Vaikka musiikkipeligenren viimeiset vuodet ovat menneet varsin mollivoittoisissa tunnelmissa, SingStar on ja pysyy. PlayStation 3:lla free-to-play-muottiin taittunut bilepelien ylivaltias on päätynyt nyt myös tuoreemmalle konsolisukupolvelle. Pääosin sinivalkoisen soittolistan ympärille kyhätty SingStar Suomibileet on tuttu, turvallinen ja monella tapaa totaalisen väärin uudistunut julkaisu.
Huominen On Huomenna, Eilinen On Kuollut
Mikä teki kahdella edellisellä PlayStation-konsolilla onnistuneen SingStar-kokemuksen? Itse itselleni vastaten: hyvä ja monipuolinen biisilista. Suomibileiden rallatuksia tutkaillessa on ikävästi todettava, että tällä kertaa poiminnat ovat menneet monilta osin vihkoon. Vaikka soittolistalla on eturivin tähtiartisteja JVG:stä ja Apulannasta lähtien, kappalevalintoja on vaikea kehua erityisen houkutteleviksi. Arvelin alkuun syyn olevan omassa musiikkimauttomuudessani, mutta varta vasten SingStaria varten järjestetyissä iltamissa kävi nopeasti selväksi, että vanhat kokoelmat saivat sukupuolesta ja iästä riippumatta huomattavasti enemmän suosiota. Uusin paketti kun ei tarjonnut neljän hengen ryhmälle ensimmäistäkään kappaletta, jonka jokainen olisi tiennyt. Missä luuraavat karaokebaarien ikivihreät? Kaikella kunnioituksella nykyaikaista listamusiikkia kohtaan, mutta esimerkiksi SingStar SuomiPOPin Eppu Normaalit ja Scandinavian Music Groupit ovat huomattavasti Kasmiria sekä Cheekiä mukavampia laulettavia – ikimuistoisuudesta puhumattakaan.
Harmillisesti myös edellisen sukupolven versiossa ollut taaksepäin yhteensopivuus PlayStation 2:n SingStar-levyiltä lukemiseen on kariutunut matkalla. Toisin sanoen ainoa vaihtoehto biisilistan kartuttamiseen ilman laitteiston vaihto- ja käynnistysrulettia on vinguttaa Visaa verkkoputiikin tiskillä. Onpa osa aiemmin hankituista kappaleistakin odottamassa riihikuivaa virtuaalikäteistä, joskin suomenkielisistä biiseistä vain TikTakin Lopeta on arvosteluhetkellä ostettavana. Tämä ajaa Suomibileiden kannalta harmillisesti siihen, että PlayStation 3:n kaivaminen pölykerroksen alta tuntuu huomattavasti mielekkäämmältä vaihtoehdolta.
Lisäksi genrerajaus tuottaa pettymyksen. Kai se on nykytrendien valossa ymmärrettävää, että suomiräp ja iskelmäpop ovat keskiössä, mutta olisiko perinteisempi rock oikeutettu edes yksittäiseen jämäbiisiin? SuomiSuosikeilla olleet Amorphikset ja Apocalypticat lienevät tyystin poissa huudosta, sillä bändien kevyempien radiokappaleiden luulisi menevän joukon jatkona kuten aiemminkin. Eppu Normaalin ja Popedan voisi myös mainita menneistä esimerkeistä. Onneksi edes sinivalkoisten tunteiden tulkki Arttu Wiskari porhaltaa menemään mökkitiellään.
Call Out My Name Maybe
Siirtyminen uuteen sukupolveen on tuonut SingStariin muutamia uudistuksia. Ensinnäkin aiemmin tutuksi tullut pistesysteemi on moninkertaistettu entistä isompiin lukemiin. Siinä missä aikanaan 9000 pisteen rajapyykki erotti jyvät Akoneista, nykyisin alle kahden ja puolen miljoonan pojon rykäisyjä on syytä paheksua kovaan ääneen. Samalla käyttöliittymä ja valikkorakenne ovat saaneet hitusen lisää ilmavuutta mukaan, mikä tuntuu nopeuttaneen siirtymiä jonkin verran ripeämpään suuntaan.
Uudistuksiksi voinee myös laskea mittavan määrän riistettyjä ominaisuuksia. PlayStation 3:lle lisäsisältöpaketteina tuodut tanssi- ja kitaratilat eivät olleet timanttien tavoin ikuisia. Huomattavasti harmillisempana muutoksena kappaleiden vaikeusastevaihtoehdot on poistettu. Kultakurkut toki pärjäävät pelkällä normaalilla haasteellakin, mutta säätövaran poistuminen hämmentää silti.
Vanhat mikrofonit toimivat tutulla varmuudella, mutta tarjolla on lisäksi mobiiliapplikaatio. Androidille sekä iOS:lle ladattava SingStar-sovellus mahdollistaa myös haasteiden lähettämisen, soittolistojen luonnin sekä sosiaalisessa mediassa elvistelyn. Arvostelutilanteessa applikaation käytännön toimivuus on valitettavasti yhä täysi mysteeri, sillä Lumialleni on konsolijättien kilpailuasetelman vuoksi tuskin tulossa tukea vastaisuudessakaan.
Surupuku On Kunniavieras
SingStar Suomibileiden arvostelun venyminen kertoo lopputulemasta kaiken olennaisen: illanistujaisissa vanhat versiot houkuttavat pelaajia enemmän. Teknisesti ja tuotannollisesti tuorein osa on pätevä karaokepeli sekä katsaus listamusiikin tilaan, mutta bileiden ohjelmanumerona se kerää enemmän pölyä kuin pyörittämistä. Samalla on syytä ihmetellä julkaisun sinivalkoista lisänimeä, sillä 30 kappaleen listasta peräti seitsemän rallia lauletaan englanniksi. Esimerkiksi Carly Rae Jepsenin sekä Pharrell Williamsin kytkokset kylmään pohjolaan jäivät yhä hämärän peittoon.
Suurin ongelma on kuitenkin biisikattauksen hajanaisuudessa, joka ei tunnu tarjoavan oikein kenellekään mitään. Monotonisuudessaan tarjonta ärsyttää monipuolisesti eri musiikkityyleistä pitäviä, mutta samalla se ei raaputa minkään yksittäisen genren pintaa lakkakerrosta syvemmältä. Joukkoon olisi mahtunut muutama listapoppirynkytys vaikkapa kasarilta, ysäriltä sekä tuutausarilta, jolloin kokonaisuus olisi välittömästi astetta kiinnostavampi. Toivottavasti markkinoille pukataan vastaisuudessa kattavampia SingStar-kokonaisuuksia, sillä Suomibileet osoittautuu melkoiseksi pettymykseksi. Toisaalta biisikattausta voi kukkaroa avaamalla parantaa roimasti, vaikka verkkopuodin antimet ovat toistaiseksi köyhänlaiset. Josko tuosta poimisi matkaan Queenin Bohemian Rhapsodyn, Tenacious D:n Tributen, Scorpionsin Wind of Changen, Kelly Clarksonin Since U Been Gonen... Jassoo, tulikin kallis reissu.
