One two three, silmät kii. Elvis näyttää snoukkapelii
Electronic Artsin tuotoksia voisi erittäin hyvällä syyllä kuvailla formaatin uudelleenkierrätykseksi, sillä kyseisen puljun pelit ovat erittäin usein jatko-osia. Erityisesti urheilupelien kohdalla itse teos tuntuu kovin usein vain edellisen osan uudelleenlämmittelyltä lukuun ottamatta esimerkiksi päivitettyjä rostereita ja paria nimellistä parannusta. SSX3:sta toisaalta on ehtinyt vierähtää peräti pari vuotta. Onko SSX On Touriin tuotu tässä ajassa jotain olennaisesti uudistavaa?
SSX On Tour ottaa lumilautailuun omaperäisen näkökulman, sillä pelaaja ei ole vain lumilauta- tai laskettelutaidoillaan maailman maineeseen pyrkivä aloittelija, vaan häneen liitetään myös rokkistaran elkeitä. Rock-teema näkyy jopa valikoissa, jotka muistuttavat teini-ikäisen hevimetalfanaatikon kouluvihkoon raapusteltuja piirustuksia, tosin animoituja sellaisia. Niinpä valikoita selatessa saattaa ruudun kulmassa vilahdella esimerkiksi kitaraa soittava yksisarvinen tai muita teemaan liittyviä otuksia. Omalaatuinen tyyli näyttää hyvältä, mutta allekirjoittaneelle jäi silti vielä hämäräksi lumisen extreme-urheilun ja rock-musiikin yhteys, mikä toisaalta voi johtua vain tämän arvostelijan katu-uskottavuuden puutteesta.
Aivan kuten sarjan aikaisemmissa osissa, aloitetaan pelin uramoodi luomalla oma hahmo. Olennaisinta tässä vaiheessa ulkonäön ja sukupuolen valinnan lisäksi on se, että aikooko rinteitä laskea lumilaudan vai laskettelusuksien päällä. Valintaa ei voi muuttaa enää myöhemmässä vaiheessa, joten jos esimerkiksi lumilautailun sijaan haluaa vaihteeksi kokeilla suksia, täytyy sitä varten luoda uusi profiili. Hahmonsa personointiin olisi toivonut enemmän mahdollisuuksia, sillä nyt pelaajan täytyy valita hahmonsa kymmenestä valmiista mallista. Kropan kokoon ja tukevuuteen voi vaikuttaa, sekä naamaan voi miehillä lisätä jos jonkin näköistä karvaa ja naisilla meikkiä, mutta siihenpä se sitten jää. Pelin edetessä voi ostaa erilaisia vaatteita luomaan omaa uniikkia tyyliä, mutta olisi ollut hauska saada vaikuttaa enemmän muun muassa kasvon muotoihin, kuten joissakin muissa EA:n peleissä.
SSX3 antoi pelaajan laskea rinteitä vapaasti kilpailusta kilpailuun, mutta SSX On Tour on palannut perinteisempään valikkopohjaiseen keinoon. Vuori esitetään karttana, jolle ilmestyvät haasteet ja kilpailut, joihin pelaaja voi ottaa osaa. Hieman erikoisempi on tapa, jolla peli "annostelee" pelaajan ulottuville eri haasteita. Kartalla nimittäin on kerrallaan näkyvissä muutama sattumanvaraisesti valittu kilpailu, joista pelaaja on pakotettu valitsemaan. Ainoastaan sen hetkinen taitotaso määrittää, että miten haasteellisia tapahtumia pelaajalle korkeintaan tarjotaan. Toisaalta valittavaksi ilmestyy aina sopiva kirjo erilaisia haasteita, joten koskaan ei tunnu siltä, että mikään valittavissa olevista ei miellytä. Lisäksi jo läpikäydyt tapahtumat menevät erilliseen listaan, joita saa myöhemmin aikaisemmasta onnistumisesta tai epäonnistumisesta huolimatta yrittää vapaasti uudestaan.
Isot vermeet tulilla
Tapahtumat on jaettu karkeasti kahden tyyppisiin kisoihin, eli revityshaasteisiin (kuten pelin suomennettu versio niitä "nokkelasti" kutsuu) ja mitalikilpailuihin. Revityshaasteita suorittamalla kasvattaa pelaajahahmo mainettaan muiden mäenlaskijoiden keskuudessa, jolloin hän nousee pikkuhiljaa tulostaulukossa kohti kärkeä eliitin joukkoon. Mitalikilpailut taas ovat astetta virallisempia tapahtumia, joissa pärjääminen palkitaan rahalla. Riihikuivaa tarvitaan reteämpien vaatteiden ostoon ja parturissa käyntiin. Käytännöllisin keino tuhlata rahaa on tietenkin ostaa parempi lumilauta tai toimivammat sukset, joiden avulla pääsee rinteessä lujempaa ja temput onnistuvat komeammin. Rahaa tarvitaan myös monster-temppurepertuaarin kasvattamiseen.
Lajit ovat SSX-veteraaneille tuttuja, eli kilpalaskua maaliin ja temppuilua rinteissä tai pipeissä. Revityshaasteissa pitää esimerkiksi grindata tietty määrä metrejä kaiteilla ja muilla putkilla, tai vaikkapa kerätä mahdollisimman suuri kombobonus. Samat haasteet lykätään eteen, oli alla sitten lauta tai sukset, mikä sinällään on sääli. Uudelleenpeluu arvoa olisi huimasti tullut lisää, jos esimerkiksi laskettelijoille olisi varattu omia kisoja (jokin pujottelulasku tulee ensiksi mieleen). Niinpä kilpalaskuissakin lautailijat ja laskettelijat kiitävät rinnettä sekaryhmänä.
Kuten ennenkin, ovat ulkoiset puitteet kunnossa. Kenttäprofiilien suunnittelu on ensiluokkaista näyttävine ympäristöineen. Mikäli valitsee vapaan laskun aivan vuoren huipulta alas asti, kohtaa matkalla monenlaista nähtävää. Välillä viiletetään lumisten metsien halki, joissa puita saa väistellä todella tarkkana. Sitten mennäänkin jo pikkukylien läpi. Kaikki näyttää huikaisevan komealta. Valaistusefektit, kuten soihdut, spottivalot ja jopa ilotulitukset, pääsevät oikeuksiinsa pimeän aikaan laskiessa. Optimointikin on osunut kohdalleen jopa paremmin kuin edellisessä osassa, sillä ruudunpäivityksessä ei havaitse nikottelua missään vaiheessa.
EA Sports Big tuppaa tekemään kaiken isosti ja niin tälläkin kertaa. Radat ovat pitkiä ja avoimia, sillä erilaisia vaihtoehtoisia reittejä tuntuu löytyvän ikuisuuksiin asti. Vaikka päättäisi yhtäkkiä poiketa normaalilta reitiltä jonnekin aivan syrjään odottaen kohtaavansa näkymättömän seinän tai muun mielikuvituksettoman esteen, annetaan pelaajan kiitää valitsemallaan reitillä aivan vapaasti. Isous näkyy muussakin toteutuksessa. Hypyt ovat välillä suorastaan massiivisia, jolloin pelaaja voi kasvattaa temppumittaria taivaalla liidellessään ihan rauhassa. Kun mittari on täynnä, on aika heittää kombon jatkoksi muutama monster-temppu, jolloin mukaan iskee bullettime-tyylinen hidastus. Tämän myötä hurjimmat pudotukset tuntuvat kestävän ikuisuuden ja huomasinpa itsekin pidättäväni henkeä nähdessäni lautani alla vain satoja metrejä ilmaa.
"Kerskuntaa" ja muita mielenkiintoisia Suomi-ilmiöitä
Isous tuntuu myös ääniraidassa. Vaikka itse ääniefektit ovat laadukkaasti toteutettuja, tuppaavat ne ainakin perusäänentasoilla jäämään musiikkien alle johtuen valitusta tyylistä. Niin hiphop kuin rock ovat edustettuina, mutta useimpien biisien paksusti iskevä biitti peittää alleen muut äänet. Tämä toisaalta kuuluu pelin valitseman näkökulman huomioon ottaen asiaan, mutta jos haluaa nauttia lumen, jään ja muiden talvisten luonnonpintojen rapinasta laudan alla, kannattaa musiikin äänentasoa pienentää.
EA on ottanut tavakseen viime aikoina julkaista pelit myös suomeksi ja näin on käynyt SSX On Tourinkin kohdalla. Periaatteessa tämä on hyvää palvelua, mutta toisaalta itse uskon valtaosan pelaajista olevan sen verran tottuneita pelaamaan pelinsä englannin kielellä, että tekstien näkeminen kotimaisella voi olla hämmentävää. Koska SSX On Tourin suomennokset eivät ainakaan ole mitään kaunokirjallisuutta, vaikuttaa niihin panostaminen suorastaan turhalta. Tämän kaltaisesta pelistä voi käytännössä nauttia yhtä paljon, vaikka ei ymmärtäisi sanaakaan mitä ruudulla lukee. Toisaalta erinomaista palvelua edustaa sekin, että suomenkielisen termistön ottaessa tarpeeksi hermoon pelin saa myös englannin kielelle.
SSX On Tour ei tunnu kovin uudelta peliltä, jos SSX3 on tuoreessa muistissa. Temppusysteemi noudattaa pitkälti samaa periaatetta ja muutenkin pelin mekaniikka vaikuttaa joiltain osin suorastaan kierrätetyltä. Tästä huolimatta SSX On Tour edustaa EA:n paremman tuotantolinjan teoksia, joten jos mieli vetää arcade-tyylisen lumilautailun tai laskettelun äärelle, kannattaa tähän tutustua.
