Bond, James Bond
On kai mahdotonta puhua Bond-peleistä mainitsematta jo reilun kymmenen vuoden takaista Nintendo 64 –klassikko GoldenEyeta. Raren kehittämä GoldenEye asetti korkean riman kaikille Bond-julkaisuille ja toimintapeleille yleensäkin. Sen jälkeen 007 onkin mennyt melkoista alamäkeä niin elokuvien kuin videopelienkin osalta. Vanhoja hyviä aikoja muistellaan Electronic Artsin tuoreessa Bond-paukuttelussa, 1960-luvulle sijoittuvassa From Russia With Lovessa. Lisää nostalgiaa tuo pelin päätähdeksi pestattu Sean Connery, toinen niistä kahdesta ”oikeasta” James Bond –näyttelijästä.
Jo sarjan edellinen varsinainen julkaisu, Everything or Nothing, teki oikean päätöksen siirtyessään kuvaamaan tapahtumia kolmannen persoonan perspektiivistä. From Russia With Lovessa salaisen agentin liikkeitä seurataan edelleen hahmon ulkopuolelta. Connery niputtaa lineaarisissa kentissä joukoittain ilkeitä venäläisiä, jotka toimivat vihollisina sen aikaisen poliittisen tilanteen mukaisesti. Peli seuraa juoneltaan samaa nimeä kantavaa elokuvaa, mutta ei orjallisesti. Useat valkokankaalta tutut kohtaukset on nimittäin muutettu pelimoottorille sopivammiksi. Tämä ei välttämättä ole oikea ratkaisu, sillä tälläisenaan From Russia With Love muistuttaa enemmänkin interaktiivisilla elementeillä varustettua raideräiskintää kuin oikeaa ammuntapeliä.
Muutamia mainioita pätkiäkin löytyy ja jokunen rata on toteutukseltaan ihan mukiinmenevä. Valitettavasti yhtä hyvää kenttää kohden löytyy kaksi huonoa. Tämä oli ongelmana myös Everything or Nothing –pelissä. Toinen valittamisen aihe on se, että lineaarisen toteutuksensa vuoksi pelin tarjoamat lukuisat Bond-apuvälineet (mm. tarttumakoukku, tarkkailuun soveltuva pienoishelikopteri ja erilaiset räjähteet) eivät pääse oikeuksiinsa. Niitä voi nimittäin käyttää vain tietyissä kohdissa, mikä rajoittaa pelikokemusta huomattavasti. Kyseessä on siis putkijuoksu, eikä edes erityisen hyvä sellainen.
Ravistettuna, ei sekoitettuna
Mielenkiintoista kyllä, From Russia With Love on todella helppo peli. Tämän tekee mahdolliseksi uusi Bond Focus –tähtäys, joka lukittuu vastustajien eri ruumiinosiin. Viholliset tippuvat kuitenkin yleensä jo yhdestä kunnon laukauksesta ja automaattitähtäys vain helpottaa teurastusta. Välillä tavallisia ampumisosuuksia tasapainotetaan hurjastelemalla milloin muskeliveneellä, milloin autolla. Ajelukohtauksista tulevat päällimmäisinä mieleen Shenmuen Quick Time Event –minipelit, jossa painetaan silloin tällöin jotain nappulaa pelin siirtyessä automaattisesti eteenpäin. From Russia With Love tarjoaa useamman eri vaikeusasteen, mutta siitä riippumatta pelin läpäisee vajaassa kymmenessä tunnissa. Tämä on tietysti vain hyvä asia, koska sen kauempaa peliä ei jaksaisikaan.
Pelattavuus on tähtäyssysteemiä lukuun ottamatta kohdallaan ja Bond vastaa ohjaimen komentoihin rivakasti. Viholliset ovatkin sitten toista maata ja tämän päivän toimintapelin standardien mukaan tekoäly onkin hävettävän huonoa. Joskus vastustajat intoutuvat ja suojautuvat läheisen esteen taakse, mutta yleensä ne vain rynnistävät pelaajaa kohti omasta elämästään välittämättä. Helpoimmalla vaikeusasetuksella viholliset jopa eksyvät kenttiin ja pelaaja joutuu käyttämään rutosti aikaa harhailevia keinoälyroistoja jahdatessaan.
Yksinpelin lisäksi peli tarjoaa keskinkertaisen moninpelin. Yhdestä neljään pelaajaa voi ottaa toisistaan mittaa deathmatchin ja lipunryöstön kaltaisissa skenaarioissa, mutta vain jaetulla ruudulla. Verkkopeliä ei ole lainkaan ja edellä mainittu Bond Focus –automaattitähtäys on päällä myös moninpelissä. Muutaman pelikerran jälkeen alkaakin kaivata GoldenEyen aikaista hurmosta. Siitä voisi nykyinen Bond-tekijätiimi ottaa oppia.
Hello, Pussycat
Pelin ulkoasu huokuu 1960-luvun tunnelmaa. Päähahmo näyttää sopivan tyylikkäältä ja näyttelijäkaarti elehtii muutenkin sulavasti toimintaa katkovissa välianimaatioissa. Elokuvaa katsoneet tunnistavat videopelin tapahtumapaikat, vaikka niitä ei voi miksikään suunnittelun mestariteoksiksi kutsuakaan. Ruudunpäivitys pysyy Xbox-versiossa tasaisen korkealla ja vaikka suuria muutoksia Everything or Nothingiin nähden ei olekaan pelimoottorin osalta havaittavissa, graafinen ulosanti ajaa asiansa.
Se kovasti ennakkoon kohuttu Sean Conneryn ääninäyttely tuntuu jotenkin lakoniselta, vaikka välillä miehen karisma pääseekin pulpahtamaan esiin. Klassisimmat Bond-repliikit tulevat edelleen varmalla rutiinilla, mutta muun dialogin osalta mies häilyy jossain varjojen mailla. Muu näyttelijäkaarti hoitaa hommansa ammattitaidolla ja hahmojen välistä keskustelua onkin ilo kuunnella. Musiikki jauhaa taustalla tavaramerkiksi muodostuneita Bond-sävelmiä ja ääniefektit paukkuvat edellisen julkaisun malliin.
From Russia With Lovea ei voi kutsua mestariteokseksi. Se tuntuu paikoitellen pyytävän anteeksi omaa olemassaoloaan ja yrittää tarjota kultaisen keskitien olematta liikaa pelaajan tiellä. Tässä se valitettavasti epäonnistuu ja huolimatta kiinnostavasta 1960-luvun tunnelmasta peli vajoaa keskinkertaisten Bond-seikkailujen kastiin. Kyllähän tätä kerran kokeilee, mutta ostopäätöstä kannattaa vielä harkita. Ehkä ensi kerralla, pojat.
