Erilaisten extreme-lajien kirjo on viime vuosina laajentunut
laajentumistaan. Ilmiöön on ollut osaltaan vaikuttamassa jo PlayStation
Onelta tuttu Tony Hawk's Pro Skater, joka on poikinut lukemattomia
jatko-osia. Rullalautailun ohella virtuaaliseen muotoon on käännetty
lukuisia muitakin lajeja, kuten lumilautailu, BMX-pyöräily ja surffaus.
Nyt uutena lajina extreme-pelien sarjaan liittyy maailmalla kovassa
kasvussa oleva wakeboarding. Idealtaan tämä tuore urheilumuoto
muistuttaa muita kaistapäisiä lajeja: urheilija surffaa veneen perässä
temppuillen kahdella veneen luomalla aallolla. Olennaisena osana lajiin
kuuluvat myös grindit, isot hyppyrit sekä muut extreme-ympyröistä tutut
elementit. Shaun Murrayn tähdittämä Wakeboarding Unleashed pyrkii
tuomaan tämän uuden lajin suuren yleisön tietoisuuteen virtuaalisessa
muodossa. Realistisuudesta on pelin osalta tingitty pelattavuuden
nimissä, sillä lajin tarjoamista edellytyksistä on menty aika paljon
pidemmälle.
Wakeboarding Unleashed ei Tony Hawk's Undergroundin tavoin pyri
kertomaan tarinaa aloittelevasta extreme-lajin harrastajasta, vaan
vanhojen Haukkojen tyyliin peli on jakautunut erillisiin pieniin
kenttiin. Näissä suoritetaan aina tietyt vakiotehtävät ja hyvästä
menestyksestä palkitaan pääsyllä eteenpäin. Ärsytystä herättäneiden
tasojen aikarajojen sijaan pelissä on käytössä groove-mittari, joka
tyhjentyy hiljalleen koko ajan, mutta täyttyy temppuja tekemällä.
Taitavaksi kehittyessään pelisessiot luonnollisesti pitenevät, vaikka
toisaalta ne eivät veny loputtoman pitkiksi, sillä ajan kanssa groove
alkaa vähentyä yhä nopeammin.
Kentissä piisaa vaihtelua
Toimeksiantojen osalta peli noudattaa perinteistä linjaa: joka tasossa
on tietyt vakiotehtävät, jotka täytyy suorittaa seuraaviin kenttiin
päästäkseen. Esimerkiksi tarpeeksi suuren pistemäärän sekä onnistuneen
kombon suorittaminen ovat pelin toimeksiantojen peruskauraa.
Tämäntyyppisten tehtävien lisäksi mukana on joukko haasteita, jotka
tulee suorittaa tietyn aikarajan sisällä. Esimerkiksi pelaajan pitäisi
pystyä keräämään yhden kombon aikana kentästä kymmenen numerokuvaketta,
jotka on ripoteltu pitkin tiettyä grindauspaikkaa.
Suurin osa tehtävistä on extreme-peleille hyvinkin tuttua huttua, mutta
joitakin poikkeuksiakin löytyy. Eräissä haasteissa tapahtumat on
nimittäin kuvattu kaukaa pelaajan edestä ja oudon kuvakulman myötä
vaikeustaso kasvaa yllättävän paljon. Huonon näkyvyyden käyttäminen
haastetta lisäävänä tekijänä tuntuu kuitenkin hieman epäreilulta.
Muutenkin tehtävät alkavat maistua jo puulta, sillä extreme-pelien
kaavaa noudatetaan turhan orjallisesti. Toisaalta Wakeboarding
Unleashediin on istutettu tiettyjä haasteita, joita ei ole
extreme-ympyröissä pahemmin nähty. Esimerkiksi aika ajoin vastaan tulee
ajopelejä muistuttavia osioita, joissa ajetaan veneellä tiettyä rataa
ympäri. Tämänkaltaisissa osuuksissa kuitenkin näkyy, ettei pelitiimin
pääasialliseen kuvaan kuulu ajopelien tekeminen, ja osiot tuntuvatkin
lähinnä pakkopullalta. Vaihtelua on siis yritetty saada mukaan, mutta
tulos ei ole kovin onnistunut.
Kenttiä Wakeboarding Unleashed tarjoaa yksitoista kappaletta. Ne
eroavat teemojensa osalta mukavasti toisistaan lukuun ottamatta paria
pientä poikkeusta. Aurinkoisten hiekkarantojen lisäksi voi lautailla
muun muassa Hongkongin satama-alueella sekä sumuisella sotalaivojen
hautausmaalla. Ympäristöt tarjoavat erinomaiset edellytykset hurjille
tempuille; esimerkiksi grindaamaan pääsee tykkien piippujen sekä
satamarakennusten päällä. Selvää "kieli poskessa" -meininkiä on siis
havaittavissa, eikä tällä osa-alueella jäädä kilpailijoiden varjoon.
Kentät eroavat muiden extreme-tuotosten vastaavista siinä, että vene
kuljettaa pelaajaa ennalta määrättyjä reittejä. Mitään hirvittävän
laajoja kentät eivät kuitenkaan ole, sillä kierros kestää keskimäärin
pari minuuttia.
Vaihtelua tasoihin saa halutessaan käyttämällä vaihtoehtoisia reittejä,
jotka aktivoidaan osumalla niitä symboloiviin kuvakkeisiin. Pääreitistä
poiketaan vain hieman, joten kierros ei muutu olennaisesti.
Kiertoteiden ohella pelaaja voi päästä uusiin paikkoihin irrottamalla
otteensa veneen köydestä. Näin ollen ulottuville avautuvat paikat,
joihin pääsemiseen köyden pituus ei riitä. Usein parhaat pisteiden
saalistuspaikat ovatkin veneelle ulottumattomassa paikassa. Pelaajan on
osattava siis oikea-aikaisesti irrottaa ote köydestä, ja laudan vauhdin
hiljentyessä päästävä sopivaan paikkaan suorittamaan temppuja. Mikäli
vauhti loppuu kokonaan ilmestyy pelihahmo takaisin veneen perään. Pelin
ehdottomasti paras puoli onkin erikoinen venesysteemi, joka saa
tuotoksen erottumaan muista extreme-julkaisuista. Ummehtunutta genreä
on siis pystytty jossain määrin tuulettamaan uudenlaisen lajin
tarjoamien mahdollisuuksien myötä.
Idearikkaus on pelin suola
Wakeboarding Unleashedin selkärankana voidaan pitää uramoodia, joka
toistaa samoja kaavoja kuin genren muut kilpailijat. Pelaaja etenee
pikkuhiljaa kohti loppua lautailijan taitojen kehittyessä. Yhteensä
mukana on seitsemän hahmoa, jotka eroavat toisistaan aluksi melko
paljon, mutta pelin edistyessä erot tasaantuvat. Loppujen lopuksi
hahmovalinnassa ratkaisee vain lautailijan ulkonäkö sekä hänen osaamat
erikoistemppunsa. Kaikilta löytyy samat peruskikat, ja muutenkin
temppukirjo on muista extreme-peleistä tuttu.
Uratilan ohella yksinpelinä voi tahkota vapaasti tasoja, mutta mitään
uutta mielenkiintoista ei tarjota. Onneksi kaksinpelissä on hieman
enemmän yritystä, sillä pari tuoretta ideaa on mukana.
Tug-O-War-pelimuodossa pelaajat yrittävät tehdä temppuja, ja mitä
parempia pistemääriä onnistuu saamaan, sitä lyhyemmäksi vastustajan
köysi muodostuu. Lopulta, kun toisen köysi on niin lyhyt, ettei
temppuja saa suoritettua, loppuu peli siihen. Toinen ja samalla
fiksumpi uusi pelimuoto on co-op-moodi, jossa pelaajat pääsevät
tekemään yhteistyötä. Siinä kaksi pelaajaa jakavat moottoriveneen
kuskin sekä lautailijan osat keskenään ja suorittavat tasoissa tehtäviä
yksinpelin tapaan. Harmillista kyllä, co-op-pelimuodossa ei päästä
pelaamaan uramoodista tuttuja kenttiä, vaan ne on korvattu muutamalla
kaksinpeliä varten suunnitellulla tasolla. Toisaalta kyseiset kentät
soveltuvat paremmin yhteistyöhön, ja niihin on ripoteltu tekemistä sekä
lautailijalle että veneen kuljettajalle. Kun lautailija yrittää tehdä
pitkää komboa, voi venekuski samalla suorittaa omia tehtäviään. Niihin
kuuluu esimerkiksi hyppyristä kyllin pitkälle loikkaaminen. Näin ollen
molemmilla riittää puuhasteltavaa, ja lyhyydestään huolimatta
co-op-moodi jättää hyvän maun suuhun.
Viimeinen silaus puuttuu
Ulkoasun osalta peli ei yllätä. Ympäristöt näyttävät hyvin kliinisiltä
ja maisemat tuovat mieleen genren muut edustajat. Toisaalta osa
tasoista loistaa mielikuvituksellisuudellaan, mutta joukkoon mahtuu
myös tylsännäköisiä ja harmaita kenttiä. Erityisesti Venetsia
loputtomine talorivistöineen jää mieleen. Puolustukseksi kuitenkin
sanottakoon, että sääolosuhteet on pelissä onnistuttu toteuttamaan
erinomaisesti. Veden kautta maisemat peilautuvat nätisti ja horisontti
näyttää osassa tasoista pelottavan aidolta.
Harmi kyllä, musiikillinen anti ei pysty edes siihen, mihin graafisella
puolella päästään. Kappalevalikoima on kieltämättä laaja, mutta
suurimmaksi osaksi musiikki jää pelkäksi taustajumputukseksi.
Tunnetuimmista esiintyjistä mainittakoon Van Halen, joka esittää
Unchained-kappaleensa vuodelta 1981.
Sapiskaa on vielä annettava teknisestä toteutuksesta. Välillä
onnistunut pelisuoritus hylätään ilman minkäänlaisia selityksiä, mikä
ärsyttää varsinkin vaikeissa kohdissa. Lautailijan äkillinen kaatuminen
on myös turhan yleinen vaiva, eikä kiukunpuuskilta voi välttyä.
Kyllähän tämä maistuu
Ennen kaikkea Wakeboarding Unleashedista jää mieleen erikoinen
venesysteemi, joka erottaa pelin extreme-pelien tulvasta. Myös
onnistunut, joskin melko lyhyt co-op-moodi yllättää, samoin kuin
erinomainen tasosuunnittelu. Kun uramoodin saa läpi, pääsee katselemaan
lyhyitä videopätkiä hahmojen edesottamuksista tosielämässä.
Wakeboarding Unleashedin puitteet ovat siis tutut, ja tuotosta voisikin
kutsua turvalliseksi valinnaksi extreme-pelien saralla, niin hyvässä
kuin pahassa.
