Kauhukomedian saralla loistaneet Evil Dead
-sarjan elokuvat ovat syystäkin nousseet kulttisuosioon. Melko
vakavalla pohjalla aloitettu sarja on mennyt edetessään aina vain
lähemmäs camp-viihdettä, mikä on ollut rohkea veto ohjaajana ja
käsikirjoittajana toimivalta Sam Raimilta.
Evil Deadin virtuaaliversiot ovat onneksi aina keskittyneet sarjan
komediapuoleen unohtamatta tietenkään muuta herkkua. Sanomattakin
lienee selvää, että Evil Dead -sankari Ash pääsee jälleen lahtaamaan
mörköjä oikean käden paikalla olevalla moottorisahalla ja vasurissa
komeilevalla haulikolla. Tämä on monelle Evil Dead -fanille jo
tarpeeksi hyvä syy ostaa peli, mutta miten Pekka Peruspelaaja on
huomioitu?
Faneilta faneille
Evil Dead: Regeneration
on puhdas aivot narikkaan -tyylinen toimintapeli. Pelaajan eteen
törkätään läjäpäin eläviä kuolleita, jotka sankari Ashin tulisi
toimittaa päiviltään. Aluksi pelaajalla on käytössään vain pistooli
örkkilahtaukseen, mutta asevarasto laajenee pikku hiljaa kattamaan
haulikon, liekinheittimen ja raketinlaukaisimen kaltaisia paukkurautoja
unohtamatta tietenkään moottorisahaa. Monipuolisuutta toimintaan tuo
combo-systeemi, jonka avulla vastaantulevia hirviöitä saa pään mitan
lyhyemmiksi muutamalla napin painalluksella. Mallia toimintaan on
selkeästi haettu Electronic Artsin onnistuneista The Lord of the Rings
-peleistä, jotka loistivat hack 'n slashin saralla. Parhaimmillaan
toiminta on yhtä näyttävää kuin Sormusten herran virtuaaliversioissa,
joskaan lahdattavaa ei vilistä yhtä paljon ruudulla. Siltikin Evil Dead
on pelattavuuden osalta paljon velkaa edellä mainitulle:
combo-systeemin ohella eläville kuolleille suoritettavat
lopetusliikkeet on apinoitu lähes sellaisenaan Taru Sormusten Herrasta -peleistä.
Vaikkei toiminta kuulostakaan kovin omaperäiseltä, peli jaksaa silti
viihdyttää pidemmän aikaa. Tästä kiitos kuuluu loistavalle juonelle ja
erinomaiselle fiilikselle. Elokuvien henki on pystytty siirtämään
yllättävän kivuttomasti pelimaailmaan kattaen niin audiovisuaalisen
tyylin kuin myös hahmot. Vielä kun Bruce Campbell on saatu pääroolissa keikkuvan Ashin ääninäyttelijäksi laukomaan sankarin one-linereitä tyyliin "I eat evil for breakfast and danger for dinner", Evil Dead -fanit hierovat varmasti tyytyväisinä karvaisia käsiään.
Evil Dead: Regeneration on parhaimmillaan pelin alkuvaiheessa, jolloin
camp-henkisistä ideoista jaksaa vielä repiä huumoria. Esimerkiksi
uskomattoman ärsyttävälle kääpiölle, joka ei osaa pitää suutaan kiinni,
ei voi olla hymähtelemättä. Toisaalta huumorin ohella peli pitää
koukussaan hienon asearsenaalin avulla: aivottomia eläviä kuolleita on
viihdyttävää toimittaa päiviltä erilaisten aseyhdistelmien avulla.
Valitettavasti nämä koukut eivät jaksa pitää otteessaan aivan loppuun
asti. Parin ensimmäisen tunnin jälkeen pelikokemus pysyy pitkälti
samanlaisena, ja läpipeluu alkaa tuntua putkijuoksulta. Tämä johtuu
siitä, ettei aseiden joukosta löydy muutamaa paukkurautaa enempää, eikä
tasosuunnittelu ole loppuvaiheessa alun tasolla. Esimerkiksi
viihdyttävät hautausmaa- ja viemäritasot korvautuvat loppua kohti
sieluttomilla suo- ja satamakentillä. Mikäli kokonaisuuden hiontaan
olisi käytetty enemmän aikaa, olisi Evil Dead: Regeneration epäilemättä
camp-pelien aatelia.
Turhan keskiverto
Graafiselta otteeltaan Evil Deadin virtuaaliversio on yllättävän nätti.
Hieman kliininen ja sarjakuvamainen ote sopii hyvin pelin luonteeseen,
vaikka ruudulla vilistääkin keskivertoa rumempia eläviä kuolleita.
Erityisesti upean näköiset välianimaatiot ansaitsevat kiitoksen.
Elokuvistakin tutut hieman liioitellut eleet toimivat yhtä hyvin
TV-ruudulla kuin valkokankaalla, mikä varmasti miellyttää sarjan
ystäviä. Äänimaailman osalta ei olla ylletty grafiikan tasolle, mutta
tulos on perusvarmaa. Ääninäyttely on onnistunutta ja musiikki sopii
hyvin teemaan. Kotiteatterin omistajia vielä hellitään erinomaisella
Dolby Pro Logic II -tuella, joten äänimaailmaa ei voi moittia huonoksi.
Evil Dead: Regeneration on keskiverto toimintapeli, joka ei alun
fiilistelyjen jälkeen jaksa innostaa kovinkaan paljon. Siltikin peliä
on suositeltava Evil Dead -faneille pienelle varauksella, sillä välillä
sohvan pohjalla saa nauraa itsensä kipeäksi onnistuneen huumorin
ansiosta. Käännöstyö elokuvista peliksi on siis onnistunut, vaikkei
Regeneration kohdalla voida puhua mestariteoksesta. Ennemmin kyseessä
hiomaton timantti, joka olisi tarvinnut muutaman kuukauden lisää
kehitysaikaa.
