PSP:n pelivalikoiman vitsauksena ovat laitteen ensimmäisen vuoden aikana olleet heikosti onnistuneet käännökset kotikonsoleilta. Monet paikkansa vakiinnuttaneet sarjat ovat yrittäneet suoraan siirtää sekä pelityylin että sisällön kannettavaan muotoon. Valitettavasti tämä ei useinkaan onnistu ilman ongelmia ja nyt samaan sudenkuoppaan on astumassa yksi viime vuosien menestyneimmistä lautailupeleistä, SSX.
Suksilla rinteeseen...
SSX On Tour on suora käännös kotikonsoleille ilmestyneestä ja samaa nimeä kantavasta tuotoksesta. Peli arvosteltiin myös KonsoliFINissä perin onnistuneeksi jatkoksi menestyneeseen sarjaan. Kiitosta saivat yleinen ulkoasu sekä pelaamisen hauskuus.
PSP-versiokin näyttää hyvältä. Valikot ovat pirteän tyylikkäitä, piirtoetäisyys on riittävä ja peli pyörii sulavasti. Kuvakulma voisi olla parempikin, koska pelaaja ei useinkaan näe tarpeeksi eteenpäin mutkaisilla radoilla. Vaikka peli näyttääkin kelvolliselta, eroa kotiversioihin syntyy kuin yöllä ja päivällä kaiken näyttäessä rujommalta kuin isoveljiensä pyörittämänä. Grafiikka ei kuitenkaan kummemmin häpeile koneen muun tarjonnan rinnalla. Jopa äänipuoli toimii ja musiikkiraidalle on valittu SSX-maailmaan mainiosti sopivia artisteja. Lisäksi latausajat ovat sopivan lyhyitä, vaikka latausruutua ehtii tässäkin pelissä oman aikansa katselemaan. Yleisesti todettuna EA on onnistunut hyvin siirtämään SSX:n audiovisuaaliset edut myös PSP:n puolelle.
Valitettavasti hauskuudesta on jouduttu karsimaan. SSX-sarja on alusta asti suunniteltu analogitateilla varustetulle konsoliohjaimelle, mikä näkyy käännöksenä tehdyssä pelissä armottomasti. Ohjaus on sekavaa, käytti sitten ristiohjainta tai analogitattia. Liikkuminen onnistuu kummallisesti molemmista, mutta temppujen tekemiseen pitää kuitenkin käyttää ristiohjainta. Ristiohjain puolestaan tekee laskijan ohjastamisesta liian kulmikasta. Vaikka sekavasta ohjaamisesta pääseekin ajan kanssa jyvälle, ei se tunnu luonnolliselta tai kovinkaan hauskalta missään vaiheessa. Ongelman vakavuus riippuu myös paljon laskettavasta radasta, sillä ahtaammissa ja mutkaisemmissa radoissa ohjauksen rajoittuneisuus korostuu. Lisäksi johtuen osittain ohjauksesta, vaikeustaso tuntuu harvinaisen kovalta läpi pelin. Temppuilu on sentään säilyttänyt oman hauskuutensa. Hypyt ovat ilmavia ja ilmassa pystyy tekemään mitä ihmeellisimpiä liikkeitä, kunhan vaan muistaa pitää huolen alastulosta.
...ja laudalla puuhun
On Tour sisältää välineistä lumilaudan lisäksi perinteiset laskettelusukset, joilla kisaaminen ainakin PSP-versiossa on lautaa miellyttävämpää. Pelimuodoista tarjoillaan laskemista aikaa ja pisteitä vastaan, lumicrossia, halfpipea sekä hyppyreitä. Itse tourin lisäksi tarjolla on yksittäiset laskut, erillisiä haasteita sekä moninpeli, johon pääsee ottamaan osaa langattomasti neljän pelaajan voimin. Yksittäiset kilpailut on hämäävästi nimetty harjoitteluksi, sillä minkäänlaista opetustilaa peli ei sisällä.
Omaa hahmoansa pääsee muokkaamaan ulkoasusta ominaisuuksiin, ja alleen saa valita mieluisensa laudan sekä sukset. Valinnanvaraa on riittävästi ja välineillä on vaikutusta ulkonäön lisäksi myös laskijan taitoihin. Laskemaan pääsee myös muilla pelisarjasta tutuilla hahmoilla avattuaan ne ensin kiertueen aikana.
After ski
PSP:llä SSX-sarja kaipaa selkeästi uutta lähestymistapaa. On Tourin jälkeen on pakko todeta, että se jää toivottavasti sarjan viimeiseksi suoraksi PSP-käännökseksi. Sarja ansaitsee parempaa myös kannettavassa muodossa. Paremman puutteessa menee toki tämäkin.
