Sliipattua lumilautailua
Electronic Artsin trendikkäisiin urheilupeleihin keskittyvä BIG-alajaosto on saanut lyhyen olemassaolonsa aikaan melkoista kuraa, mutta aina silloin tällöin firma on pukannut markkinoille todellisen helmen. PlayStation 2:lle julkaistu ensimmäinen SSX oli arcade-painotteisena lumilautailupelinä omaa luokkaansa ja sen jälkeen julkaistut kaksi osaa ovat vain vahvistaneet SSX:n asemaa talviurheiluviihteen kuninkaana. Muutaman vuoden takainen SSX 3 oli jo niin huippuluokan kokemus, että neljännellä osalla, SSX On Tourilla, on kovat paineet yltää edeltäjänsä tasolle.
Ensimmäisenä SSX On Tourista huomaa sen erinomaisen presentaation. Kuten EA BIGin peleissä yleensä, kokonaisuus on huippuunsa sliipattu paketti aina huippunimillä ladattua ääniraitaa ja sarjakuvatyylisiä valikoita myöten. Meininki on erittäin ylivedettyä, eikä SSX tälläkään kertaa kosiskele realistisen lumilautailun ystäviä. Rinteistä lennellään kilometrejä ilmaan ilotulitteiden paukkuessa taustalla. Pelissä riittää extreme-urheilua kerrakseen.
Laskea voi joko perinteisellä lumilaudalla tai vaihtoehtoisesti suksilla. Yksinpeli nivoutuu edellisen pelin tavoin kattavan uramoodin ympärille. Pelissä lasketaan yhtä suurta vuorta, joka jakautuu useisiin rinteisiin. Vuorella suoritettavat haasteet jakautuvat luokittain: kisailun ja temppukisojen lisäksi peli tarjoaa nyt myös yksittäisiä haasteita, kuten kolikkojen keräämistä aikarajan puitteissa. Eteenpäin päästyään käyttöön tulee uusia tapahtumia, lautoja, hahmoja sekä vaatteita. Omasta hahmosta pystyy räätälöimään haluamansa aina hänen käyttämäänsä hupparia ja tukkana toimivaa irokeesia myöten. Presentaatio on edelleen huippuluokkaa, vaikka peli ei pystykään tarjoamaan ihmeempiä edellisen SSX:n ystäville.
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos
SSX On Tourin suurin ongelma on sen sisältämät rinteet. Kenttiä kyllä riittää laidasta laitaan, mutta kaikkia yhdistää liika tavaramäärä. Erilaista puuta, murikkaa ja kiemuraa on liiaksi asti ja pelaaja joutuu käyttämään rutosti aikaa eri esteiden väistelyyn aidon hauskanpidon sijasta. Peli on hauskimmillaan isojen ilmalentojen aikana, kun pelaaja saa temppuilla vapaasti, mutta heti maahan laskeuduttuaan hupi loppuu. Rinteissä törmää myös muihin laskettelijoihin, jotka ovat varmasti melkoisia tuhattaitureita, koska ovat valinneet vaikeimmat mahdolliset rinteet alastuloa varten.
Täyteen ahdettujen rinteiden hyvä puoli on niiden ulkoasu. Molemmissa testiversioissa peli näyttää erittäin tyylikkäältä, ja mikä parasta, rullaa sulavasti. PlayStation 2 –painos vetää pidemmän korren hitusen korkeammalla ruudunpäivityksellään, mutta myös GameCubella peli on todellista herkkua. Alppikyliä katsellessaan tekee mieli lähteä ostamaan lippu Itävaltaan ja lähteä laskettelemaan.
SSX3:n elektroniseen musiikkiin painottunut soundtrack hipoi täydellisyyttä. SSX On Tour yhdistelee monia musiikkityylejä ja on laadultaan askel huonompaan suuntaan. Suurin osa musiikista on melkoista huttua, olkoonkin, että ääniraidalle mahtuu Queens of the Stone Agen ja Iron Maidenin kaltaisia yhtyeitä. Musiikki on selvästi suunniteltu tukemaan pelin katu-uskottavaa ulkoasua ja siinä se ajaakin asiansa mallikkaasti. Useimmat kappaleet menevät kuitenkin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Jotain uutta, jotain vanhaa
Nettipelin puute vaivaa sekä GameCubella että PlayStation 2:lla. SSX3 sisälsi Sonyn konsolilla edes jonkinlaisen verkkopelin, mutta On Tour hyllyttää sen kokonaan. Electronic Arts on mennyt siitä mistä aita on matalin ja moninpelaaminen onnistuu enää vain jaetulla ruudulla. Erot kahden testikappaleen välillä ovatkin tästä syystä minimaaliset. Epätasaisemman ruudunpäivityksen lisäksi GameCube-versio sisältää Marion, Luigin ja Peachin pelattavina hahmoina, muuta siihen eroavaisuudet jäävätkin.
Muutaman vuoden tauon jälkeen olisi odottanut, että SSX-sarjaa vietäisiin kokonaan uusiin suuntiin. Näin ei ole kuitenkaan asia ja visuaalisesta glamourista huolimatta SSX On Tour jatkaa hyvin pitkälti edeltäjänsä linjoilla. Alustasta riippumatta SSX On Tour on joka tapauksessa hauska peli ja se edustaa Electronic Artsin tuotannon kärkipäätä. Kun yhtiön muut urheilupelit kyntävät vuodesta toiseen, SSX pysyy tasaisen laadukkaana. Seuraavan sukupolven konsoleilla sarjalta voikin odottaa jo suuria.
