Lukuisia jatko-osia poikinut SSX-sarja lautailee nyt myös N-Gagelle. Tahallisesti ylilyövistä ilmalennoista ja tempuista sekä erikoisista hahmoista tuttu sarja jatkaa samaa linjaa myös N-Gagella. Miten nopeatempoinen lautailu luonnistuu sitten kannettavalla formaatilla?
Yli rajojen lumipuuterilla
Isommilla alustoilla SSX on aina ollut teknisesti sulava ja vauhdikas kokonaisuus. Suurin osa sarjan tunnelmasta onkin välittynyt vauhdin ja hyvän pelattavuuden kautta. Kannettavalle konsolille siirryttäessä osa vauhdista ymmärrettävästi katoaa, tässä tapauksessa liian suuri osa. SSX Out of Bounds on N-Gagen ensimmäinen lautailupeli ja toimiva sellainen, mutta vauhdin tunne ei ole kohdallaan. Ruudunpäivitys pysyy todella alhaalla jatkuvasti, ja lyhyt piirtoetäisyys tekee maaston arvioimisesta välillä lähes mahdotonta. Esimerkiksi rautaputkeen kohdistettu hyppy on tuskaa, sillä kääntyminen tapahtuu asteittain eikä siis kovin sulavasti. Myös kohteen etäisyyden arvointi on tässä ongelma, ja yleensä hahmo hyppääkin liian kauas tai väärään kohtaan. Tästä johtuen erikoiset reittivalinnat usein vaihtaa helpompiin mutta pidempiin, jolloin myös voittamisen mahdollisuus laskee aika lailla. Sen sijaan perinteisten temppujen tekeminen luonnistuu hyvin, kiitos N-Gagen näppäimistön. Lähes joka tempulle on oma näppäimensä, ja näin ollen vaikeita näppäinyhdistelmiä ei tarvitse tehdä. Hyppääminen ei ole millintarkkaa, ja peli onneksi armahtaa pienet kömmähdykset, esimerkiksi hypyn aloituksessa ja laskeutumisessa. Jatkuvasti kaatuileva lautailija ei ole siis liian tuttu näky.
Erilaisia pelimoodeja SSX Out of Boundsissa on muutama. Conquer the mountain -moodi on näistä keskeisin. Kyseisessä moodissa pelaaja osallistuu erilaisiin haasteisiin, joita on rinteiden eri osissa. Näihin kuuluvat muun muassa halfpipe-kisat, vauhdikkaat laskukilpailut ja näiden kahden variaatio, jossa lasketaan alas rinne ja pyritään saamaan hyvät pisteet ja sijoitus. Näiden moodien lisäksi mukana on myös muutama hieman erilainen moodi, kuten 1 vs 1 -kilpailut. Kisojen aikana on mahdollista kerätä boost-mittariinsa adrenaliinia, jonka avulla hahmo pinkaisee lujaan vauhtiin. Boost-mittarin taktinen käyttö on tärkeä osa pelissä menestymistä, ja kannustaa pelaajaa temppuilemaan aina kun mahdollista adrenaliinillä palkiten. Tuttuun tapaan kilpailuista voittaa pisteitä, joilla voi parantaa lautailijan ominaisuuksia ja hankkia uusia lautoja. Alussa valittavana on kymmenen eri lautailijaa, joista jokainen loistaa jollain osa-alueella. Jokaisella hahmolla on myös oma tyylinsä, tosin N-Gagen pienellä ruudulla näiden ulkomuoto ei hirveästi vaikuta hahmon valintaan. N-Gage Arenan kautta on myös mahdollista ladata erilaisia varusteit, kuten myös lähettää hahmonsa varjon kilpailemaan muiden kanssa. Erillistä Arena-moninpeliä ei siis ole, tosin Bluetoothin kautta on mahdollista kilpailla neljän pelaajan voimin.
Fättii musaa ja viileitä biittei
SSX:n kaltaisen pelin tekeminen käsikonsolille ei ole mikään helppo homma. Tämä näkyy SSX Out of Boundsissa. N-Gagesta on kyllä otettu tehoja irti ja grafiikka on ihan mukavaa katseltavaa, mutta ongelmatonta se ei ole. Suuret ja sokkeloiset rinteet ovat kova pala N-Gagelle, ja tekstuureiden klippaamista sekä piirtoetäisyyden lyhyyttä on ehkä turhankin paljon. Missään nimessä tämä ei estä pelaamista, mutta SSX:lle tunnusomainen vauhti, sulavuus ja keveys ovat poissa. Suurimman osan ajasta ei edes tiedä missä menee, sillä ratoja on vaikea hahmottaa edellä mainituista syistä. Näytön pienuuden vuoksi pelaaja löytää itsensä välillä myös liukumasta jossain, minne ei tarkoitus ollut mennä. Välillä tulikin sellainen tunne, että sama mihin hyppää, jatkaa hahmo laskuaan omia menojaan. Alustasta johtuen SSX:n ydin on tässä osassa poissa, jäljellä on vain sarjaa mukaileva osa. Graafisesti peli on PSX-tasoa, ja tuokin mieleen takavuosien Cool Boarders -sarjan.
Äänimaailma onneksi pelastaa ja onnistuu tuomaan rennon ja tutun tunnelman peliin. Vaikka monauraalinen ulostulo ei hivelekään kuuloaistia, toimii musiikki silti yllättävän hyvin. Musiikin takana ei ole mikään naapurin eJay-dj, vaan suuren luokan artistit, kuten Red Hot Chili Peppers, Black Eyed Peas, Jane's Addiction ja Fatboy Slim. Kappaleet sopivat peliin, ja on myös mahdollista luoda oma biisilista, joten ärsyyntymistä ei tältä osin synny. Lautalijoiden tuuletushuudoista, kaatuiluista ja rautaputkien päällä liusumisesta koostuva äänimaailma toimii, mutta tälläkään osa-alueella ei ole odotettavissa mitään erikoista. Audiovisuaalisesti SSX Out of Bounds onkin toimivaa, mutta pelintekijät ovat valitettavasti haukanneet liian suuren palan kakusta, mikä näkyy pelin takkuilussa.
Kelpo yritys, kohtalainen suoritus
SSX Out of Bounds ei ole huono peli eikä myöskään huono snoukkapeli. N-Gagelle se on ensimmäinen genressään ja tässä mielessä harkitsemisen arvoinen ostos. Toisaalta lautailupelit sopivat niin paljon paremmin isommille konsoleille upeine grafiikkoineen ja vauhdin tunteineen, ettei kannettavaa versiota voi oikein suositella muuta kuin fanaattisimmille virtuaalisnoukkaajille. Bluetooth-moninpeli toimii ja muutaman kaverin kanssa tarjoaa hetken hauskaa, mutta aivan kuten myös television ruudulta, eivät myöskään N-Gagen ruudulla lautailupelit ole mitään parhaita moninpelejä. Tällaisenaan SSX Out of Bounds ei vakuuta, kyseessä on peli, jonka voi hyvin mielin jättää hyllylle. N-Gagen extreme-pelien kuopus Tony Hawk's Pro Skating on edelleen parasta kannettavaa lautailuviihdettä.
