Hupia koko saagan edestä
Leffamoguli George Lucasin kuusi episodia kattava galaktinen perhedraama Star Wars elää omaa elämäänsä myös itse Skywalkereiden tarinan ulkopuolella. Vaikka pääpuitteiltaan saaga kertookin Darth Vaderin tragediasta, taustalla on paljon mihin pelikehittäjät ja muut tarinanikkarit voivat tarttua. Star Wars: Battlefront II jatkaa edellisosan tavoin galaksissa jylläävien sotatoimien virtuaalisointia rintamilla taistelevien sotilasjoukkojen näkökulmasta. Laajamittaisissa kahakoissa tarvitaan rutkasti tiimityöskentelyä, mikä luo yksinpelinkampanjoiden rinnalle oivat nettipelimahdollisuudet. Myös uudistuksia mahtuu mukaan jonkin verran, ja niistä ehdottomasti mainioin on avaruustaisteluiden mukaantulo. Nyt vihollisten jättilaivastoille voi aiheuttaa tuhoa ja päänvaivaa vaikkapa vanhoilla kunnon X-Wingeillä!
Battlefront II sisältää useita yksinpelikampanjoita, joita on punottu molempien elokuvatrilogioiden kattauksiin. Jo ensimmäisestä Battlefrontista tuttu Galactic Conquest jatkaa vanhoja kujeitaan: pelaajan on vallattava vihollisjoukkojen hallitsemat planeetat yksi kerrallaan tehden vuoropohjaisia siirtoja kartalla. Konfliktit selvitetään varsinaisen pelimekaniikan puitteissa, eli reaaliajassa sotatantereilla. Moodi kattaa neljä eri karttaa, joiden monet maa- ja avaruustaistelut vuodattavat verta, hikeä ja kyyneliä useiden tuntien ajan. Pituudessa myös piilee kääntöpuolena melko nopea kyllästyminen, koska taistelut noudattavat samaa 'hyökkää puolustaen omia asemia' -kaavaa kerta toisensa jälkeen.
Galactic Conquestin kahakoiden lisäksi mukana on myös suoraviivaisempi Rise of the Empire -tarinamoodi, jossa seurataan 501. kloonipataljoonan edesottamuksia Star Wars -universumin suuren taitekohdan paikkeilla, jolloin Galaktisesta Tasavallasta kehkeytyy pahamaineinen Imperiumi. Tehtäväpohjaiset kentät tuovat oman vivahteensa kokonaisuuteen, mutta mikäli tämäkään ei riitä, pelaajalla on mahdollisuus syöksyä säätöominaisuuksiltaan melko monipuolisiin pikapeleihin. Ja mitäpä muuta Battlefront II olisi ilman nettipelitukea kuin tavanomainen Star Wars -räiskintä muiden joukossa?
Tähtiä ja sotia - verkolla sekä ilman
Taisteluiden massiivisuus on käsin kosketeltavaa, kun ympärillä juoksentelee monenmoisia joukkoja ja laserit viuhuvat joka puolella tiheään tahtiin. Valittavana on jalkaväkeä kevyemmin aseistetuista sotilaista raketinheitinmiehiin ja huoltotoimia suorittaviin insinööreihin. Omaa sotilastyyppiä voi vaihtaa kenttiin ripotelluilla asemilla, mutta myös kuolon korjatessa sotimista jatketaan toisen rivisoltun saappaissa kunnes toinen sotivista osapuolista on maan tasalla. Apuna on usein myös raskaampaa kalustoa, jolloin taistelu laajenee jalkajoukkoja suuremmaksi kahinaksi.
Mikäli meno on rajua maalla, sitä se on myös avaruudessa. Battlefront II:n avaruustaistelut ovat tunnelmaltaan yhtä eeppisiä kuin planeettojen pinnalla. Pelaaja aloittaa tehtävän laivastonsa lippualuksen hävittäjähangaarista, josta voi suunnistaa henkilökohtaisen lentopelin puikkoihin tai vaikkapa kohti emoaluksen tykkitorneja. Omalla hävittäjällä voi syöksyä suin päin armottomaan avaruuteen vastapuolen hävittäjien ja isompien laivojen riesaksi. Laskeutuminen viholliskaljuunoiden hangaareihinkin onnistuu, jolloin voi yrittää pientä sisäistä sabotointia alusten sisäpuolelta.
Sotilaiden ohjaus on ensituntumalla jokseenkin kankeahkoa. Muun muassa kääntyminen ja tähtääminen voivat aluksi tuottaa päänvaivaa, sillä ohjaimen toimintojen makuun pääseminen kestää tovin harjoituksista ja selostuksista huolimatta. Myös avaruuden tummissa maisemissa pienhävittäjiä jahdatessa tähtäys ja alusten kaikkien toimintojen tutkiminen vaatii oman aikansa, minkä jälkeen epätarkkuudet pistetään automaattisesti kokemuksen puutteen piikkiin. Star Wars: Rogue Squadron -sarjan ystävänä oli tosin virnisteltävä tovi kuinka GameCuben julkaisupeli jättää Battlefront II:n avaruustaistelut varjoonsa niin tuntuman kuin näyttävyydenkin suhteen.
Taistelukentillä on oltava alati valppaana, sillä vaikka sotaan tarvitaan kaksi osapuolta, omat joukot eivät pärjää yksinpelikampanjoissa ilman pelaajan panosta. Tämän takia pelin online-moodi onkin pelin piristysruiske: yksittäiset verkkopelaajat ovat todella vain pieni osa suurempaa sotakoneistoa, eivätkä taistelut mene pelkiksi sooloiluiksi. Tietenkin kenttäkohtaiset erikoishahmot, eli Star Wars -saagan lukuiset persoonat Darth Vaderista Obi-Wan Kenobiin, antavat parhaille pelaajille mahdollisuuden ramboilla oikein olan takaa. Jopa yksinpelikampanjoissa ajoittain pelattavat julkkikset ovat toki nujerrettavissa vaikkapa ryhmätyöllä, mutta tuttujen hahmojen näkeminen tuo taisteluihin pientä lisäväriä.
Julkkishahmoja on kummallakin puolella yksi, jotta erikoistaitojen suhteen ei mentäisi liiallisuuksiin. Moisista ylilyönneistä loistavin esimerkki lienee online-kahakat, joissa kaikki pelaajat ovat pelkästään sankareita ja pahiksia: heti ottelun ensisekunneista lähtien joukko vihaisia jedejä ja sithejä heittelivät poloista Darth Mauliani avuttoman sätkynuken tavoin pitkin maita ja mantuja Voima-työnnöillä, -salamilla ja valomiekoilla. Tavanomaisemmat online-ottelut pelittävät varsin mukavasti ja monipuolisesti - joskin perinteikäs lagittaminen hankaloittaa tähtäämistä entuudestaan.
Elokuvatykitystä Voiman molemmin puolin
Star Wars -pelien tyypillisin ongelma, eli samat maisemat pelistä toiseen, nostaa päätään myös Battlefront II:ssa. Useimmat taistelut on käsitelty virtuaalisesti monenmoista kertaa, minkä takia niistä on hankala repiä irti uusia piirteitä. Jopa Star Wars Episodi III: Sithin kosto -elokuvan uutuusplaneetat ovat varsin yllätyksettömiä. Graafinen jälki on joka tapauksessa yllättävänkin näpsäkkää ottaen huomioon taisteluiden ja alueiden laajuuden, mutta on melko perustasolla PlayStation 2:n muiden pelien rinnalla. Piirtoetäisyys- ja ruudunpäivitysongelmat pysynevät yleensä aisoissa laajimmissakin yhteenotoissa lukuisista ruudulla pyörivistä hahmoista ja aluksista huolimatta.
John Williamsin teatraalisen jykevä musiikki on yhtä oleellisessa osassa kuin Star Wars -peliltä voi odottaakin, ja tällä kertaa kehittäjät ovat hyödyntäneet miehen jokaiseen kuuteen elokuvaan luomia teemoja. Jo heti alkuvalikossa korvia hivellään Imperial Marchin, Duel of the Fatesin tai vaikkapa Battle of the Heroesin kaltaisilla sävelmillä. Taisteluissa yhtä tärkeässä roolissa ovat aseiden ja alusten äänet, jotka nekin ovat suoraan leffojen ääniraidoilta napattuja. Ääninäyttelyä kuullaan tehtävänantojen lisäksi muun muassa Rise of the Empire -moodin välinäytöksissä. Suurin rooli kuuluu itseoikeutetusti Temuera Morrisonille, joka nähdään ja kuullaan itse elokuvissakin kloonien sekä niiden alkuperäisen isännän, Jango Fettin, roolissa.
Kunnianhimoisuudestaan huolimatta Star Wars: Battlefront II on hiomaton timantti. Se on monista aiemmista tuotoksista tuttua ja turvallista Star Warsia, joskin monipuolisemmin kuin koskaan ennen. Nettipelaaminen periaatteessa on paketin elinehto, sen verran mainiota ja hektistä riemujuhlaa taiselut parhaimmillaan ovat. Nettipuolen suuresta koukusta huolimatta yksinpelikampanjat eivät viihdytä yhtä runsaasti kuin pelattavaa olisi tarjolla, sillä samoja taktiikoita hyödyntävät tietokonevastustajat ovat pidemmän päälle turhankin itseään toistavia kilpakumppaneita. Laajan kaavan tähtisodan viehätys kestää kyllä oman aikansa, mutta sitäkin huomattavasti kauemmin hyvässä verkkopeliseurassa.
