvattavat sankariemme energiamittaria aavikolla ja luolastoissa, joten iloisista suupielistä on kosolti hyötyä.
Ihmeseinään palikoita
Oman keitaan ulkopuolella on kokonainen maailma koluttavana. Täällä vastaan tulee iso liuta vihollisia, luolastoja puzzleinensa, kosolti kerättäviä resursseja sekä ajoittain myös hahmoja, joita kutsua asukkaiksi omaan naapurustoon.
Taistelu kuumassa seikkailussa on reaaliaikaista ja simppeliä. Pelaajalla on käytössään kaksi nappia hyökkäyksiä ja yksi väistöä varten. Kuvakulma saadaan lukittua vihollisiin olkanapin painalluksella. Kontrollit ovat suhteellisen simppelit, mitä nyt varsijousella tähtääminen kesken kiivaiden taistojen ei aina ota sujuakseen. Ohjattavaa hahmoa voi vaihtaa vapaasti, ja erikokoiset sankarit erottuvat toisistaan nopeutensa sekä ketteryytensä osalta. Tekoälyn ohjaamat aseveljet toimivat suhteellisen hyvinä apureina, joskin kavereilla sattuu turhia vahinkoja hieman liian usein.
Vihollisten kurmottaminen on suhteellisen nopeatempoista puuhaa, etenkin luolastojen lopussa odottavia pomohirviöitä mätkittäessä. Taisteluihin vaikuttavat sankareiden käyttämät aseistukset, joita voi vapaasti vaihdella tietyntyyppisten taistelijoiden kohdalla. Tarjolla on muun muassa miekkamaisia aseita, aiemmin mainittuja jousia, nuijia sekä bumerangimaisia heittovärkkejä. Taisteluihin osallistuminen kerää taistelijoille kokemuspisteitä, joiden avulla sankarotukset kurmottavat helpommin vihulaisia.
Tarinaa edistävien luolastojen sekä luolien lisäksi pelaajalle tarjotaan mahdollisuutta koluta erillisia labyrintteja. Sokkeloihin päästään keräämällä palikoita, joiden avulla muutamat ihmeseinät aukeavat päästäen pelaajat taistelemaan ja keräämään hyödykkeitä. Lisäkoettelemusten koluamiseen voi käyttää kosolti tunteja.
Ehdottomasti ehkä
Ulkoasultaan Ever Oasis on varsin kaunista katseltavaa. Aavikon eri vuorokaudenajat ovat erivärisiä, ja etenkin yöaika näyttää hyvältä kaukaa kajastavine valoineen. Egypti-teemalla pelataan näppärästi, varsinkin muutamien pomotaistelujen merkeissä. 3DS:n nimiominaisuus, eli kolmiulotteinen kuva toimii myös näppärästi.
Musiikit sopivat tyyliin varsin hyvin, mutta yksikään kappale tuskin kirvoittaa erillisiä kehuja vaikkapa foorumimme Pelimusiikki-ketjussa. Sävellykset ovat hyviä mutta eivät suorastaan mieleenpainuvia. Minkään sortin ääninäyttelyä ei valitettavasti kuulla, mikä tuntuu hieman harmilliselta. Hahmot vain aukovat höpsösti suitaan tekstityksen rullatessa ruudun alalaidassa.
Juonikuvioista ei paljoa kerrottavaa ole. Tarina on kovin yksinkertainen, eikä suuria koukkuja koeta. Iso osa seikkailusta kuluu eri alueita koluten ja kyläläisten toiveita täytellen, eikä tarina tunnu iskevän suurempaa vaihdetta kehiin kuin vasta viimeisellä kolmanneksella.
Lopputeksteihin päästään noin 25 tunnin pelaamisen jälkeen, mutta mikäli haluaa nähdä ja tehdä kaiken, saa tuotokseen helposti kulutettua yli kymmenen tuntia lisää.
Aavikon aurinko ei heitä varjoa
Ever Oasis on varsin hyvä kokemus, siitä ei pääse yli tahi ympäri. Peli taiteilee tyylikkäästi Egypti-teemansa ympärillä tarjoten samalla varsin hyvän taistelusysteemin ja kauniita maisemia. Siis paljon enemmän kuin mitä Suomen kesä on säidensä osalta tänä vuonna pystynyt tarjoamaan.
