Rumarillumarei
Tietokoneanimaatiot ovat tänä päivänä kovaa valuuttaa elokuvamaailmassa. Yksi buumin aallonharjalla ratsastava sankari on Shrek: ruma, vihreä ja haiseva jätti. Valitettavasti Shrekin seikkailut eivät ole poikineet kovinkaan kunnioitettavia pelituotteita eikä samannimiseen elokuvaan pohjautuva Shrek 2 tilannetta miksikään muuta. Valkokankaalla Shrekin jatko-osa on hykerryttävä rakkaustarina appivanhempien ja nuorenparin välisistä erimielisyyksistä, jotka johtavat juonitteluun Shrekin ja hänen vaimonsa prinsessa Fionan erottamiseksi. Elokuvassa huumori kukkii ja muita satuja lainaillaan herkeämättä. Peliversio on kuitenkin joka suhteessa yksinkertaistettu ja karsittu, eikä se kykene viihdyttämään samalla tavalla kuin esikuvansa.
Pelillisesti Shrek 2 sijoittuu pulma- ja tasoloikkapelin välimaastoon. Pelaaja ohjaa yhtä nelihenkisen ryhmän jäsentä läpi suoraviivaisten kenttien. Ryhmän kokoonpano vaihtelee kenttäkohtaisesti, eikä siihen voi itse vaikuttaa. Ohjattavaa hahmoa voi vaihtaa lennossa, mikä onkin tarpeen, sillä eteen tulee melko usein jonkin tietyn hahmon erikoiskykyä kysyviä pulmia. Esimerkiksi Shrek voi siirtää esineitä, Aasi pystyy potkimaan aitoja ja puita matalaksi, Saapasjalkakissa osaa tasapainotella köysillä ja Piparkakkumies voi avata etäällä olevia vipuja heittämällä bumerangin tavoin käyttäytyvää karamellisauvaansa. Tiukassa taistelutilanteessa prinsessa Fionan kyky hidastaa aikaa saattaa tulla tarpeen. Valitettavasti samankaltaisia pulmia kierrätetään kyllästymiseen asti. Taistelukohtauksia esiintyy sopivin väliajoin, mutta yksinkertaisen taistelusysteemin takia niiden parissa ei häikäisty. Vain ohjaimen perustoimintoja hyödyntävät kontrollit on tosin kokemattomammankin pelaajan helppo oppia.
Nelinpeliä
Shrek 2:n tekoäly on heikko: Viholliset ovat kuuroja ja lähes sokeita. Taistelutilanteissa pelaajan kimppuun saattaa käydä härkälauman tavoin esimerkiksi ritareita, jättiläisrottia tai heinähangoilla huitovia varkaita. Pelaajan puolella huiskivat hahmot seuraavat ihmisaivojen tuumailua uskollisesti, mutta suurta apua heistä ei ole. Tekoälyhahmot eivät esimerkiksi osaa itsenäisesti hyödyntää erikoiskykyjään. Tietokonehahmojen älykkyysosamäärän alhaisuutta kuvastaa hyvin se, että viholliset ja omat eivät reagoi toisiinsa, jos pelaajan ohjaama hahmo ei ole lähietäisyydellä.
Shrek 2 tukee maksimissaan neljän pelaajan moninpeliä. Erityisiä moninpelimuotoja ei ole, vaan tarinatilan voi pelata yhteistyössä kavereiden kanssa. Tällöin tiimityöskentely tehostuu merkittävästi ja pelin pelaamiseen tulee aivan toisenlainen tunnelma. Toisaalta jo ennestään helppo peli muuttuu moninpelinä vielä helpommaksi. Suurimmat haasteet löytyvät ajoitusta ja sorminäppäryyttä kysyvistä Hero Time -tehtävistä, jotka on pelattava yhdellä hahmolla. Jokin ryhmän hahmoista voi esimerkiksi joutua osoittamaan kykynsä rytmipeliä muistuttavassa laulutehtävässä, selvittämään kiperän tasohyppelykohtauksen tai ohjaamaan lentävää lohikäärmettä esteradan läpi. Hero Timet ovat itseasiassa koko pelin parasta antia. Ryhmän ominaisuuksia voi parannella matkan varrelta kerättävillä kolikoilla, mutta se ei ole välttämätöntä, koska ilman päivityksiäkin pärjää. Shrek 2 on lisäksi lyhyt kokemus, sillä tarinatilan läpäisyyn ei välttämättä kulu kokonaista päivääkään. Uudelleenpeluuarvoa on yritetty nostaa avattavilla bonustehtävillä, jotka eivät kuitenkaan ole vaivan väärtejä.
Kaukaisilla mailla
Shrek 2 sisältää valkokankaalta tuttuja ja vain peliin luotuja maisemia. Pelaaja pääsee esimerkiksi piipahtamaan Kaukaisessa maassa, vehreissä suoalueen metsiköissä, maatilalla ja kolkossa keskiaikaisessa linnassa. Pelialueet ovat lähes poikkeuksetta ahtaanpuoleisia, staattisia putkia, joissa edetään kehittäjän määräämällä tavalla. Kamera liikkuu kiskoilla ja sitä voi vain aniharvoin itse ohjata. Toisaalta pelissä ei yleensä tule tilanteita, joissa kuvakulma aiheuttaisi pelikokemusta takaraivoon kumauttavia ongelmia. Silloin tällöin osa vihollisista saattaa jäädä kuvan ulkopuolelle, mutta se ei ole järin vaarallista, koska perusvihollisilla ei ole käytössään pitkän kantaman aseita.
Teknisesti Shrek 2 kärsii samanlaisesta kunnianhimon puutteesta kuin pelillisestikin. Pelin visuaalinen anti on värikästä, mutta grafiikka ei missään vaiheessa säväytä. Tekstuurit, 3D-mallit ja animointi ovat keskinkertaisesti toteutettuja. Ruudunpäivitys pysyy sentään tasaisena alusta loppuun. Melkeinpä saman virren voisi laulaa myös äänitoteutuksesta. Äänimaailma on niukahko, eikä musiikki jää mieleen. Ääninäyttelystä on annettava risuja, koska elokuvan erinomainen näyttelijäkaarti on vaihdettu brittiaksenttia vääntävään amatöörikatraaseen. Erityisesti kenttien välit täyttävä ja tarinaa kuljettava teennäinen tarinanlukija särähtää korvaan.
Perheen pienimmille
Vuosi 2004 on ollut lisenssipeleille erikoislaatuinen: Kesällä ilmestyneet Riddick ja Spider-Man 2 onnistuivat olemaan aidosti hyviä pelejä. Kuinka monena viime vuotena on julkaistu edes yhtä laadukasta lisenssipeliä? Valitettavasti True Crime: Streets of LA:n kehittänyt Luxoflux ei ole onnistunut nostamaan Shrek 2:ta vankilapakoilun ja hämistelyn tasolle. Aivan onneton peli ei sentään ole, sillä alhainen vaikeustaso ja yhteistyömoninpeli sopivat varmasti perheen tenavaosastolle. Xboxin heikossa lastenpelivalikoimassa Shrek 2 on ihan kohtuullinen suoritus – harmi vain, että sitä ei ole viitsitty suomentaa.
